Täällä sitä ollaan, oman pirtin terassilla, tai oikeastaan kahden oman pirtin terassilla.
Matka lähti reippaasti käyntiin heti kuuden tietämissä aamulla. Eikun taksi alle ja Singapore Changia kohti. Jälleen kerran yksi maailman parhaaksi tituleerattu kohde, ja sitä se onkin. Kaikki toimii, aivan kaikki, mutta varmasti juuri tämän turhamaisuuden takia lentäminen ja kaikki oheistuotteet kentillä onkin niin kallista.
Lento meni kivasti ja Jakartaan saavuttiin suunnilleen ajoissa. Jakarta puolestaan olikin sitten toinen ääripää
lentokenttävertailussa. En muista koskaan olleeni yhtä epäselvässä ja sekavassa terminaalissa. Hetken palloiltuamme joku ystävällinen osasi kertoa että jatkolentomme lähtee toisesta terminaalista. Sinne sitten siis. Viisumi-, viisumintarkastus- ja lentokenttäpalvelumaksutiskin kautta tietenkin kun kerran kyseessä oli kansainvälinen lento eikä maan sisäinen... WTF? Tuolla seuraavassa terminaalissa sitten vallitsi sama sekamelska, toiseen potenssiin korotettuna. Näin jälkeenpäin mietittynä kaikki turha oli kentältä karsittu pois. Jopa kaikki ruokakojut turvatarkastuksen jälkeen olivat poissa. Ja paluuta turvattomammalle puolelle ei ollut. Tyhjät ja rikkinäiset juoma-automaatit olivat jostain syystä kuitenkin unohtuneet turvalliselle puolelle. Meinasi itse kullakin olla hermo hieman pinnassa kun edellisestä ylihinnoitellusta leivästä oli aikaakin vierähtänyt jo pitkä tovi. No otetaan koneessa sitten jotain herkullista riisikana evästä. Paskan marjat! Lion Air oli kätevästi karsinut valikoimistaan kaiken ravinnoksi kelpaavan. Tarjoilukärry kolisti kerran ohitse reilun kolmen tunnin lennolla ja valikoimiin kuului vettä, keksejä ja Lion Air lippiksiä. Toiminta oli siis huipputehokasta. Ei mitään ylimääräistä ja ihmisiä siirtyy nopeasti putkellinen pitkän matkan päähän. Tällaista sen lentomatkustamisen pitäisikin olla! Kunpa vain olisin tiennyt tämän olemassaolosta jo ennen koneeseen hyppäämistä.
Manadoon päästyämme Lorenso oli meitä vastassa kuten sovittiin. Automatka kentältä veneelle kesti kutakuinkin 45 minuuttia. Vene odotteli jossain tiettömän tien päässä ja viimeiset kymmenet metrit kahlattiin rantaviivaa mangrovepuiden juurien joukossa. Tämä on sitä jotain! Vene saatiin liikenteeseen ja vartin matka kuunloisteessa lumoavissa maisemissa oli alkanut. Tätä 5 viikkoa, ei paha! Toki nuo tulevat sukellukset saattavat vielä hieman nostattaa tunnelmaa...
Lorensolle päästyämme saimme vihdoin jotain ruokaakin. Ei mitään ihmeellistä, mutta vatsa täyttyi ja mieli tyyntyi. Pojat olivat heti kuin kotonaan. Rannassa tonkimassa rapuja ja muita ötököitä. Paikassa on myös kissa ja pari koiraa ja Lorenso tuntuu itsekin pitävän lapsista. Yllätykseksemme hän antoi meille "paritalon" jonka toinen pää on pojille ja toinen minulle ja Satulle. Sopii!!! Toki ihan vielä pojat eivät kuulemma uskalla nukkua kahdestaan yksin kun ulkona on niin kova meteli, mutta kumpaakaan ei kuulemma pelota yhtään... :)
Matka lähti reippaasti käyntiin heti kuuden tietämissä aamulla. Eikun taksi alle ja Singapore Changia kohti. Jälleen kerran yksi maailman parhaaksi tituleerattu kohde, ja sitä se onkin. Kaikki toimii, aivan kaikki, mutta varmasti juuri tämän turhamaisuuden takia lentäminen ja kaikki oheistuotteet kentillä onkin niin kallista.
Lento meni kivasti ja Jakartaan saavuttiin suunnilleen ajoissa. Jakarta puolestaan olikin sitten toinen ääripää
lentokenttävertailussa. En muista koskaan olleeni yhtä epäselvässä ja sekavassa terminaalissa. Hetken palloiltuamme joku ystävällinen osasi kertoa että jatkolentomme lähtee toisesta terminaalista. Sinne sitten siis. Viisumi-, viisumintarkastus- ja lentokenttäpalvelumaksutiskin kautta tietenkin kun kerran kyseessä oli kansainvälinen lento eikä maan sisäinen... WTF? Tuolla seuraavassa terminaalissa sitten vallitsi sama sekamelska, toiseen potenssiin korotettuna. Näin jälkeenpäin mietittynä kaikki turha oli kentältä karsittu pois. Jopa kaikki ruokakojut turvatarkastuksen jälkeen olivat poissa. Ja paluuta turvattomammalle puolelle ei ollut. Tyhjät ja rikkinäiset juoma-automaatit olivat jostain syystä kuitenkin unohtuneet turvalliselle puolelle. Meinasi itse kullakin olla hermo hieman pinnassa kun edellisestä ylihinnoitellusta leivästä oli aikaakin vierähtänyt jo pitkä tovi. No otetaan koneessa sitten jotain herkullista riisikana evästä. Paskan marjat! Lion Air oli kätevästi karsinut valikoimistaan kaiken ravinnoksi kelpaavan. Tarjoilukärry kolisti kerran ohitse reilun kolmen tunnin lennolla ja valikoimiin kuului vettä, keksejä ja Lion Air lippiksiä. Toiminta oli siis huipputehokasta. Ei mitään ylimääräistä ja ihmisiä siirtyy nopeasti putkellinen pitkän matkan päähän. Tällaista sen lentomatkustamisen pitäisikin olla! Kunpa vain olisin tiennyt tämän olemassaolosta jo ennen koneeseen hyppäämistä.
Manadoon päästyämme Lorenso oli meitä vastassa kuten sovittiin. Automatka kentältä veneelle kesti kutakuinkin 45 minuuttia. Vene odotteli jossain tiettömän tien päässä ja viimeiset kymmenet metrit kahlattiin rantaviivaa mangrovepuiden juurien joukossa. Tämä on sitä jotain! Vene saatiin liikenteeseen ja vartin matka kuunloisteessa lumoavissa maisemissa oli alkanut. Tätä 5 viikkoa, ei paha! Toki nuo tulevat sukellukset saattavat vielä hieman nostattaa tunnelmaa...
Lorensolle päästyämme saimme vihdoin jotain ruokaakin. Ei mitään ihmeellistä, mutta vatsa täyttyi ja mieli tyyntyi. Pojat olivat heti kuin kotonaan. Rannassa tonkimassa rapuja ja muita ötököitä. Paikassa on myös kissa ja pari koiraa ja Lorenso tuntuu itsekin pitävän lapsista. Yllätykseksemme hän antoi meille "paritalon" jonka toinen pää on pojille ja toinen minulle ja Satulle. Sopii!!! Toki ihan vielä pojat eivät kuulemma uskalla nukkua kahdestaan yksin kun ulkona on niin kova meteli, mutta kumpaakaan ei kuulemma pelota yhtään... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti