Huippupaikka, kertakaikkiaan huippupaikka!!! Näkyvyyttä ihan älyttömästi ja nähtävääkin riittävästi eli runsaasti. Elämää ei veden alla ollut kuten Bunakenilla mutta tällaiselle amatöörille aivan riittävästi ja enemmänkin. Korallit olivat huippukunnossa, ainakin ne jotka näimme, ja sukellukset riittävävän haastavia kovien virtausten takia. Ja lähes jokainen sukellus oli enemmän tai vähemmän oma seikkailunsa...
Paikasta olisi järjestynyt lastenlikka sukellustemme ajaksi, mutta pojat olivat yhtä mieltä siitä että he eivät jää minkään ulkomaalaisen tätin kanssa. Varsinkin aavistuksen temperamenttinen Henkka ilmaisi mielipiteensä hyvinkin voimakkaasti. Mistä lie moisen ominaisuuden perinyt? Jouduimme siis sukeltamaan eri aikoihin ja tietenkin eri kohteissa. Keskus järjesti 2-5 sukellusta päivässä ja yksikin ilmoittautunut oli riittävästi. Satu avasi sukelluksensa Ilanin kanssa kaksin ja minä pari tuntia myöhemmin samaisen Ilanin ja muutaman muun sukeltajan kanssa. Sain parikseni ruotsalaisen Matsin ja koska olimme molemmat kokeneempia, saimme mennä kaksin edeltä käsin ja jatkaa virran mukana kumpaan suuntaan se vain veisi. Ilan tulisi perässä muiden kanssa. Ei muutakuin 16m pinnan alle, kierros kanjonin ympäri, pudottautuminen 30 metriin ja tunnustelemaan virran suuntaa. Ei jäänyt epäselväksi kumpaan suuntaan se vei... Seurasimme riuttaa 50 minuuttia ja nousimme pintaan. Kas! Olemmepas kaukana veneestä. Siis todella kaukana. Ei toivoakaan että veneestä näkisi missä olemme mutta onneksi tuoreella DM:llä on mukanaan turvamakkara. Vene kuitenkin pysyi paikallaan viitisen minuuttia ja sen jälkeen lähti vieläkin kauemmas poimimaan perässämme lähteneen ryhmän. Vasta tämän jälkeen oli meidän vuoromme. Virran suunta oli siis ollut toinen 18m tuntumassa. Hmmm!
Seuraavana päivänä oli minun vuoroni mennä kaksin oppaan kanssa. Jääkaapin kokoinen Lerry veti kuin mielipuoli vastavirtaan ja myötävirtaan. Ei paljoa ehtinyt maisemia katselemaan. No tämä kohnotus palkittiin n.45 min sukelluksen jälkeen komealla hailla. Kohellus loppui haihin ja ryhdyimme hiljalleen nousemaan kohti pintaa. Riuttaa ihaillessani tuntui kova tömähdys ja kuului pamaus. Mitä tämä nyt sitten on? Lerry tuli iholle ja kyseli olinko ok. Olin ok ja samalla tajusin kyseessä olevan laittoman dynamiittikalastuksen. Pinnalle päästyämme Lerry selosti suu vaahdossa kuinka hän halusi näyttää minulle hain ja samalla kirosi paikalliset kalastajat alimpaan helvettiin. Veneeseen päästyämme menimme riutan reunaan ankkuroidun tyhjän veneen viereen odottamaan syyllisiä. Voi sitä ripityksen määrää jonka herrat saivat. No lahjuksiksi he antoivat ämpärillisen kaloja. Hmmm!
Syväsukellus paikallisten tyttöjen kanssa oli myös vähintäänkin mielenkiintoinen. Suunnitelma oli mennä maksimissaan 40-45 metriin. Itse jäin lillumaan 40 tuntumaan vaikka tyttäret painoivat kuin kivet 45 metriin. Tai siis toinen painui ja toisella oli tasapainoituksen kanssa "hieman" ongelmia. Tyttären meno muistutti enemmänkin jojoa kuin sukeltajaa aivan koko sukelluksen ajan. 45 minuutin ja 10m paikkeilla ollessamme tasapainoitusongelmista kärsivä tyttö kertoi ilmaa olevan komeat 20 bar. Crispin ampui poijun pintaan ja deco-pullo tipahti poijun viereen hetkeä myöhemmin. Siitä sitten hengittelemään. Hmmm!
Viimeinen sukellukseni oli kohteessa nimeltä Gap joka on viisto riutta eikä perinteinen seinä. Virtaus oli todella mielenkiintoinen. Se suorastaan heitteli aivan joka suuntaan. 45min tuntumassa alkoi jälleen tapahtumaan. Jackie oli hukannut parinsa. Yksi sukeltaja siis kateissa! Minuutti pyörintää ja sitten pintaan. Turvapysähdyksen aikana vene ajoi suoraan päältämme ja täysillä tietenkin. Veneessä kadonnut Mats kertoi että oli ollut aamupäivällä syvemmällä sukelluksella ja nyt piti nousta ylemmäs, mutta virta vei voiton ja Mats ajautui irti syvemmälle jääneestä riutasta. Hmmm!
Jojo sukelsi myös satun kanssa ja silloin tytöltä putosi painovyö kesken reissun. Toisella sukelluksella DM kävi viemässä vähempi-ilmaisen yksilön pintaan ja käski Satua ja saksalaishomppeleita odottamaan syvemmällä. Satuhan teki työtä käskettyä mutta pojat jatkoivat matkaa. Eikun perään noutamaan poikia ja tuomaan ne takaisin samaan paikkaan jossa DM pyörikin etsimässä heitä. Hmmm!
Kävimme myös Una Una tulivuoren rannoilla sukeltamassa. Venekyyti kohteeseen kesti tunnin ja pojatkin oli mukana. Oli kuulemma sairaan hauskaa kun vesi lensi ja rynkytys oli aikamoista. Aaron tuumasikin ettei vaari aja koskaan veneellä näin hyvin! :) Jälleen jouduimme sukeltamaan eri aikaan kun pojat eivät edelleenkään halunneet jäädä setien kanssa kannelle. Toinen pidemmälle suuntautunut retki oli B-24 pommikoneen hylky 20 metrin syvyydessä. Tällä kertaa onnistuimme lahjomaan pojat jäämään kannelle ja pääsimme edes kerran kahdestaan pinnan alle. Kekseillä ja karkilla on ihmeellinen voima 2- ja 6-vuotiaisiin. Ohjeistimme pojat olemaan kiltisti ja syömään keksejä minkä jaksavat ja sen jälkeen voisi vaikka koittaa ruokkia kaloja keksien murusilla. Hylky makaa 20 metrin syvyydessä suojaisassa poukamassa lähellä rantaa ja siksipä näkyvyys onkin melko huono (2-8m), mutta kohde on hieno ja koneessa on monenlaista nähtävää kymmenistä skorpionikaloista konekivääreihin. Hylyltä poispäin sukeltaessamme näin pohjassa kokonaisia TUC-keksejä. Maski täyttyi vedestä...:)
Lähistöltä löytyy myös meduusajärvi, jonne tietenkin menimme tutustumaan. Oli melkoisen jännää hommaa uida meduusojen keskellä vaikka tiesi ettei ne polta. Mutta jos ne kuitenkin... Siellähän me lilluimme koko perhe suolaisessa "järvessä" punaisten meduusoiden keskellä. Aaron ilman kellukkeita, Henkka Salama McQueen-pelastusrenkaassa ja iskä omassa pelastusrenkaassaan, äidistä en sano mitään ettei tule ympäri korvia...:) Aaronia pelotti aluksi hillittömästi, mutta pelko karisi aika pian ja poishan ei sieltä olisi vielä tunninkaan jälkeen saanut lähteä. Henkka oli aivan kauhuissaan kun meduusat tuli iholle ja niinpä pikku viilipytty pyysikin päästä pois aika pian. Paluumatkalla poikkesimme vielä mittailemassa tiluksia vielä toistaiseksi autiolla hiekkarannan pätkällä...
Edellä mainituista kommelluksista huolimatta nostan tämän parhaaksi sukelluskohteekseni jossa olen koskaan käynyt. Kaikki nuo kommellukset ovat kuitenkin yksilöiden omia hölmöilyjä. Toki paikalliset oppaat voisivat brieffissään kerrata virtasukellusten niksit. Eikä Breakfast With Rice And Fish-, Brittish Women Really Are Funky- tai suomalaisittain Tarkka Pari Sukeltaa Ilman Ongelmia-lorun läpikäynti olisi ollenkaan pahitteeksi.
Myös pelkästään lomakohteena tämä sujahtaa epäilyksettä suoraan listaykköseksi. Paikka on vain yksinkertaisesti niin kaunis, rauhallinen, viihtyisä, lämmin, tunnelmallinen, siisti jne. Bungalowissamme vierailleet eläimet eivät laske arvostusta tippaakaan. Jos ei voi sietää rapuja, bambuverhossa asuvaa torakkaa tai ikkunasta keskellä yötä sisään hyppäävää koiraa, on parempi mennä toisaalle. Vaikkapa Nokialle Edeniin. Ruoka oli hyvää ja maukasta, vaikkakin hiukan yksipuolista. Riisiä ja kalaa, mutta joka päivä kala oli eri tavalla valmistettua ja eri tavalla maustettua. Jos oli chilillä maustetun kalan vuoro, oli pojille tarjolla oma chilitön vaihtoehto. Ranta oli puhdas ja se puhdistettiin joka aamu nousuveden tuomista roskista. Roskat kerättiin oikeasti pois eikä niitä vain lakaistu takaisin mereen muiden riesaksi.
Tänne on pakko päästä uudelleen!!!
Paikasta olisi järjestynyt lastenlikka sukellustemme ajaksi, mutta pojat olivat yhtä mieltä siitä että he eivät jää minkään ulkomaalaisen tätin kanssa. Varsinkin aavistuksen temperamenttinen Henkka ilmaisi mielipiteensä hyvinkin voimakkaasti. Mistä lie moisen ominaisuuden perinyt? Jouduimme siis sukeltamaan eri aikoihin ja tietenkin eri kohteissa. Keskus järjesti 2-5 sukellusta päivässä ja yksikin ilmoittautunut oli riittävästi. Satu avasi sukelluksensa Ilanin kanssa kaksin ja minä pari tuntia myöhemmin samaisen Ilanin ja muutaman muun sukeltajan kanssa. Sain parikseni ruotsalaisen Matsin ja koska olimme molemmat kokeneempia, saimme mennä kaksin edeltä käsin ja jatkaa virran mukana kumpaan suuntaan se vain veisi. Ilan tulisi perässä muiden kanssa. Ei muutakuin 16m pinnan alle, kierros kanjonin ympäri, pudottautuminen 30 metriin ja tunnustelemaan virran suuntaa. Ei jäänyt epäselväksi kumpaan suuntaan se vei... Seurasimme riuttaa 50 minuuttia ja nousimme pintaan. Kas! Olemmepas kaukana veneestä. Siis todella kaukana. Ei toivoakaan että veneestä näkisi missä olemme mutta onneksi tuoreella DM:llä on mukanaan turvamakkara. Vene kuitenkin pysyi paikallaan viitisen minuuttia ja sen jälkeen lähti vieläkin kauemmas poimimaan perässämme lähteneen ryhmän. Vasta tämän jälkeen oli meidän vuoromme. Virran suunta oli siis ollut toinen 18m tuntumassa. Hmmm!
Seuraavana päivänä oli minun vuoroni mennä kaksin oppaan kanssa. Jääkaapin kokoinen Lerry veti kuin mielipuoli vastavirtaan ja myötävirtaan. Ei paljoa ehtinyt maisemia katselemaan. No tämä kohnotus palkittiin n.45 min sukelluksen jälkeen komealla hailla. Kohellus loppui haihin ja ryhdyimme hiljalleen nousemaan kohti pintaa. Riuttaa ihaillessani tuntui kova tömähdys ja kuului pamaus. Mitä tämä nyt sitten on? Lerry tuli iholle ja kyseli olinko ok. Olin ok ja samalla tajusin kyseessä olevan laittoman dynamiittikalastuksen. Pinnalle päästyämme Lerry selosti suu vaahdossa kuinka hän halusi näyttää minulle hain ja samalla kirosi paikalliset kalastajat alimpaan helvettiin. Veneeseen päästyämme menimme riutan reunaan ankkuroidun tyhjän veneen viereen odottamaan syyllisiä. Voi sitä ripityksen määrää jonka herrat saivat. No lahjuksiksi he antoivat ämpärillisen kaloja. Hmmm!
Syväsukellus paikallisten tyttöjen kanssa oli myös vähintäänkin mielenkiintoinen. Suunnitelma oli mennä maksimissaan 40-45 metriin. Itse jäin lillumaan 40 tuntumaan vaikka tyttäret painoivat kuin kivet 45 metriin. Tai siis toinen painui ja toisella oli tasapainoituksen kanssa "hieman" ongelmia. Tyttären meno muistutti enemmänkin jojoa kuin sukeltajaa aivan koko sukelluksen ajan. 45 minuutin ja 10m paikkeilla ollessamme tasapainoitusongelmista kärsivä tyttö kertoi ilmaa olevan komeat 20 bar. Crispin ampui poijun pintaan ja deco-pullo tipahti poijun viereen hetkeä myöhemmin. Siitä sitten hengittelemään. Hmmm!
Viimeinen sukellukseni oli kohteessa nimeltä Gap joka on viisto riutta eikä perinteinen seinä. Virtaus oli todella mielenkiintoinen. Se suorastaan heitteli aivan joka suuntaan. 45min tuntumassa alkoi jälleen tapahtumaan. Jackie oli hukannut parinsa. Yksi sukeltaja siis kateissa! Minuutti pyörintää ja sitten pintaan. Turvapysähdyksen aikana vene ajoi suoraan päältämme ja täysillä tietenkin. Veneessä kadonnut Mats kertoi että oli ollut aamupäivällä syvemmällä sukelluksella ja nyt piti nousta ylemmäs, mutta virta vei voiton ja Mats ajautui irti syvemmälle jääneestä riutasta. Hmmm!
Jojo sukelsi myös satun kanssa ja silloin tytöltä putosi painovyö kesken reissun. Toisella sukelluksella DM kävi viemässä vähempi-ilmaisen yksilön pintaan ja käski Satua ja saksalaishomppeleita odottamaan syvemmällä. Satuhan teki työtä käskettyä mutta pojat jatkoivat matkaa. Eikun perään noutamaan poikia ja tuomaan ne takaisin samaan paikkaan jossa DM pyörikin etsimässä heitä. Hmmm!
Kävimme myös Una Una tulivuoren rannoilla sukeltamassa. Venekyyti kohteeseen kesti tunnin ja pojatkin oli mukana. Oli kuulemma sairaan hauskaa kun vesi lensi ja rynkytys oli aikamoista. Aaron tuumasikin ettei vaari aja koskaan veneellä näin hyvin! :) Jälleen jouduimme sukeltamaan eri aikaan kun pojat eivät edelleenkään halunneet jäädä setien kanssa kannelle. Toinen pidemmälle suuntautunut retki oli B-24 pommikoneen hylky 20 metrin syvyydessä. Tällä kertaa onnistuimme lahjomaan pojat jäämään kannelle ja pääsimme edes kerran kahdestaan pinnan alle. Kekseillä ja karkilla on ihmeellinen voima 2- ja 6-vuotiaisiin. Ohjeistimme pojat olemaan kiltisti ja syömään keksejä minkä jaksavat ja sen jälkeen voisi vaikka koittaa ruokkia kaloja keksien murusilla. Hylky makaa 20 metrin syvyydessä suojaisassa poukamassa lähellä rantaa ja siksipä näkyvyys onkin melko huono (2-8m), mutta kohde on hieno ja koneessa on monenlaista nähtävää kymmenistä skorpionikaloista konekivääreihin. Hylyltä poispäin sukeltaessamme näin pohjassa kokonaisia TUC-keksejä. Maski täyttyi vedestä...:)
Lähistöltä löytyy myös meduusajärvi, jonne tietenkin menimme tutustumaan. Oli melkoisen jännää hommaa uida meduusojen keskellä vaikka tiesi ettei ne polta. Mutta jos ne kuitenkin... Siellähän me lilluimme koko perhe suolaisessa "järvessä" punaisten meduusoiden keskellä. Aaron ilman kellukkeita, Henkka Salama McQueen-pelastusrenkaassa ja iskä omassa pelastusrenkaassaan, äidistä en sano mitään ettei tule ympäri korvia...:) Aaronia pelotti aluksi hillittömästi, mutta pelko karisi aika pian ja poishan ei sieltä olisi vielä tunninkaan jälkeen saanut lähteä. Henkka oli aivan kauhuissaan kun meduusat tuli iholle ja niinpä pikku viilipytty pyysikin päästä pois aika pian. Paluumatkalla poikkesimme vielä mittailemassa tiluksia vielä toistaiseksi autiolla hiekkarannan pätkällä...
Edellä mainituista kommelluksista huolimatta nostan tämän parhaaksi sukelluskohteekseni jossa olen koskaan käynyt. Kaikki nuo kommellukset ovat kuitenkin yksilöiden omia hölmöilyjä. Toki paikalliset oppaat voisivat brieffissään kerrata virtasukellusten niksit. Eikä Breakfast With Rice And Fish-, Brittish Women Really Are Funky- tai suomalaisittain Tarkka Pari Sukeltaa Ilman Ongelmia-lorun läpikäynti olisi ollenkaan pahitteeksi.
Myös pelkästään lomakohteena tämä sujahtaa epäilyksettä suoraan listaykköseksi. Paikka on vain yksinkertaisesti niin kaunis, rauhallinen, viihtyisä, lämmin, tunnelmallinen, siisti jne. Bungalowissamme vierailleet eläimet eivät laske arvostusta tippaakaan. Jos ei voi sietää rapuja, bambuverhossa asuvaa torakkaa tai ikkunasta keskellä yötä sisään hyppäävää koiraa, on parempi mennä toisaalle. Vaikkapa Nokialle Edeniin. Ruoka oli hyvää ja maukasta, vaikkakin hiukan yksipuolista. Riisiä ja kalaa, mutta joka päivä kala oli eri tavalla valmistettua ja eri tavalla maustettua. Jos oli chilillä maustetun kalan vuoro, oli pojille tarjolla oma chilitön vaihtoehto. Ranta oli puhdas ja se puhdistettiin joka aamu nousuveden tuomista roskista. Roskat kerättiin oikeasti pois eikä niitä vain lakaistu takaisin mereen muiden riesaksi.
Tänne on pakko päästä uudelleen!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti