Kotiin on jo päästy, Joulu juhlittu ja vuosi vaihdettu. On siis ilmeisesti aika päättää tämä matka kirjallisenkin tuotoksen osalta.
Tarkoituksenamme oli siis mennä yöjunalla KL:stä Johor Bahruun ja siellä Legolandiin. No, suunnitelmiin tuli jostain syystä muutos. Päätimme taittaa matkan päiväbussilla (4h) ja olla yötä JB:ssä hotellissa. Näin olisimme kaikki pirteimmillämme Legolandin koitosta varten. Päätimme myös viettää viimeisen päivän KL:ssä hotellin altaalla ja ehkä sitten illalla kävisimme China Townissa syömässä. Haaveeksi jäi myös tuo jälkimmäinen suunnitelma ja haimme kassillisen hedelmiä läheisestä marketista...
Bussimatka sujui vallan mainiosti ja asemalta napattu taksikuskikin tunsi reitin uutuudenkarheaan hotelliimme kiitettävästi. Eipä ollut kummoinen luukku, mutta siisti ja sijainniltaan erinomainen meidän tarkoituksiimme. Itse kaupungissa ei juuri ole nähtävää eikä tekemistä. Ostoskeskukset ovat sellaisia rihkamahullunmyllyjä että Tuurin kyläkauppias jää kirkkaasti kakkoseksi. Ainiin. Johor Bahrussa on 78 KFC:tä...
Seuraavaksi olikin luvassa loman loppukliimaksi: Legoland Malaysia!!! Taksi alle ja nokka kohti Legolandia. Tunnin matka tuntui pojista varmasti ikuisuudelta. Kuski myös tiedusteli että haluammeko käydä myös Hello Kitty Parkissa. Vastaus oli päivän tähdiltä kysyttynä yksimielinen: "No ei todellAkaan haluta!". Asia selvä. Saapa nähdä josko siellä on kohta Angry Birds Park. On meinaan melkoinen hitti tuolla(kin) päin maailmaa.
Puisto itsessään on hieno ja siisti paikka. Touhuttavaa riittää kaikenikäisille, mutta toki suurimpana kohderyhmänä 6+ vuotiaat. Henkkaa harmitti kun ei päässyt joka paikkaan ja Aaronia harmitti kun joutui menemään joka paikkaan pikkuveljen kanssa. Äitiä ja iskää ei harmittanut missään vaiheessa!
.JPG)
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niinpä oli pakko lähteä kotia kohti. Singaporen kentälle siis odottelemaan Lufthansan Airbus A380-800 saapumista. Lento kohti Frankfurtia meni nätisti lampaita laskiessa. Frankfurtissa oli sitten "hiukan" sumua ja jatkolento oli jo saapuessaan myöhässä. Lähtö puolestaan viivästyi reilun tunnin entisestään kun loadmaster oli kateissa... Helsinkiin kuitenkin päästiin ja siellä vaari olikin meitä vastassa. Passatin huristellessa kohti Tamperetta, oli ajoviima ja moottorin hurina lähes ainoat havaittavat äänet. Pakkasta oli 15 astetta. Lämpötila siis tippui vuorokaudessa 45 astetta. Hurinan ja huminan katkaisi Aaronin kysymys hiukan ennen Riihimäkeä: "Iskä, Eiks oliski paljo hienompaa jos oltais vaan yks päivä täällä ja sit taas sata päivää reissussa?" -Meidän poika! <3
Bussimatka sujui vallan mainiosti ja asemalta napattu taksikuskikin tunsi reitin uutuudenkarheaan hotelliimme kiitettävästi. Eipä ollut kummoinen luukku, mutta siisti ja sijainniltaan erinomainen meidän tarkoituksiimme. Itse kaupungissa ei juuri ole nähtävää eikä tekemistä. Ostoskeskukset ovat sellaisia rihkamahullunmyllyjä että Tuurin kyläkauppias jää kirkkaasti kakkoseksi. Ainiin. Johor Bahrussa on 78 KFC:tä...
Seuraavaksi olikin luvassa loman loppukliimaksi: Legoland Malaysia!!! Taksi alle ja nokka kohti Legolandia. Tunnin matka tuntui pojista varmasti ikuisuudelta. Kuski myös tiedusteli että haluammeko käydä myös Hello Kitty Parkissa. Vastaus oli päivän tähdiltä kysyttynä yksimielinen: "No ei todellAkaan haluta!". Asia selvä. Saapa nähdä josko siellä on kohta Angry Birds Park. On meinaan melkoinen hitti tuolla(kin) päin maailmaa.
Puisto itsessään on hieno ja siisti paikka. Touhuttavaa riittää kaikenikäisille, mutta toki suurimpana kohderyhmänä 6+ vuotiaat. Henkkaa harmitti kun ei päässyt joka paikkaan ja Aaronia harmitti kun joutui menemään joka paikkaan pikkuveljen kanssa. Äitiä ja iskää ei harmittanut missään vaiheessa!
.JPG)
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niinpä oli pakko lähteä kotia kohti. Singaporen kentälle siis odottelemaan Lufthansan Airbus A380-800 saapumista. Lento kohti Frankfurtia meni nätisti lampaita laskiessa. Frankfurtissa oli sitten "hiukan" sumua ja jatkolento oli jo saapuessaan myöhässä. Lähtö puolestaan viivästyi reilun tunnin entisestään kun loadmaster oli kateissa... Helsinkiin kuitenkin päästiin ja siellä vaari olikin meitä vastassa. Passatin huristellessa kohti Tamperetta, oli ajoviima ja moottorin hurina lähes ainoat havaittavat äänet. Pakkasta oli 15 astetta. Lämpötila siis tippui vuorokaudessa 45 astetta. Hurinan ja huminan katkaisi Aaronin kysymys hiukan ennen Riihimäkeä: "Iskä, Eiks oliski paljo hienompaa jos oltais vaan yks päivä täällä ja sit taas sata päivää reissussa?" -Meidän poika! <3
