tag:blogger.com,1999:blog-63501099006926132502024-02-06T20:18:15.774-08:00Far Away from HomeForssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.comBlogger33125tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-24844795385697715712014-01-13T18:37:00.001-08:002014-01-13T18:37:45.635-08:00Maailman ympäri<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Moi kaikille. Tämä osoite on tullut ikään kuin tiensä päähän startattuamme vuoden mittaisen matkan maailman ympäri. Uusinta reissuamme voi seurata osoitteessa http://rtw-family-forsman.blogspot.com käy myös tykkäämässä uudesta facebook-sivustostamme https://www.facebook.com/forsmannit Kiitos ja kuulemiin!</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-64507705974885654082013-07-01T15:22:00.000-07:002013-07-01T15:22:15.865-07:00Dahabin arkea<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf98PqoMsk1XRhmh9Mq3C4ZhoDsmuw33bbUlUZwug5VXmUgtd9usi1zyhsGRbwPkOJ1uB8c2OYqrvFZvNhuj7ZxRwuK6aoPlIfzbcSs2Gl02ZAFfuInEe3IZ_ht424RplDSHdlI9yqFZ4r/s1000/Kivi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf98PqoMsk1XRhmh9Mq3C4ZhoDsmuw33bbUlUZwug5VXmUgtd9usi1zyhsGRbwPkOJ1uB8c2OYqrvFZvNhuj7ZxRwuK6aoPlIfzbcSs2Gl02ZAFfuInEe3IZ_ht424RplDSHdlI9yqFZ4r/s320/Kivi.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Lomasta on jo yli puolet lusittu ja hyvin on mennyt. Koti-ikävä ei vaivaa pätkääkään, päinvastoin. No, ehkä pojilla on välillä ollut hiukan ikävä uutta kotia, uusia naapuruston kavereita, Jyrkiä ja Miaa, mummia ja vaaria ja erityisesti makaroonia ja jauhelihaa! Suotakoon ikävä heille ja reilun viikon päästähän se jo helpottaakin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_TMx0wGvisZQedVZDNlcbh96j4c5iZ4gUH4YQmWfYaI-F7iDC0Lue7R7sh7yzzUG0uDtUxelmKbg5BnHzj61LYKfiidKr3eVLGaGYdcXBHWorhcEkAXsFDXKfQIQiQzfLXrLwWR3eu_bq/s1000/A+snork.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_TMx0wGvisZQedVZDNlcbh96j4c5iZ4gUH4YQmWfYaI-F7iDC0Lue7R7sh7yzzUG0uDtUxelmKbg5BnHzj61LYKfiidKr3eVLGaGYdcXBHWorhcEkAXsFDXKfQIQiQzfLXrLwWR3eu_bq/s320/A+snork.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmPJzvk2nopuaIrI5sDIEoHF8JULqXGlw68r07F8RiQkROAvoTSuPU04YG57RjBJAhkaZ2mQrmu7c5z-5L8MRmodiAKf3ONLDHE5d4R37bRg1UA5AbMjKvIHxoyaHE8xNcfWz9W4wq-pbA/s1000/H+snork.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmPJzvk2nopuaIrI5sDIEoHF8JULqXGlw68r07F8RiQkROAvoTSuPU04YG57RjBJAhkaZ2mQrmu7c5z-5L8MRmodiAKf3ONLDHE5d4R37bRg1UA5AbMjKvIHxoyaHE8xNcfWz9W4wq-pbA/s320/H+snork.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Suunnitelmissa oli siis uida, syödä, sukeltaa, nauttia auringosta ja harjoitella paikallaan pysymistä ensi vuotta varten. Ja kyllä, kaikkea edellä mainittua on onnistuttu tekemään varsin hyvällä menestyksellä. Uinti onnistuu helpoiten hotellin altaassa ja Henkasta onkin tullut varsinainen vesipeto. Aluksi herraa ei tahtonut saada altaaseen Aaronin kanssa kaksin juuri millään ja nyt sitä ei saa sieltä pois millään. Aluksi oli "ihan sairaan jännää" mennä puhallettavassa pelastusliivissä puoli metriä syvään lasten altaaseen ja nyt mies viihtyy syvässä altaassa käsivarsikellukkeiden kanssa enemmän pinnan alla kuin päällä. Aaron nyt painaa altaassa kuin vanha tekijä; pintaan pohjaan pintaan pohjaan pintaan pohjaan... Henkan voitettua hukkumispelkonsa ostimme miehelle myös oman maskin, kun kerran Aaronillakin on. Ensi puraisu oikeassa meressä snorklaamisesta tuli niinkin vaatimattomassa paikassa kuin Blue Hole. Poika laiturin nokasta pohjattoman reiän päälle katsomaan kaloja. Reaktio noin pääpiirteissään oli samanlainen kuin isoveljellä muutama vuosi sitten Balilla. Oli kuulemma sairaan paljon värikaloja. :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3wTB1AWLKl8yFZ3J6Z8mjATDapbOGB4gkF7Gj6f3w4oamYhY8YKNZ5Wre9KjD3nuJRpG_DMH-ViT7i5Sz2MIDHlJMG1xJiPrUBYa65DxMu0KXo_Yfo9vvY39V6_upTs3D7PE6AtqZn0-5/s1000/hole.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3wTB1AWLKl8yFZ3J6Z8mjATDapbOGB4gkF7Gj6f3w4oamYhY8YKNZ5Wre9KjD3nuJRpG_DMH-ViT7i5Sz2MIDHlJMG1xJiPrUBYa65DxMu0KXo_Yfo9vvY39V6_upTs3D7PE6AtqZn0-5/s320/hole.jpg" width="320" /></a></div>
Lämmintäkin on tosiaan riittänyt, vain 35-40 astetta tosin, mutta se tuntuu oikein sopivalta. Liekö tuo ihmisen normaalin ruumiinlämmön sijoittuminen samaan haarukkaan vaikuttavan asiaan? Ensimmäisellä viikolla tuuli oli melkoisen voimakas ja leijasurffaajat iloitsivat. Tuulen tyynnyttyä sukeltajat puolestaan iloitsivat. Sukellukset kun täällä ovat pääsääntöisesti rantasukelluksia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9GukZIah73Me4AN6eU8q8MZrtTn_vbhBxp52K5i7WA-GxiSS4pj8vNlUqf1oJAw3Ij1_mYslSA8H532tjXrDuKpNzsBi0bxGAfCaq08dYELDxhX4kg6EhbA76EXeJ-anrb83LF1vlXp1c/s1000/min%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9GukZIah73Me4AN6eU8q8MZrtTn_vbhBxp52K5i7WA-GxiSS4pj8vNlUqf1oJAw3Ij1_mYslSA8H532tjXrDuKpNzsBi0bxGAfCaq08dYELDxhX4kg6EhbA76EXeJ-anrb83LF1vlXp1c/s320/min%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSA81vZtDE5bhE5vToxct_E8A4gcwDmy7O51SgebZUDW1CkIy59VSoEdy_xuuf0lT99Jy6kG3fA7J6NxpJ_8pN6EucJ58SUqvhGm2QpNX4f9ah8cG6Kd_9C2Eb_rqATRDmAJnlcXcZAlwv/s1000/konna.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSA81vZtDE5bhE5vToxct_E8A4gcwDmy7O51SgebZUDW1CkIy59VSoEdy_xuuf0lT99Jy6kG3fA7J6NxpJ_8pN6EucJ58SUqvhGm2QpNX4f9ah8cG6Kd_9C2Eb_rqATRDmAJnlcXcZAlwv/s320/konna.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Sukellukset itsessään ovat leppoisia ja rauhallisia. Nähtävää on riittävästi, vaikkakin jotenkin tuntuu kuin elämää olisi vähemmän kuin ennen. Liekö aika vaan kullannut muistot... Toki jotain uuttakin on tällä kertaa tullut vastaan. Mashraba, jonne paikalliset ovat upottaneet patsaita, oli varsin mielenkiintoinen kohde valtavan kilpikonnan osuessa kohdalle. Gabr El Bint, jonne menimme veneellä, oli myös erittäin kaunis runsaine ja suurine sea faneineen. Venereissu, joka piti sisällään kolme sukellusta, ruoat ja juomat, maksoi n.90€/nenä. Pojat pääsi mukaan ilmaiseksi. Saimme lahjottua pojat karkilla, kekseillä ja limpparilla viettämään päivän kannella, jotta äiti ja iskä pääsee kahdestaan sukeltamaan. No, totuuden nimissä on kerrottava että Aaron sanoi että satasella (n.10€) voi olla päivän kiltisti ja vahtia Henkkaa. Kaikkea ne on eskarissa sillekin opettanut. :) Paluumatkalla kahden metrin aallokossa pojat olivat jälleen sitä mieltä että vaari ei ole läheskään näin hyvä venekuski<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEio5Fv2wlQxX9QpUyLX02-zpPgWYGO9emwG8XDISMU_L3FqY0dmrRB6-mPtnTfiWV_wThW6dzeTpq5KFigH2Bqn88pz6oNRnFGbFZ1sncxEFKVt_GQ4_udGXnd8cOTcbtibRAf94jQ9jHCs/s1000/Pojat+vene.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEio5Fv2wlQxX9QpUyLX02-zpPgWYGO9emwG8XDISMU_L3FqY0dmrRB6-mPtnTfiWV_wThW6dzeTpq5KFigH2Bqn88pz6oNRnFGbFZ1sncxEFKVt_GQ4_udGXnd8cOTcbtibRAf94jQ9jHCs/s320/Pojat+vene.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Itse otin juhannusta edeltävänä torstaina vapaapäivän ja suuntasin kohti Thistlegormia. Lähtö oli 0430 Dahabista ja parin muun keskuksen kautta matka jatkui Sharm El Sheikiin ja siellä satamaan. Laiva oli komea ja iso ja kaikki oli viimeisen päälle valmisteltu. Satamassa oli myös vastassa paikallinen DM joka esitteli itsensä:"Hello! My name is Karim(paino m-kirjaimella) and I'm your guide today!" Huutonaurua pidätellen esittelin itseni: "My name is Jarim(paino myös m-kirjaimella)!"<br />
<br />
Reilun parin tunnin laivamatkan jälkeen oltiin hylyllä ja sitten hirveellä kiirellä veteen. Hieman hämmästelin moista älämölöä leppoisan Dahabin jälkeen. Sain parikseni Italialaisen Lucan, joka tykkäsi kyntää pohjassa n.32m syvyydessä varsin miehekkäästi. Karim käski monta kertaa nousemaan ylemmäs, mutta ei se vaan noussut. Itsekin jouduin pysyttelemään Karimin alapuolella ja Lucan yläpuolella, sillä eihän paria sovi jättää... Hylky oli kyllä hieno, sen minkä kaitsemiselta pystyin siihen keskittymään. Seuraava sukellus tehtiin hylyn sisään ruhtinaallisen 1:14 pinta-ajan jälkeen. Jälleen ihmettelin että mikä helvetin kiire sinne on painaa noin nopeasti. No ei auttanut itku markkinoilla. Veteen vaan Lucan kanssa ja ihailemaan hylkyä sisäpuolelta. Vaikuttava kokemus. Hämmästyttävän ehjänä on paikat pysyneet. Varsinkin kun Lucan kaltaiset heput kiertävät sisätiloissa päivittäin; Herra paukutti kattoon ja lattiaan vuorotellen ja roikkui kiinni joka paikassa. Reilun puolen tunnin sukelluksen jälkeen alkoi Lucan tietokone piipittämään. Herra loi nopean vilkaisun koneeseen ja sukellus jatkui. Täh? Piipitys jatkuu ja mies ei ole moksiskaan. Menin lähemmäs ja vilkaisin niin decoillehan se oli jo paukahtanut. Itsellä oli vielä viitisen minuuttia jäljellä. Koitin kertoa että nyt pitäisi mennä ulos tästä kiulusta ja nousta pikkuhiljaa ylöspäin, mutta ei mitään reaktiota. Useiden yritysten jälkeen sain miehen ulos omankin koneen piipatessa ja nousimme ylemmäs. Seurauksena oli pari minuuttia pidempi turvapysähdys ja Lucalla pitkälti toistakymmentä. Lisäksi päätin jättää väliin viimeisen Ras Mohammedin sukelluksen. Edessä oli kuitenkin vielä automatka takaisin Dahabiin ja tie kulkee parhaillaan kilometrin korkeudessa. Kiitos Luca!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicj-W_U-wLlqLfgqkduCCg9NwwWLP6U7Se-ab8RqD7rUAdSSjPzZcXA7tzYQOJHziBy7zyLhYeDoOziAt9HxE_WJYNZ8aLhm5qRQWBnYPSOg6qQYGRcup7DPrz6Z66PX9rLebrr69wqM1O/s1000/aqua+park.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicj-W_U-wLlqLfgqkduCCg9NwwWLP6U7Se-ab8RqD7rUAdSSjPzZcXA7tzYQOJHziBy7zyLhYeDoOziAt9HxE_WJYNZ8aLhm5qRQWBnYPSOg6qQYGRcup7DPrz6Z66PX9rLebrr69wqM1O/s320/aqua+park.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Juhannuksen jälkeen veimme pojat Sharm El Sheikiin Aqua Parkiin pitämään hauskaa. Matkaa suunnitellessa kysäisin respan tätiltä hintaa jos otamme koko komeuden häneltä. Vaivaiset 1600 puntaa oli all inclusive hinta. Antaapa olla. Järjestimme itse kyytimme ja all inclusive pääsylippumme ja hintaa kertyi hiukan yli 1000 puntaa. Joku vetää "hieman" välistä. Paikka oli hieno ja siisti eikä siellä ollut juurikaan ruuhkaa. Ennakkoluuloni paikkaa kohtaan osoittautuivat siis täysin vääriksi ja mukaan pakkaamani WOK-veitsi (Wrist Open Knife) turhaksi. Ryssät tosin yrittivät parhaansa mukaan sotkea kaiken ja aiheuttaa sekasortoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Alue on valtavan kokoinen ja soveltuu kaiken ikäisille. Pojilla riitti liukumäkiä koko päiväksi ja itkuhan siinä tuli kun piti lähteä 6 tunnin jälkeen pois.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirMp9tPbdMjSug0BHfIG3z5WtGsYprDQHUVdvylqAlhoTI-PMOlQoHOX-cGUH40X5XSSjaBLU7RbHMVLXgV_VSk6NHBsfPf0XYlyDfzuH_iTixDZbNgkH_Qd4z1FQsXa_5S4AjIz8DRIV_/s1000/satu+syd%25C3%25A4n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirMp9tPbdMjSug0BHfIG3z5WtGsYprDQHUVdvylqAlhoTI-PMOlQoHOX-cGUH40X5XSSjaBLU7RbHMVLXgV_VSk6NHBsfPf0XYlyDfzuH_iTixDZbNgkH_Qd4z1FQsXa_5S4AjIz8DRIV_/s320/satu+syd%25C3%25A4n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Niin tosiaan. Satu on oppinut hyppäämään pää edellä uima-altaaseen. WUUUHUUU!!! Hetken kuvittelimme että kadulta raikuva huuto olisi ollut paikallisten suosionosoituksia Satun uudelle taidolle, mutta sitten muistimme mielenosoitukset. Äääh! Ne olikin vain niitä Mursin vastustajia. Mitä näihin mielenilmauksiin tulee, on ehkä hieman huvittavaa lukea iltalehdestä otsikoita joissa puhutaan sadoista tuhansista ja muutamista suurimmista kaupungeista. Paskapuhetta! Täällä on koko maa ja joka ainoa pikkukyläkin liikenteessä. Pelkästään täällä Dahabissa oli varmasti satoja mielenosoittajia kadulla. Saapa nähdä mitä on tulossa. Keskiviikko iltaan kai hallitus sai armeijalta aikaa. No, eipä se kyllä haittaisi vaikka kaikki lentokentät suljettaisiin muutamaksi viikkoa ja loma jatkuisi hieman suunniteltua pidempään...<br />
<br />
Päätän raporttini täältä tähän,<br />
Jarim</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-49288620222296783382013-06-16T08:49:00.000-07:002013-06-16T08:49:24.748-07:00Uuden alku<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Edellisestä runoilusta onkin jo vierähtänyt tovi ja paljon on tuona aikana tapahtunutkin. Talo on siis myyty ja muuttokin on jo tehty. "Hieman" meinasi tulla ja tulikin kiire uuden kotimme remontin kanssa eikä aina niin viivalla oleva työnjohdollinen esimiehenikään antanut siimaa remontin jouduttamiseen. No, herra otti lomapyynnöstäni kopin, laittoi sen pitoon, hoisi ASAP eikä näyttänyt vihreätä valoa. Jotenkin en ole ollenkaan yllättynyt ja tuskin on kukaan muukaan ko. henkilön "työ"tavat tunteva kanssataistelija. Pelasin muutaman päivän pasianssia työpaikalla jalat pöydällä kun minua ei ollut varaa laskea lomalle. Jokaista meitä täällä tarvitaan... :)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij8edzovip3AkHX__J-mM4I9MdrVcla8U8Y72vrNA-XaK0f5SuE-LqNt1M2i-u63jZwULsYZEYDqWK4k5BpaV_kU70r1pQiSJ6w6vPwdjR6xN5zFD6uSwwQU-BjZ4M1BewaC520X5GyyN6/s1600/koti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij8edzovip3AkHX__J-mM4I9MdrVcla8U8Y72vrNA-XaK0f5SuE-LqNt1M2i-u63jZwULsYZEYDqWK4k5BpaV_kU70r1pQiSJ6w6vPwdjR6xN5zFD6uSwwQU-BjZ4M1BewaC520X5GyyN6/s320/koti.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Viimeistä kertaa vanhasta kodista on siis lähdetty ja kastuihan se silmäkulma kuten ounastelinkin. Pienen pieni itkun tirautus ja se oli siinä. Jännä homma! Olin kyllä odottanut oikein kunnon vollotusta ainakin Satulta, mutta ei. Ehkä me molemmat olemme asennoituneet luopumiseen "oikein" ja tiedämme mitä kaikkea hyvää on luvassa kun karistamme vanhan kotimme pölyt jaloistamme. Tunne olisi varmasti ollut täysin erilainen jos olisi JOUTUNUT luopumaan koko komeudesta.<br />
<br />
Takamaalle ollaan kotiuduttu erinomaisesti ja pojilla on yhtä juhlaa kun pihassa on aina joku leikkikaveri. Muutto ei tunnu rassaavan kumpaakaan pätkääkään, oikeastaan voisin väittää herrojen viihtyvän jopa paremmin uudessa kodissamme.<br />
<br />
Kaikki muukin kevään hässäkkä on saatu onnellisesti päätökseen. Itsellä on sukelluskouluttajan kortti plakkarissa ja Satu sai oman tutkintonsa valmiiksi. Palkinnoksi tästä kaikesta päätimme lähteä kuukaudeksi lomailemaan tuttuun, turvalliseen ja takuulämpöiseen Egyptiin, tarkemmin sanottuna Dahabiin (taas)!<br />
<br />
Dahabissa ollaan pyöritty nyt viikko ja tämä on vain edelleen yksi parhaista paikoista jossa olemme koskaan olleet. Tunnelma on leppoisa ja rauhallinen, ihmiset ystävällisiä eivätkä tule liian iholle kuten esimerkiksi Sharm el Sheikissä.<br />
<br />
Lennot otimme turkish airlinesiltä ja kodiksemme valitsimme seaview resort nimisestä paikasta oikein huoneiston. Kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, valtava kattoterassi ja resortin uima-allas maksaa kuukaudessa 1000€. Hintataso koko Dahabissa on säilynyt maltillisena ja ehkä juuri siksi täällä onkin hyvä harjoitella The Reissua varten elämään säästeliäästi. Ravintolassa koko orkesteri syö illallisen jälkkäreineen n.20 eurolla ja lounaan saa kadun varresta alle euron nenä. Sukellukset Bedouin Diversin kanssa maksavat 18€ kpl, tosin tämä on meille vanhoille tutuille erikoishinta. Listan mukaan sukellukset ovat 25€ kpl eli ei kallis sekään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrTBGIM5PME_M0htrXG0cMe8vkYqgPENvasKHP9rIW1203F4EPyb3kf3Gw9eCE81JCHvb-E3LmJUN2FIca392RFzuhMrMzCH_wcyxGqYmwmZXQYzbneUa0E141ORjhV3FgNINZWZDgowWf/s1600/terassi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrTBGIM5PME_M0htrXG0cMe8vkYqgPENvasKHP9rIW1203F4EPyb3kf3Gw9eCE81JCHvb-E3LmJUN2FIca392RFzuhMrMzCH_wcyxGqYmwmZXQYzbneUa0E141ORjhV3FgNINZWZDgowWf/s320/terassi.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Päivät kuluvat siis altaalla ja rannalla. Sukellukset järjestyvät erinomaisesti siten että toinen sukeltaa aamu- ja toinen iltapäivällä. Jos kohteet ovat kauempana, pakkautuu koko porukka hajoamispisteessä olevaan Jeeppiin ja vietämme päivän siis jossain kauempana. Näillä kauemmilla saiteilla on myös olemassa "ravintoloita" joista saa varsin maukasta ruokaa kohtuulliseen hintaan. Kun olet vallannut ravintolasta oman loossin, voit huoletta jättää reppusi kaikkine arvotavaroineen siihen siksi aikaa kun käyt sukeltamassa. Hmmm! Toimisikohan tämä Suomessa? Entäpä päiväunet sukellusten välissä ravintolan loossissa? Toinen hmmm!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLtQkvi2SLsrjBz4vvN6LN-t13RLHKVbzpOZEyND1YvT_Mr9ek48HPeR_UNW8W946novu7Du6LcEZhHaDSDEQ9jrpF07MyqVGalipz6hTXc9RZN4ZqkBflymnje-cD5nTs7UklCx2Qez07/s1600/pojat+blue+hole.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLtQkvi2SLsrjBz4vvN6LN-t13RLHKVbzpOZEyND1YvT_Mr9ek48HPeR_UNW8W946novu7Du6LcEZhHaDSDEQ9jrpF07MyqVGalipz6hTXc9RZN4ZqkBflymnje-cD5nTs7UklCx2Qez07/s320/pojat+blue+hole.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy9ybGG6wVs37lsAISfIP0b36dCMKwng10CuZIzKa13RlI_b3DBeobrRLZGC47o4l_iPI6F81I52cGSR9L-odjAqhT299G4Tpkwdw6ZfOLgBiaZ_Bf931xmg5CkMhoFQMcZTeynSguiflP/s1600/kuva%25286%2529.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy9ybGG6wVs37lsAISfIP0b36dCMKwng10CuZIzKa13RlI_b3DBeobrRLZGC47o4l_iPI6F81I52cGSR9L-odjAqhT299G4Tpkwdw6ZfOLgBiaZ_Bf931xmg5CkMhoFQMcZTeynSguiflP/s320/kuva%25286%2529.JPG" width="320" /></a></div>
Jatkosuunnitelmia lomareissulle on ainakin vesipuisto Sharmissa (hyi helevetti), kameliretki ja yö beduiiniteltassa Ras Abu Gallumissa ja kenties Mount Sinai. Saapa nähdä mitä muuta keksitään...<br />
<br />
Pojilta terveisiä mummille ja vaarille, Jyrkille ja Mialle, Gleemoloille, päikkytäteille ja -kavereille, eskarikavereille, Päiville, Rainelle ja kaikille muillekin!!!</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-24588976439868568472013-02-28T11:21:00.000-08:002013-02-28T11:21:05.815-08:00Saat sen mistä luovut<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfztNAyKyqLwy45oRskbP5zzmfadFxEhosez6Edx76439M-IPP5tgdqTCJDG_3MTIqU71zp4MttaaLNzBcvXyHf8PZ7xdphdeyOyRarkccDA0NB7R5AFDxSRm2FzP0iQljyt9pjwH8jJua/s1600/kuva(2).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfztNAyKyqLwy45oRskbP5zzmfadFxEhosez6Edx76439M-IPP5tgdqTCJDG_3MTIqU71zp4MttaaLNzBcvXyHf8PZ7xdphdeyOyRarkccDA0NB7R5AFDxSRm2FzP0iQljyt9pjwH8jJua/s320/kuva(2).JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Oravanpyörä Pirkkalassa pyörii omaa rauhallista tahtiaan. Joku kuitenkin jäi edellisellä reissulla mieltä kaivamaan ja päätimme toteuttaa pitkäaikaisen unelmamme vuodesta ulkomailla. Tuumasta toimeen siis. Ihan aluksi piti varmistaa että työnantaja on halukas myöntämään vuorotteluvapaata haluamanamme ajankohtana. Hakemus sisään ja läpi meni. Täysin ilman mitään ehtoja ja Urho Matteja. En ollut uskoa todeksi!!!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs2mVn0XjpAElYzweE9uRCsuFlGUNVbGYE2MZO1jqGYVmqyRaKXG3Df57zMX8YaNXpNYLx6dMfnmdxUaSLNTB_R__itzA0QBYHuQGNBsj_shIOIwkRjtSKQSTUMLKSAlEe8aZcnqNKFbhE/s1600/kuva.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs2mVn0XjpAElYzweE9uRCsuFlGUNVbGYE2MZO1jqGYVmqyRaKXG3Df57zMX8YaNXpNYLx6dMfnmdxUaSLNTB_R__itzA0QBYHuQGNBsj_shIOIwkRjtSKQSTUMLKSAlEe8aZcnqNKFbhE/s320/kuva.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Seuraavaksi oli vuorossa rakkaimpamme eli oman ihanan kotimme myynti. Mainos Facebookissa omilla sivuilla ja puhelu Pirkkalaisessa olleeseen ilmoitukseen tuottivat toivotun tuloksen. Talo on siis myyty ja uusi koti ostettu tori.fi:stä. Edessä on vielä kuitenkin "pientä" pintaremonttia Takamaalla ennenkuin pääsemme sinne muuttamaan. Tuo "pieni" pintaremontti tuntuu käyttäytyvän vähän samalla tavalla kuin pullataikina; paisuu, paisuu, paisuu... Ihania nuo naisten kotkotukset. Uuuuhhh!!!<br />
<br />
Vanhasta luopuminen on ainakin toistaiseksi mennyt kivuttomasti. Silmäkulma ei kostunut kun kirjoitti kauppakirjaan nimeä, mutta kyllä se sieltä vielä tulee... <br />
<br />
Tähän mennessä ei siis olla saatu muuta aikaiseksi kuin nuo suurimmat projektit. Vielä olisi muutama pikkujuttu mietittävänä ennen The reissua. Aaronin koulunkäynti, matkakohteet, siirtymiset, majoitukset jne. ovat siis toistaiseksi suunnitteilla-tilassa. Kohteista olemme Satun kanssa hiukan eri mieltä; minä haluan Aasiaan ja Satu Väli- ja Etelä-Amerikkaan. Aloitamme siis reissun Ameriikoista... No, pääseehän sieltä helposti pois takuulla viihtyisään Aasiaan. :)<br />
<br />
Ja jottei koko tämä kevät menisi liian tylsäksi, olen hoitanut itseni, remonttien, muuttojen ym. lisäksi, Instructor-koulutukseen. 18.5. pitäisi olla valmista. Ja pitäähän siitäkin hommasta saada kokemusta ennen The reissua. Siksipä kesä meneekin jossain muualla kuin Suomessa Pirkkalassa Takamaalla...:)<br />
<br />
Satukin on koittanut järjestää itselleen pienimuotoista ressiä Master of Healthcare-tittelin kanssa. Myös siitä pitäisi tulla valmista toukokuun puolella eli yhtä juhlaa on luvassa.<br />
<br />
Yhteenvetona sanottakoon että mieli on haikea, mutta onnellinen ja iloinen. Luvassa on kuitenkin ikimuistoinen vuosi koko perheelle ties missä! Ja kuka tietää mitä matkalla tai sen jälkeen tulee vastaan. Kenties joku sukelluskeskus jonka ovipielessä roikkuu kyltti: "For Sale", tai sitten en halua enää koskaan lähteä Nokian Edeniä kauemmas. Mennään päivä kerrallaan...<br />
<br />
<br /></div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-21081674141190409472013-01-20T11:47:00.000-08:002013-01-20T11:47:12.287-08:00Kuala Lumpur - Koti<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kotiin on jo päästy, Joulu juhlittu ja vuosi vaihdettu. On siis ilmeisesti aika päättää tämä matka kirjallisenkin tuotoksen osalta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8hdoeX0Ryvczqm_Dy33Wq6ARZIbTTy-UilMxvzdxf_a-n9jmKfgiWpS3QgN5VFNJFT4yOgu7b8motfR4-_uPw1Hllkt59IUYDJyYK3CRhoDeXV3RIQ-VQy3b67X0OwvgUJL9-WSuP3pPy/s1600/allas.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8hdoeX0Ryvczqm_Dy33Wq6ARZIbTTy-UilMxvzdxf_a-n9jmKfgiWpS3QgN5VFNJFT4yOgu7b8motfR4-_uPw1Hllkt59IUYDJyYK3CRhoDeXV3RIQ-VQy3b67X0OwvgUJL9-WSuP3pPy/s320/allas.jpg" width="320" /></a></div>
Tarkoituksenamme oli siis mennä yöjunalla KL:stä Johor Bahruun ja siellä Legolandiin. No, suunnitelmiin tuli jostain syystä muutos. Päätimme taittaa matkan päiväbussilla (4h) ja olla yötä JB:ssä hotellissa. Näin olisimme kaikki pirteimmillämme Legolandin koitosta varten. Päätimme myös viettää viimeisen päivän KL:ssä hotellin altaalla ja ehkä sitten illalla kävisimme China Townissa syömässä. Haaveeksi jäi myös tuo jälkimmäinen suunnitelma ja haimme kassillisen hedelmiä läheisestä marketista...<br />
<br />
<br />
<br />
Bussimatka sujui vallan mainiosti ja asemalta napattu taksikuskikin tunsi reitin uutuudenkarheaan hotelliimme kiitettävästi. Eipä ollut kummoinen luukku, mutta siisti ja sijainniltaan erinomainen meidän tarkoituksiimme. Itse kaupungissa ei juuri ole nähtävää eikä tekemistä. Ostoskeskukset ovat sellaisia rihkamahullunmyllyjä että Tuurin kyläkauppias jää kirkkaasti kakkoseksi. Ainiin. Johor Bahrussa on 78 KFC:tä...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpQ7X49Sp4jqe4lIgUYYvy9pC4xH8I1dIT5p-hmzwiOXb_5HoluEF8gVKKD4zJilvZAOc_l1ddwR4hHNFzVRu3NWVJVDRVwmT2Tj9E7mQzic_jgl9QVQx0zaPoQpVzPA8DhOP7UhDWbn4h/s1600/portti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpQ7X49Sp4jqe4lIgUYYvy9pC4xH8I1dIT5p-hmzwiOXb_5HoluEF8gVKKD4zJilvZAOc_l1ddwR4hHNFzVRu3NWVJVDRVwmT2Tj9E7mQzic_jgl9QVQx0zaPoQpVzPA8DhOP7UhDWbn4h/s320/portti.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Seuraavaksi olikin luvassa loman loppukliimaksi: Legoland Malaysia!!! Taksi alle ja nokka kohti Legolandia. Tunnin matka tuntui pojista varmasti ikuisuudelta. Kuski myös tiedusteli että haluammeko käydä myös Hello Kitty Parkissa. Vastaus oli päivän tähdiltä kysyttynä yksimielinen: "No ei todellAkaan haluta!". Asia selvä. Saapa nähdä josko siellä on kohta Angry Birds Park. On meinaan melkoinen hitti tuolla(kin) päin maailmaa.<br />
<br />
Puisto itsessään on hieno ja siisti paikka. Touhuttavaa riittää kaikenikäisille, mutta toki suurimpana kohderyhmänä 6+ vuotiaat. Henkkaa harmitti kun ei päässyt joka paikkaan ja Aaronia harmitti kun joutui menemään joka paikkaan pikkuveljen kanssa. Äitiä ja iskää ei harmittanut missään vaiheessa!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTv16x09yvSm6cf9xyE6Dp86eJJV7LOCVAGvCIOtmRC5x8MmqK5eKA0jqKlcz_iVwoCjUcsZ322hPt3Mu5Fqc4gsyoOwFtDwqnkK_OnY62FATeB0zhCJxLqV9qs4re1Z0KNNXdEmzNKrSm/s1600/kuva(5).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTv16x09yvSm6cf9xyE6Dp86eJJV7LOCVAGvCIOtmRC5x8MmqK5eKA0jqKlcz_iVwoCjUcsZ322hPt3Mu5Fqc4gsyoOwFtDwqnkK_OnY62FATeB0zhCJxLqV9qs4re1Z0KNNXdEmzNKrSm/s320/kuva(5).JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niinpä oli pakko lähteä kotia kohti. Singaporen kentälle siis odottelemaan Lufthansan Airbus A380-800 saapumista. Lento kohti Frankfurtia meni nätisti lampaita laskiessa. Frankfurtissa oli sitten "hiukan" sumua ja jatkolento oli jo saapuessaan myöhässä. Lähtö puolestaan viivästyi reilun tunnin entisestään kun loadmaster oli kateissa... Helsinkiin kuitenkin päästiin ja siellä vaari olikin meitä vastassa. Passatin huristellessa kohti Tamperetta, oli ajoviima ja moottorin hurina lähes ainoat havaittavat äänet. Pakkasta oli 15 astetta. Lämpötila siis tippui vuorokaudessa 45 astetta. Hurinan ja huminan katkaisi Aaronin kysymys hiukan ennen Riihimäkeä: "Iskä, Eiks oliski paljo hienompaa jos oltais vaan yks päivä täällä ja sit taas sata päivää reissussa?" -Meidän poika! <3<br />
</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-66372976340093325412012-11-27T22:16:00.000-08:002012-11-27T22:16:43.410-08:00Togean Islands-Palu-Makassar-KL<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kerrataanpa hieman tuota siirtymistämme Togeaneilta Paluun ja jätetään turha kaunistelu tuolle hameväelle. Veneellä siis lähdettiin Black Marlinista Wakain satamaan ja siellä vaihdoimme oikeaan laivaan. Nousu 20 metriseen puulaivaan tapahtui sen kyljessä olevasta neliömetrin aukosta joka oli kuitenkin metrin vesirajan yläpuolella. Black Marlinin veneeseen jääneet sukeltamaan suuntaavat kanssamatkustajat huusivat peräämme:"Are you sure you wanna do it?"<br /><br />Sisäpuolella näky ja haju oli melkoinen. Tai no, näky niin pitkälle kuin näkyi, koska koko kerroshan oli täynnä tupakansavua. Mieleeni tuli lähinnä joku Indiana Jonesin seikkailuelokuva, ainoastaan lavereilla luikertelevat käärmeet puuttuivat. Kerros oli alle 180cm korkea ja lisää matkustajapaikkoja oli saatu rakentamalla "kerrossängyt" metrin korkeuteen lähes koko kerroksen alalle. Tällä menetelmällä yhdestä kerroksesta tuli ikäänkuin kaksi ja matkustajamäärä saatiin helposti tuplattua. Ei sillä että ihmis- tai tavaramäärää olisi edes yritetty rajoittaa. Laivan toinen kerros oli täsmälleen samanlainen, joskin siellä oli hieman helpompi hengittää koska siellä oli sentään avoimia ikkunoita. Tupakointia ei koko puukiulussa ollut tietenkään rajoitettu millään tavalla. Myöskään roskiksia en löytänyt ensimmäistäkään. Kaikki paska lentää paikallisten toimesta suoraan mereen. Siis ihan kaikki. Kukaan ei edes yritä peitellä jos heittää kassillisen eväspapereita muovimukeineen ja -pulloineen yli laidan. Jotenkin tuli äärettömän surullinen mieli tuosta sikailusta. Toisaalta voin jatkossa täysin hyvällä omallatunnolla ostaa 5-litraisen bensiiniauton. Suomalaiset eivät maailmaa pelasta, kyllä sen pelastaminen on aloitettava jostain ihan muualta!<br /><br />Olimme jälleen kerran laivan paras nähtävyys, paikallisten mielestä. Koko "risteilyn" ajan olimme piiritettynä ja tuijotettuna. Tuijottaminen ei ole mitenkään epänormaalia täälläpäin. On täysin normaalia pysähtyä paikoilleen, tiputtaa leuka ja alahuuli täysin rennoksi sekä ryhtyä tuijottamaan. Kokeilimme Satun kanssa leuan ja huulen rentouttamista. On muuten älyttömän vaikeaa! Koittakaa vaikka itse! Olisin halunnut ottaa valokuvan suorituksesta, mutten kehdannut, koska se ei mielestäni ole kohteliasta. Näin jälkeenpäin mietittynä, olinpa hölmö!<br /><br />Laivan saavuttua Ampanaan piti hommata kyyti vähintään Posoon tai jos onnistuisi, suoraan Paluun. Tämä onnistui yllättävän kivuttomasti; olimme sopineet kyydistä jo ennen kuin edes nousimme laivasta. Miljoonalla omalla autolla suoraan Paluun, arvioitu saapumisaika yöllä 0000-0400 ja kokonaiskesto 8-12 tuntia. Matka sujui rattoisasti kaiken maailman kinttupoluilla. Pososta soitin hotelliin ja varasin huoneen kolmeksi yöksi. Saavuimme hotellille 0230 aikoihin, mutta eihän siellä ollut kuin siivooja luutuamassa lattioita. Kuljettajamme tiesi kertoa että hotelli on kuulemma täynnä. Ahaa. Se siitä varauksesta. Onneksi lonely planet antaa kaikki kolme hotellivaihtoehtoa tähän kylään, eikun nokka kohti seuraavaa. Sama tilanne, full! Ja seuraavassa ja sitä seuraavassa ja sitä seuraavassa... Jollain pikkukujalla heräsi toivonkipinä majoituksesta, mutta sekin osoittautui fulliksi, kun respan setä tajusi minun olevan perheellinen ja näinollen jättäisin todennäköisesti pihamaalla pyörivien maailman vanhinta ammattia harjoittavien naisten palvelut käyttämättä. Lopulta kuitenkin joskus 0330 aikoihin tärppäsi ja saimme huoneen Palu Golden hotellista. Tämä on kuulemma Palun ensimmäinen hotelli joka on avattu joskus 1990 tietämissä , mutta omituista kyllä, Lonely Planet ei maininnut sanaakaan koko paikasta.<br /><br />Palussa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin lentokenttä jonka takia sinne kannattaa matkustaa. Toki jos pidät huomion keskipisteenä olemisesta, tämä on se oikea paikka juuri sinulle. Yhtenä päivänä olin huoneemme parvekkeella harrastamassa huonoa tapaani ja hotellin uima-altaassa oli reilut sata lasta ilmeisesti uimakoulussa. Yksi heistä huomasi minut ja ryhtyi heiluttamaan ja juoksemaan kohti sekä huusi:"Hello Mister!" ja tietenkin loput lapset tekivät saman perässä. Uimakoulu muuttui hetkessä täysin hallitsemattomaksi kaaokseksi. Tumppasin ja pakenin sisään...<br /><br />Lento Palusta Makassariin oli tunnin myöhässä eikä perillä liioin ollut tilaamamme ilmainen kyytikään meitä vastassa. Taksilla sitten siis. 65 000 viiden minuutin matkasta oli hieman liikaa eikä respakaan sitä suostunut maksamaan vaikka niin vaadin. Sisäänkirjautumisen yhteydessä kirjattiin myös ylös poistumisaikamme, 0230 PM. Huoneemme vessassa odotti poikia ja Satua ilahduttanut yllätys; kaksi torakkaa! Sihaukset RAIDia ja niistä tuli vainaat kun eivät tajunneet mihinkään koloihinsakaan luikkia. Iltapalaksi einiinmaukasta Nasi Gorengia ja sitten maate. Puhelin soi 0230 ja meille ilmoitettiin automme odottavan. Jos nyt kuitenkin odotettaisiin vielä 12 tuntia...<br /><br />Aamiaisella oli paahtoleipää, hiirenpaskannäköisiä suklaanonparelleja ja keltaistakin keltaisempaa voita. Päätin tyytyä pelkkään kahviin. Päätimme siirtyä kentälle suunniteltua aiemmin koska kukaan ei ollut syönyt mitään. 1200 auto kentälle ja KFC:lle. Sitten muutaman tunnin hengailu kentällä aikaa tappaen. AirAsian piti lähteä 1615, mutta sen kuulutettiin olevan 45min myöhässä. Samassa kun kuulutus päättyi, tuli odotusaulaan kärryllinen pahvirasioita. Evästä matkustajille ettei kukaan vaan hermostu lennon myöhästymisestä! Air Asia, neljästi maailman parhaaksi halpalentoyhtiöksi valittu, näytti jälleen kyntensä!!!<br /><br />Kuala Lumpuriin saavuimme noin puolitoista tuntia myöhässä. No eipä sen väliä. Taksi alle, koska saavuimme LCC-terminaaliin emmekä KLIA:lle, ja nokka kohti tuttua ja turvallista Nomad SuCasa hotellia. Täällä kaikki toimi niinkuin oli tilattu. Kahden makuuhuoneen ja keittiön/olohuoneen huoneisto kahdeksannessa kerroksessa on aikamoista luksusta, mutta hinta on silti alle 80€ yöstä.<br /><br />Shoppailumaratooni avattiin eilen Pavillionissa ja rahaa menikin ihan riittävästi. Löysin myös maailman hienoimman rannekellon, mutta en saanut ostaa sitä. Liekö reilun 5000€ hinta vaikuttanut luvan epäämiseen... Ehkä jollain toisella kertaa sitten. Pojat jaksoi hienosti koko päivän kun lupasimme mennä päivän päätteeksi lelukauppaan. Äkkiä voisi luulla että 7-kerroksisessa Idea Parkissa olisi yli 5 neliön lelupuoti, mutta ei. Tämä vessan kokoinen koppi oli ainoa koko keskuksessa. Onneksi sieltä kuitenkin löytyi pari sailaan siistiä pleidiä... :) Nähtiin myös Tero ja Kirsi, jotka ovat "hiukan" pidemmällä reissulla. Heidän tunnelmiaan voi seurata osoitteessa www.reissulla.blogspot.com. Oli kiva nähdä! Tänään onkin sitten taloudellisen tilanteen pakottamana pysytty tiiviisti hotellin uima-altaalla, mutta huomenna kuulemma voidaan käydä Suria-keskuksessa ihan varovasti kurkkaamassa ennenkuin hyppäämme yöjunaan kohti Johor Bahrun Legolandiä.</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-50224752238906169302012-11-24T06:47:00.001-08:002012-11-24T18:59:02.532-08:00Malarialääke ja Palu<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Meillähän ei ole poikien kanssa matkustettaessa ollut missään reissussa malarialääkkeitä. Nyt kuitenkin uskoimme varoituksia Togeanien malariauhasta ja päätimme ottaa lääkityksen käyttöön. Meillä kaikilla on ollut tässä matkan varrella monenlaisia pikkuvaivoja, jotka viimein osasimme yhdistää em. lääkkeeseen. Meidät on kohdannut myös tuoteselosteessakin tuntematon sivuoire -haju :-(. Meillä tuo ongelma esiistyy vain Henkalla. Mietittiin pitkään, miten kaveri voi jatkuvasta pesusta huolimatta haista niin järkyttävän pahalle.. Siis järkyttävän, järkyttävän pahalle. Mitä ilmeisemmin lääke tulee hien mukana ulos ja aiheuttaa hajun lisäksi tuhansia näppylöitä. Näppylöitä on meillä kaikilla, mutta Henkka on pelkkiä näppylöitä koko poika.<br />
<br />
Ollaan useampana yönä herätty keskellä yötä, pilkkopimeässä kuuluvaan kiljuntaan. Vuorotellen jompi kumpi on kuumeessa tai näkee jotain kammottavaa unta. Nämä lienevät myös malarialääkkeen tekosia? Togeaneilla kun yöllä on tosiaan ihan pilkkopimeää ja siinä ei äkkiä löydäkään taskulamppua, saati hyttysverkon reunaa... Keskellä yötä myös vedensaanti on vaikeaa. Ollaan siis kaadettu pilkkopimeässä vessassa, taskulampun valossa, kauhalla vettä paljusta viilentääksemme kuumepotilaita. Melko ikimuistoisia öitä. Päivisin kuumeen viilentäminen onkin mukavaa hommaa, kun saa lillua meressä. Se on ainoa keino viilentyä, kun sisä- ja ulkolämpötila hipovat neljääkymppiä.<br />
<br />
Nyt ollaankin sitten jouduttu jättämään Togeanien paratiisisaaret. Ollaan tällä hetkellä kaupungissa nimeltä Palu.Tänne pääseminen Togeaneilta olikin sitten vuorokauden mittainen projekti. Lähdettiin aamulla veneellä Togeaneilta, vaihdettiin laivaan seuraaviksi 5 tunniksi ja sitten vielä vuokrattiin auto kuljettajineen seuraaviksi 11 tunniksi. Tuon 11 tunnin aikana taitettiin noin 350 km matka. Maisemat oli siis melko kauniit ja teiden kunto hyvin haastava. Enpä olisi kotona uskonut, että täällä ei tosiaan ole edes kunnollista tietä kahden kaupungin välillä. Ajettiin pitkin ihan uskomattomia kinttupolkuja ja sillantekeleitä. Pojat sai olla vapaana takapenkillä ja niiden aika kului yllättävän hyvin. Arska oli taas vähän kuumeessa, joten uni tuli hänellä hyvin. Henkkakin nukkui ison osan matkasta, mutta oltiin kyllä kaikki melko väsyneitä, kun yöllä 03.00 kaaduttiin hotellimme sänkyyn.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2H_Lt40TXIcHMR7lGbGU4a6wC_BeK51BKGqfL_55WK-ukenuef2MwXZEWVZyjFWJmOolOe8dKNxSkMN8fGhSzQEos04qH_gqPjsczQj-Cvhe86IIQXz_8zf154GfdFiaX7BJTncMK7kP_/s1600/IMG_9266.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2H_Lt40TXIcHMR7lGbGU4a6wC_BeK51BKGqfL_55WK-ukenuef2MwXZEWVZyjFWJmOolOe8dKNxSkMN8fGhSzQEos04qH_gqPjsczQj-Cvhe86IIQXz_8zf154GfdFiaX7BJTncMK7kP_/s320/IMG_9266.JPG" width="240" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijpkSKoWH24UIiZOTWlsD_NXvV_4DdMkXm6xi0MPMkOFB4bS3YQIW6d3-akZA0-i3nmK1neG1b6F2KmYK9y48eeXxDZNkunfU7qeb30YuALMKcDQHQtySEfVJXJiGLRHUoKTt1u-1run9b/s1600/IMG_9311.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijpkSKoWH24UIiZOTWlsD_NXvV_4DdMkXm6xi0MPMkOFB4bS3YQIW6d3-akZA0-i3nmK1neG1b6F2KmYK9y48eeXxDZNkunfU7qeb30YuALMKcDQHQtySEfVJXJiGLRHUoKTt1u-1run9b/s320/IMG_9311.JPG" width="240" /></a><br />
<br />
Täällä kaupungissa olemmekin sitten todellinen nähtävyys. Hotellille olemme varmasti ainoat länsimaiset vieraat ikinä. Meitä kohdellaan kuin kuninkaallisia. Juuri rannalta tullessamme oli hotellinjohtaja odottamassa ovella ja varmistamassa, että meillä varmasti on kaikki hyvin. Vieraanvaraisuus menee jo niin yli, että emme edes itse saa hakea banaaniterttua vastapäisestä kaupasta. Alkaa olla melko ahdistavaa, vaikka pelkkää hyvää tarkoittavatkin. Eilen lähdettiin ostamaan vettä ja päädyttiin hotellin kyyditsemänä ostoskeskukseen. No, sai sitä vettä sieltäkin -KFC ruoan kera :-).<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwXEhbuRnT0v0jgRx9M7FyB0i9k9dSq-UXR9lDgf10Pdt34Mw-n5dkoO-U9SUkzIdga2iC7xu0eDLiF1pVITfqkioVeqNFclyN-IbeP0i5QmxBnm9a_BkaxK6vGg7b7-eb6dSQlNbbAktR/s1600/IMG_9318.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwXEhbuRnT0v0jgRx9M7FyB0i9k9dSq-UXR9lDgf10Pdt34Mw-n5dkoO-U9SUkzIdga2iC7xu0eDLiF1pVITfqkioVeqNFclyN-IbeP0i5QmxBnm9a_BkaxK6vGg7b7-eb6dSQlNbbAktR/s320/IMG_9318.JPG" width="320" /></a><br />
<br />
Käytiin tänään tsekkaamassa Tanjung Karangin ranta, joka on noin 30 km päässä kaupungista (meillä oli tietenkin oma auto ja kuljettaja ja opas...). Alkuperäisenä suunnitelmana meillä oli viettää viikko siellä, mutta jumituttiinkin sitten Togeanien paratiisiin. Tämän päivän perusteella ratkaisumme oli oikea. Paikka oli toki kaunis, mutta ei edes verrattavissa aiemmin koettuun. Ranta oli melko likainen ja rannan tuntumassa ei ole juuri mitään. Saattaisi olla vaikeaa kuluttaa aikaansa siellä kovin pitkään. Me siis tyydyimme päivän pikavisiittiin ja saimme taarpeeksemme. Huomenna matka jatkuu kohti Makassaria ja sieltä taas seuraavana päivänä ihanaan Kuala Lumpuriin<3.<br />
<br />
Pojilla alkaa olemaan koti-ikävä. Aaronia lainatakseni: "mulla on ikävä suomalaista ruokaa ja kaikkia ihmisiä, jotka mä tunnen". Henkalla on "sailaan ikävä" Mummia ja Vaaria.</div>
SheForssihttp://www.blogger.com/profile/17064782148700593704noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-72990721374621659562012-11-24T06:35:00.000-08:002012-11-24T19:03:34.089-08:00Sukellusta Togeaneilla<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Huippupaikka, kertakaikkiaan huippupaikka!!! Näkyvyyttä ihan älyttömästi ja nähtävääkin riittävästi eli runsaasti. Elämää ei veden alla ollut kuten Bunakenilla mutta tällaiselle amatöörille aivan riittävästi ja enemmänkin. Korallit olivat huippukunnossa, ainakin ne jotka näimme, ja sukellukset riittävävän haastavia kovien virtausten takia. Ja lähes jokainen sukellus oli enemmän tai vähemmän oma seikkailunsa...<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0IsY95CS-6lKI3eZhvQZ2IW3VYRkEvQZUzqstvA9NSuxyjS5Y2cYmrysoxI1vZh2Sgj3kmfadsY4-XkS0uvOPwpCMyEheSkS_YVaw0tw0FO8iZWa-zt65KhpXf6D-K2KbYiE7sp8toaPi/s1600/IMG_9391.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0IsY95CS-6lKI3eZhvQZ2IW3VYRkEvQZUzqstvA9NSuxyjS5Y2cYmrysoxI1vZh2Sgj3kmfadsY4-XkS0uvOPwpCMyEheSkS_YVaw0tw0FO8iZWa-zt65KhpXf6D-K2KbYiE7sp8toaPi/s320/IMG_9391.JPG" width="320" /></a> <br />
<br />
Paikasta olisi järjestynyt lastenlikka sukellustemme ajaksi, mutta pojat olivat yhtä mieltä siitä että he eivät jää minkään ulkomaalaisen tätin kanssa. Varsinkin aavistuksen temperamenttinen Henkka ilmaisi mielipiteensä hyvinkin voimakkaasti. Mistä lie moisen ominaisuuden perinyt? Jouduimme siis sukeltamaan eri aikoihin ja tietenkin eri kohteissa. Keskus järjesti 2-5 sukellusta päivässä ja yksikin ilmoittautunut oli riittävästi. Satu avasi sukelluksensa Ilanin kanssa kaksin ja minä pari tuntia myöhemmin samaisen Ilanin ja muutaman muun sukeltajan kanssa. Sain parikseni ruotsalaisen Matsin ja koska olimme molemmat kokeneempia, saimme mennä kaksin edeltä käsin ja jatkaa virran mukana kumpaan suuntaan se vain veisi. Ilan tulisi perässä muiden kanssa. Ei muutakuin 16m pinnan alle, kierros kanjonin ympäri, pudottautuminen 30 metriin ja tunnustelemaan virran suuntaa. Ei jäänyt epäselväksi kumpaan suuntaan se vei... Seurasimme riuttaa 50 minuuttia ja nousimme pintaan. Kas! Olemmepas kaukana veneestä. Siis todella kaukana. Ei toivoakaan että veneestä näkisi missä olemme mutta onneksi tuoreella DM:llä on mukanaan turvamakkara. Vene kuitenkin pysyi paikallaan viitisen minuuttia ja sen jälkeen lähti vieläkin kauemmas poimimaan perässämme lähteneen ryhmän. Vasta tämän jälkeen oli meidän vuoromme. Virran suunta oli siis ollut toinen 18m tuntumassa. Hmmm!<br />
<br />
Seuraavana päivänä oli minun vuoroni mennä kaksin oppaan kanssa. Jääkaapin kokoinen Lerry veti kuin mielipuoli vastavirtaan ja myötävirtaan. Ei paljoa ehtinyt maisemia katselemaan. No tämä kohnotus palkittiin n.45 min sukelluksen jälkeen komealla hailla. Kohellus loppui haihin ja ryhdyimme hiljalleen nousemaan kohti pintaa. Riuttaa ihaillessani tuntui kova tömähdys ja kuului pamaus. Mitä tämä nyt sitten on? Lerry tuli iholle ja kyseli olinko ok. Olin ok ja samalla tajusin kyseessä olevan laittoman dynamiittikalastuksen. Pinnalle päästyämme Lerry selosti suu vaahdossa kuinka hän halusi näyttää minulle hain ja samalla kirosi paikalliset kalastajat alimpaan helvettiin. Veneeseen päästyämme menimme riutan reunaan ankkuroidun tyhjän veneen viereen odottamaan syyllisiä. Voi sitä ripityksen määrää jonka herrat saivat. No lahjuksiksi he antoivat ämpärillisen kaloja. Hmmm!<br />
<br />
Syväsukellus paikallisten tyttöjen kanssa oli myös vähintäänkin mielenkiintoinen. Suunnitelma oli mennä maksimissaan 40-45 metriin. Itse jäin lillumaan 40 tuntumaan vaikka tyttäret painoivat kuin kivet 45 metriin. Tai siis toinen painui ja toisella oli tasapainoituksen kanssa "hieman" ongelmia. Tyttären meno muistutti enemmänkin jojoa kuin sukeltajaa aivan koko sukelluksen ajan. 45 minuutin ja 10m paikkeilla ollessamme tasapainoitusongelmista kärsivä tyttö kertoi ilmaa olevan komeat 20 bar. Crispin ampui poijun pintaan ja deco-pullo tipahti poijun viereen hetkeä myöhemmin. Siitä sitten hengittelemään. Hmmm!<br />
<br />
Viimeinen sukellukseni oli kohteessa nimeltä Gap joka on viisto riutta eikä perinteinen seinä. Virtaus oli todella mielenkiintoinen. Se suorastaan heitteli aivan joka suuntaan. 45min tuntumassa alkoi jälleen tapahtumaan. Jackie oli hukannut parinsa. Yksi sukeltaja siis kateissa! Minuutti pyörintää ja sitten pintaan. Turvapysähdyksen aikana vene ajoi suoraan päältämme ja täysillä tietenkin. Veneessä kadonnut Mats kertoi että oli ollut aamupäivällä syvemmällä sukelluksella ja nyt piti nousta ylemmäs, mutta virta vei voiton ja Mats ajautui irti syvemmälle jääneestä riutasta. Hmmm!<br />
<br />
Jojo sukelsi myös satun kanssa ja silloin tytöltä putosi painovyö kesken reissun. Toisella sukelluksella DM kävi viemässä vähempi-ilmaisen yksilön pintaan ja käski Satua ja saksalaishomppeleita odottamaan syvemmällä. Satuhan teki työtä käskettyä mutta pojat jatkoivat matkaa. Eikun perään noutamaan poikia ja tuomaan ne takaisin samaan paikkaan jossa DM pyörikin etsimässä heitä. Hmmm!<br />
<br />
Kävimme myös Una Una tulivuoren rannoilla sukeltamassa. Venekyyti kohteeseen kesti tunnin ja pojatkin oli mukana. Oli kuulemma sairaan hauskaa kun vesi lensi ja rynkytys oli aikamoista. Aaron tuumasikin ettei vaari aja koskaan veneellä näin hyvin! :) Jälleen jouduimme sukeltamaan eri aikaan kun pojat eivät edelleenkään halunneet jäädä setien kanssa kannelle. Toinen pidemmälle suuntautunut retki oli B-24 pommikoneen hylky 20 metrin syvyydessä. Tällä kertaa onnistuimme lahjomaan pojat jäämään kannelle ja pääsimme edes kerran kahdestaan pinnan alle. Kekseillä ja karkilla on ihmeellinen voima 2- ja 6-vuotiaisiin. Ohjeistimme pojat olemaan kiltisti ja syömään keksejä minkä jaksavat ja sen jälkeen voisi vaikka koittaa ruokkia kaloja keksien murusilla. Hylky makaa 20 metrin syvyydessä suojaisassa poukamassa lähellä rantaa ja siksipä näkyvyys onkin melko huono (2-8m), mutta kohde on hieno ja koneessa on monenlaista nähtävää kymmenistä skorpionikaloista konekivääreihin. Hylyltä poispäin sukeltaessamme näin pohjassa kokonaisia TUC-keksejä. Maski täyttyi vedestä...:)<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7erE_zY125PhBnrBbmGG71O-Zz3PA8T4ZP37yzGlegYic8OzqOFowUfxAucdeFE-eRy_kJnvBzrBYS_M_asam7dReWZX6DDqrjg1mVJRfMpKPthvFHef30aFa9vqsb2pW50DFjnxlwL7N/s1600/IMG_9213.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7erE_zY125PhBnrBbmGG71O-Zz3PA8T4ZP37yzGlegYic8OzqOFowUfxAucdeFE-eRy_kJnvBzrBYS_M_asam7dReWZX6DDqrjg1mVJRfMpKPthvFHef30aFa9vqsb2pW50DFjnxlwL7N/s320/IMG_9213.JPG" width="320" /></a><br />
<br />
Lähistöltä löytyy myös meduusajärvi, jonne tietenkin menimme tutustumaan. Oli melkoisen jännää hommaa uida meduusojen keskellä vaikka tiesi ettei ne polta. Mutta jos ne kuitenkin... Siellähän me lilluimme koko perhe suolaisessa "järvessä" punaisten meduusoiden keskellä. Aaron ilman kellukkeita, Henkka Salama McQueen-pelastusrenkaassa ja iskä omassa pelastusrenkaassaan, äidistä en sano mitään ettei tule ympäri korvia...:) Aaronia pelotti aluksi hillittömästi, mutta pelko karisi aika pian ja poishan ei sieltä olisi vielä tunninkaan jälkeen saanut lähteä. Henkka oli aivan kauhuissaan kun meduusat tuli iholle ja niinpä pikku viilipytty pyysikin päästä pois aika pian. Paluumatkalla poikkesimme vielä mittailemassa tiluksia vielä toistaiseksi autiolla hiekkarannan pätkällä...<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi72huRhedUHWLVYSZcs3ix5qf16cuQsY7Kr3uTB40j_CP8UIkx405m3Zch8UI_kQfH0a5LmIhz42Q6WREwBZ8X8lz-dRI4PMZik6y_9vGqX21g1svHVFS1oyNdDx4clztZ0AM_duNZ4yJf/s1600/IMG_9375.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi72huRhedUHWLVYSZcs3ix5qf16cuQsY7Kr3uTB40j_CP8UIkx405m3Zch8UI_kQfH0a5LmIhz42Q6WREwBZ8X8lz-dRI4PMZik6y_9vGqX21g1svHVFS1oyNdDx4clztZ0AM_duNZ4yJf/s320/IMG_9375.JPG" width="320" /></a><br />
<br />
Edellä mainituista kommelluksista huolimatta nostan tämän parhaaksi sukelluskohteekseni jossa olen koskaan käynyt. Kaikki nuo kommellukset ovat kuitenkin yksilöiden omia hölmöilyjä. Toki paikalliset oppaat voisivat brieffissään kerrata virtasukellusten niksit. Eikä Breakfast With Rice And Fish-, Brittish Women Really Are Funky- tai suomalaisittain Tarkka Pari Sukeltaa Ilman Ongelmia-lorun läpikäynti olisi ollenkaan pahitteeksi.<br />
<br />
Myös pelkästään lomakohteena tämä sujahtaa epäilyksettä suoraan listaykköseksi. Paikka on vain yksinkertaisesti niin kaunis, rauhallinen, viihtyisä, lämmin, tunnelmallinen, siisti jne. Bungalowissamme vierailleet eläimet eivät laske arvostusta tippaakaan. Jos ei voi sietää rapuja, bambuverhossa asuvaa torakkaa tai ikkunasta keskellä yötä sisään hyppäävää koiraa, on parempi mennä toisaalle. Vaikkapa Nokialle Edeniin. Ruoka oli hyvää ja maukasta, vaikkakin hiukan yksipuolista. Riisiä ja kalaa, mutta joka päivä kala oli eri tavalla valmistettua ja eri tavalla maustettua. Jos oli chilillä maustetun kalan vuoro, oli pojille tarjolla oma chilitön vaihtoehto. Ranta oli puhdas ja se puhdistettiin joka aamu nousuveden tuomista roskista. Roskat kerättiin oikeasti pois eikä niitä vain lakaistu takaisin mereen muiden riesaksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz_LJ9QlxhIq53pjPHi5yGiEiDqCNEWS95Yk8sQM7o9zgpHwmoRi6tOdD2T8nr75orfYzVTbw4SDpqVdnP17goroRH5mNuZwCYaq2fYz2XQ_jGsNbAs9LYy3kKjxrFjXUymXp95uykD-Ol/s1600/IMG_9413.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz_LJ9QlxhIq53pjPHi5yGiEiDqCNEWS95Yk8sQM7o9zgpHwmoRi6tOdD2T8nr75orfYzVTbw4SDpqVdnP17goroRH5mNuZwCYaq2fYz2XQ_jGsNbAs9LYy3kKjxrFjXUymXp95uykD-Ol/s320/IMG_9413.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Tänne on pakko päästä uudelleen!!!</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-59053095206563577602012-11-24T03:55:00.000-08:002012-11-24T19:08:24.609-08:00Togeanien arkea<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2u4Oe8aSXzpyoEuuRPsvt8FU6nwBRESuJ8Z6hja50GrpjbLIZWBlAwQm4FZFPkNBBh7fJKp3SFV8NfKGiVwrliazS9yRkAxm1-oSzf_k0FJHqMWiD7EWEfVKKDKSxaN7JryyJ1N2dIubv/s1600/IMG_9254.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2u4Oe8aSXzpyoEuuRPsvt8FU6nwBRESuJ8Z6hja50GrpjbLIZWBlAwQm4FZFPkNBBh7fJKp3SFV8NfKGiVwrliazS9yRkAxm1-oSzf_k0FJHqMWiD7EWEfVKKDKSxaN7JryyJ1N2dIubv/s320/IMG_9254.JPG" width="320" /></a><br />
Saavuttiin siis tänne aamulla kymmenen nurkilla ja vastaanotto oli erinomainen. Talon kaikki neljä koiraa olivat myös meitä vastassa. Ricky, Scuba, Dive ja Suunto. :) Ensimmäiseksi meiltä tiedusteltiin nälän tilaa ja olimme tietenkin nälkäisiä kun edellisen yön risteilyllä ei ollut kioskissa oikeastaan muuta kuin keksejä ja vettä. Bungalowimme on mallia DeLuxe. Standardin ja DeLuxen eroista en tiedä muuta kuin että tämä maksaa 20€ nurkilla/yö ja halvempi olisi ollut 15€ tietämissä. Hintaan kuuluu tietenkin kolme ateriaa ja teetä ja kahvia jos jakopisteessä sattuu olemaan kuumaa vettä tai vettä ylipäätään. Maisema mökin terassilta on mitä mainioin ja puhtaaseen hiekkarantaan on matkaa kokonaiset viisi metriä. Itse bungalowi on siisti, wc on siisti ja vuodevaatteet ovat puhtaat. Sängyn päällä on moskiittoverkko ja pojat saivat lattialle omat patjat eikä heistä muutenkaan veloiteta mitään. Asiallista! Moskiittoverkkoa talo ei pojille kuitenkaan tarjonnut, mutta onneksi rinkan syövereistä löytyy sellaisia oikein kaksin kappalein. Malarian kun pitäisi näillä nurkilla olevan oikein isompikin riesa.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjM9lAu8Lyik_HyaJT0htYjdQ4ltMC930FE8gDxSaiXW-Z-v2NTKnmFscsjHUim9WljS1-lvRW-fyYNmOtt8Ljtzm-xyCytM7DxqGIkMenc7B0kXIiWlNhnE3DD42VAMGUL1u34nTYAfj0/s1600/IMG_9262.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjM9lAu8Lyik_HyaJT0htYjdQ4ltMC930FE8gDxSaiXW-Z-v2NTKnmFscsjHUim9WljS1-lvRW-fyYNmOtt8Ljtzm-xyCytM7DxqGIkMenc7B0kXIiWlNhnE3DD42VAMGUL1u34nTYAfj0/s320/IMG_9262.JPG" width="320" /></a><br />
Kaikki on siis mallillaan, mutta ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Vesi, tuo elämän eliksiiri, on täällä melkoisen kortilla. Ruokailujen yhteydessä tarjottava juomavesi on ymmärtääkseni keitettyä sadevettä tai "raanavettä". Keittoastiana on muutamana päivänä toiminut sama kattila jossa on hetkeä aiemmin käsitelty kaloja... Hyi helevetti kuinka pahaa voi olla 30-40 asteinen kalan makuinen vesi!!! No eipä auta itku markkinoilla. Pullovesi oli päässyt baarista loppumaan ja hirveä jano päällä niin minkäs teet? No ostat baarista viimeiset spritet tietenkin ja annat ne pojille iltajuomaksi. Sopivasti sokeroitu limukka upposi herroihin kuin kuuma veitsi voihin ja nukkumatti tuli yllättävänkin nopeasti. Luojan kiitos niillä oli spriteä eikä cokista. No, takaisin veteen. Tuo "raanavesi" siis on sadevettä ja Wakaista veneellä ajettua vettä. Melko työlästä hommaa siis tuo makean veden jakelu. Siksipä sen käyttöä on rajoitettu siten että sitä on tarjolla aamuisin klo 8-10 ja iltaisin 17-19. Noihin aikoihin olisi siis hyvä olla kotona jos mielii makeaan suihkuun(kylmään) tai haluaa täyttää huljutus-saavin. Tämä ei avautunut meille vielä ensimmäisenä päivänä ja siksipä poikkien hiekkaämpäri olikin usein matkalla merestä bungaloviin ja takaisin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6rSyJn20Y4n94JTtIPfyjTO0Xr_WWs4iCAmwLOGbFj-3esY208Q6zzbgtc3g5WZQTu7_EbKcXJcLa7DALIXJQXCsM8eA8vrYu4nrK03sKMNyEi3qt3SOJexp8fl8gyhISkuE9aSadlZfR/s1600/IMG_9278.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6rSyJn20Y4n94JTtIPfyjTO0Xr_WWs4iCAmwLOGbFj-3esY208Q6zzbgtc3g5WZQTu7_EbKcXJcLa7DALIXJQXCsM8eA8vrYu4nrK03sKMNyEi3qt3SOJexp8fl8gyhISkuE9aSadlZfR/s320/IMG_9278.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVZQSImpTr43NbLa75u5SpFlNc6F9FoZ6j85K4RvuLD-m1Vy_9phfO-6uqqPN9TgepUH_3Xk0R9-W5DCXPMHZwqbDYC9SuLGi1epAm-wwOPS2tjxzY0lnCPWmog10hkUlU_fkpj0m9iWXx/s1600/IMG_9294.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVZQSImpTr43NbLa75u5SpFlNc6F9FoZ6j85K4RvuLD-m1Vy_9phfO-6uqqPN9TgepUH_3Xk0R9-W5DCXPMHZwqbDYC9SuLGi1epAm-wwOPS2tjxzY0lnCPWmog10hkUlU_fkpj0m9iWXx/s320/IMG_9294.JPG" width="240" /></a></div>
Toisena hyvinkin vähäisenä miinuuksena mainittakoon että sähköä on tarjolla vain 17-23 välisenä aikana. Yhdentoista jälkeen siis koittaa pimeys, mutta onneksi on lamppuja matkassa. Pojille illan kohokohta on kun saa ottaa taskarit kouraan ja lähteä tutkimaan rapuja rantakivikosta. Taskarimiehet myös nukkuvat lamput kourassa ihan vaan varmuuden vuoksi jos alkaa pelottamaan. Viime yönä Henkka heräsikin ja alkoi kauhea kiljunta huoneen lattialta. Taskari ei ollut edes syttynyt, mutta ilmeisesti hämäränäkö on juniorilla sen verran erinomainen että erotti hyttysverkkoa kiipeävän reilun 10 senttisen ravun riittävän selkeästi. Iskä vanhana ravustajana sitten ravisteli ravun ämpäriin ja vei sen takaisin mereen. Samassa rytäkässä Henkan ollessa äidin sylissä rauhoittumassa, tuntui herra hieman kuumalta. Vaivaiset 39,6 lämpöä. Kirottua! Ei muuta kuin nappia naamariin ja takaisin höyhensaarille. Saapas nähdä mitä tästä seuraa...<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQALXJm4C76_rB6P-XzNgPE31XgrKppixyXbj1LM4g4jOGLwjlbTSGGBteWDHb53B8W9PQm8_krqS5cpqDoJeozYKt8IcKO0LGwnVD4igkG4OWwUo4QWDfY1By7rmGQur2ZmL8_jOc1aTK/s1600/IMG_9168.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQALXJm4C76_rB6P-XzNgPE31XgrKppixyXbj1LM4g4jOGLwjlbTSGGBteWDHb53B8W9PQm8_krqS5cpqDoJeozYKt8IcKO0LGwnVD4igkG4OWwUo4QWDfY1By7rmGQur2ZmL8_jOc1aTK/s320/IMG_9168.JPG" width="320" /></a> </div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-59444595852462740082012-11-24T03:46:00.001-08:002012-11-24T19:13:04.994-08:00Siirtyminen Togeaneille<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tuli siis aika heittää hyvästit Bunakenille ja siirtyä poimunopeudella n.400km:n päähän Togeanien saarille ja siellä tarkemmin Kadidiri saarelle Black Marlin keskukseen. Matka alkoi tiistaina aamulla kello 9 Two Fishin järjestämällä vene/taksi yhdistelmällä kohti lentokenttää. Manadosta pääsee toki autollakin Gorontaloon, mutta 250km:n matka ottaa "vaivaiset" 10 tuntia. 10 tuntia tulikuumassa autossa kiukkuisten apinoiden, eiku, ihanien poikien kanssa kuulosti siis vähemmän houkuttelevalta. Kentällä olimme kerrankin ajoissa n.11 aikaan ja lentomme lähtisi vasta 15:30. Kentällä oli KFC. Täytyykö kertoa enemmän... Parin viikon riisi- ja kalakuurin jälkeen olisi luullut hampurilaishimon olevan melko korkealla, mutta ei. Minun ei tehnyt mieli mennä sinne vaan olisin mieluummin liittynyt paikallisten seuraan muovituoleille nauttimaan Nasi Gorengia. Hävisin kuitenkin äänestyksen murskaluvuin 1-3. No olihan se ihan ok! Lento lähti 20 minuuttia etuajassa ja olin hieman pettynyt kun Wings Air oli uusinut kalustoaan enkä päässyt DASH-8:n vaan perus ATR:n kyytiin. Petturit!!! Hintaa tälle 40min pyrähdykselle tuli neljältä hengeltä 120€, varsin kohtuullista siis.<br />
<br />
Perillä Gorontalossa otimme mini vanin jonne ahtautui kaksi lasta, kaksi naista ja neljä miestä. Satu pääsi poikien kanssa etupenkille ja minä peräluukkuun sikaosastolle. Matka kentältä satamaan veisi tunnin; olihan sillä pituuttakin kuitenkin yli 30km! Tuo tunti venähti kuitenkin lähes kahdeksi, koska täytyihän kaikki matkustajat toimittaa kotiovelle saakka. Jokaisen kodin pihassa myös pojat piti saada ulos autosta jotta heistä saataisiin valokuvia perhealbumiin. Kas kun ei teelle pyydetty jäämään. Ja sama salamavalojen läiske jatkui satamassa. Täällä ei ilmeisesti ole liiemmin liikkunut valkonaamojen lapsia kun oikeasti kaikki halusivat käydä poikien iholle. Ja kyllä pojat tykkäsi... :)<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfNh_l9iI7fppwOFfQMx9dVLi-9qzHuKgiloWwrYWJ9h1dYZ4F8-cOeEVaYlMz0v84WrRWO9jAdOyeOzR0fqUfLr4NuJHK8xjvSEVGyayoHTPt_i5QpSdxu7a2lK3594lXig2IxC4Ltu70/s1600/IMG_9242.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfNh_l9iI7fppwOFfQMx9dVLi-9qzHuKgiloWwrYWJ9h1dYZ4F8-cOeEVaYlMz0v84WrRWO9jAdOyeOzR0fqUfLr4NuJHK8xjvSEVGyayoHTPt_i5QpSdxu7a2lK3594lXig2IxC4Ltu70/s320/IMG_9242.JPG" width="320" /></a><br />
Lautta Gorontalosta Togeaneille kestäisi koko yön. Otimme oikein bisnis-luokan paikat, joka tarkoitti aivan helvetin kylmää ilmastointia ja keinonahkaisia penkkejä joista sai selkänojan oikein makuu-asentoon. Lauttaliput maksoi yhteensä reilun kympin. 12 tuntia lähtemisemme jälkeen olimme siis noin puolimatkassa ja pojat tajuttomina nahkatuoleissa. Nuo tuolit ovat varmasti itsensä Saatanan suunnittelemia. Niillä on mahdoton istua saati nukkua! Keinonahka hiostaa hanuria aivan älyttömästi vaikka huoneessa on 18 astetta lämmintä. Oli pakko käydä välillä ulkona lämmittelemässä. No poikia tuo ei haitannut, eikä oikein Satuakaan, mutta itse en juuri yöllä nukkunut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKKsE6tRcOSPxUewLmQ5wFAyNhYtpdm8Td-VCTspDBt0CniALcQNd5Kfi0Jxs7KIwyTiXBVjlu1OkSiSlpzowmoSAMD4Bjo4pD7tLYmGs_ktmP34mo56ZuEKITkGKcpkYs7n_i2a75Zjl2/s1600/IMG_9251.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKKsE6tRcOSPxUewLmQ5wFAyNhYtpdm8Td-VCTspDBt0CniALcQNd5Kfi0Jxs7KIwyTiXBVjlu1OkSiSlpzowmoSAMD4Bjo4pD7tLYmGs_ktmP34mo56ZuEKITkGKcpkYs7n_i2a75Zjl2/s320/IMG_9251.JPG" width="320" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJLKSSfC-fgzYWPXv1RdXZXwg4feG6Oxbo3sEMdqUsGl7ZFPDC5cln9gtz4wdea6TKqPXxJK_ay-XAbHw9APY3vv0ZZrKIUtlXY8BQrimiyGq9cAyZugLFA2OyIBci3hV47w5lewECyEL-/s1600/IMG_9255.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJLKSSfC-fgzYWPXv1RdXZXwg4feG6Oxbo3sEMdqUsGl7ZFPDC5cln9gtz4wdea6TKqPXxJK_ay-XAbHw9APY3vv0ZZrKIUtlXY8BQrimiyGq9cAyZugLFA2OyIBci3hV47w5lewECyEL-/s320/IMG_9255.JPG" width="240" /></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJLKSSfC-fgzYWPXv1RdXZXwg4feG6Oxbo3sEMdqUsGl7ZFPDC5cln9gtz4wdea6TKqPXxJK_ay-XAbHw9APY3vv0ZZrKIUtlXY8BQrimiyGq9cAyZugLFA2OyIBci3hV47w5lewECyEL-/s1600/IMG_9255.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTk75811E6dWIyoZmL5ipKp22I_AZJDKTTbONtVrGjKQooNdlhmMhcGfn-jnLtYDtRiak5mcNj1iXkkEmz8MIqNUpNmt-MzbWOIJpSd3LXlEdc9-I1KjATaxaeelhz-8TgsllzsceYffAo/s1600/IMG_9256.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTk75811E6dWIyoZmL5ipKp22I_AZJDKTTbONtVrGjKQooNdlhmMhcGfn-jnLtYDtRiak5mcNj1iXkkEmz8MIqNUpNmt-MzbWOIJpSd3LXlEdc9-I1KjATaxaeelhz-8TgsllzsceYffAo/s320/IMG_9256.JPG" width="320" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEindk_y9eRowxJ7-IxkBd3H14217psePMIdqF08pHoA5HG34ScUrvCUzF8gTrUa9rFDgeD1eZLP7mVQ3DHpCCdKY0E4XR6pD6DOh4stzPOQlln7Ksi9x4s72p5Z1gZxiVGNmeavQ8poTHgw/s1600/IMG_9260.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEindk_y9eRowxJ7-IxkBd3H14217psePMIdqF08pHoA5HG34ScUrvCUzF8gTrUa9rFDgeD1eZLP7mVQ3DHpCCdKY0E4XR6pD6DOh4stzPOQlln7Ksi9x4s72p5Z1gZxiVGNmeavQ8poTHgw/s320/IMG_9260.JPG" width="320" /></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEindk_y9eRowxJ7-IxkBd3H14217psePMIdqF08pHoA5HG34ScUrvCUzF8gTrUa9rFDgeD1eZLP7mVQ3DHpCCdKY0E4XR6pD6DOh4stzPOQlln7Ksi9x4s72p5Z1gZxiVGNmeavQ8poTHgw/s1600/IMG_9260.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
Aamulla 9 aikaan saavuimme Togeanien saarille Wakain satamaan. Ulostautuminen ei ollut ihan yksinkertaista koska se tapahtuu autokannelta keulaportin kautta ja suurin osa matkustajista aikoi jatkaa matkaansa Ampanaan asti. Nämä jatkajat olivat sitten pinonneet styrox laatikkonsa portaiden alapäähän, tietenkin! Minnepä muuallekaan ne kuuluisivat kuin kulkuväylälle. Ensimmäisen tornin kaadettuani ihmiset ymmärsivät että tuo saattaa haluta ulos. Eikun huvikseni tässä seison rinkka selässä, toinen oikeassa kädessäni ja kaatelen teidän laatikkopinoja... Puupäät!!! No ulos päästiin kuitenkin ja Crispin oli kuin olikin odottamassa meitä veneellään. Vielä 15min pikkuveneessä ja olisimme siirtyneet 400km vaivaisessa 26 tunnissa.</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-37891734832180191842012-11-24T03:40:00.001-08:002012-11-24T19:22:06.786-08:00Sukellusta Bunakenilla<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Niinhän siinä sitten kävi että valmistuin viimeinkin Divemasteriksi. Jiihaa!!! Aika hienoa! Seuraavaksi sitten Instructor, kai...<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixVsQhQGx90zdyvSxhp54d2UnU8izPY3LYQKpwGttZhh8xAdi2W5zGDuyZiFe73PRiekrPk2HNYz68SUAPs_U6x1Hn67XoR2Qxk0VQ894F0ejtiCQDMgGT4BJh3536MeKzfKpWPrSIksId/s1600/IMG_9236.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixVsQhQGx90zdyvSxhp54d2UnU8izPY3LYQKpwGttZhh8xAdi2W5zGDuyZiFe73PRiekrPk2HNYz68SUAPs_U6x1Hn67XoR2Qxk0VQ894F0ejtiCQDMgGT4BJh3536MeKzfKpWPrSIksId/s320/IMG_9236.JPG" width="320" /></a><br />
Sukellukset Bunakenin ympäristössä on kyllä hienoja. Vedenalainen maailma ei kuitenkaan aivan vastannut odotuksia jotka olin luonut Discovery Channelin dokumenttien pohjalta. Saattaa olla että öiset sateet valuttivat saarelta mereen sen verran "sakkaa" että näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Elämää pinnan alla kuitenkin oli enemmän kuin tarpeeksi,kuten myös muita sukeltajia. Muiden sukeltajien, kuten myös itseni myötä riutat ja eliöstö varmasti kärsivät ja ehkä tuo seutu on jo parhaat päivänsä nähnyt. Itse kuitenkin pyrin sukeltamaan mahdollisimman varovasti korallien tuntumassa. Kuitenkin lähes 75%:lla sukeltajista oli matkassaan pointteri (30 senttinen metallitikku) jolla he saivat roikuttua paikallaan voimakkaassa virrassa ottamalla sillä tukea riutasta. Pointerilla on myös kätevä sohia ja tökkiä mereneläviä esiin koloistaan. Ehkä tuota kepakkoa ei ole tuohon tarkoitettu... Huvittavin ja samalla säälittävin pointterin käyttäjä oli ruotsalainen 9v Didrik. Iskä oli ostanut pojalle koko sarjan varusteita ja laittanut hänet bubblemaker ohjelmaan. Reguissa, liivissä, märkkärissä, tietokoneessa ja pointterissa roikkui kaikissa hintalappu kun niitä ryhdyttiin kasaamaan. Saimme kuitenkin ylipuhuttua pojan ja hän suostui jättämään tikun veneeseen. Tietokoneeseen emme puuttuneet, sillä kyllähän se on hyvä olla ranteessa parin metrin syvyydessä... :)<br />
<br />
Entäpä Living Colours sitten? Täysin yliarvostettu keskus. Kuten jo aiemmin mainostin, ilman Alia olisin valinnut toisen keskuksen. En oikeastaan koskaan ennen ole tuntenut oloani niin epätervetulleeksi kuin tuossa paikassa. Ja sama tunne joka aamu! Enpä tiedä sitten mistä ovat vuoden TripAdvisor palkinnon saaneet. Kaikessa toiminnassa keskityttiin ainoastaan rahaan. Toki sitä vartenhan he sitä tekevätkin, mutta kyllä asiakaspalveluunkin olisi syytä hieman panostaa. Esimerkkinä mainittakoon laskun maksu. Viimeisen sukellukseni jälkeen ajattelin maksaa laskuni pois nettipankin kautta jonka Mia oli kertonut olevan mahdollista. Noh, saavuimme rantaan puoli viiden tietämissä ja Ali soitti heti Mialle ja hän lupasikin tulla 18:00-18:30. Oli kuulemma joku juttu kesken ravintolassa sadan metrin päässä. Lupasin odottaa. No tulihan hän 18:25 ja laskukin oli kirjoitettuna kassakaapissa. Siitä sitten iPadi tulille ja pankkiin. "Onks sulla meen tilitiedot?" kuului kysymys. No eipä ole ei. Kaipa sun olisi ne annettava niin sitten olisi. No ne piti sitten kaivaa jostain sähköpostista salamannopealla nettiyhteydellä. Hieman hämmästyttävää! Sotilaspedagokiikassa käytetään syväjohtamisen neljää kulmakiveä jotka soveltuvat mielestäni erinomaisesti myös liike-elämään. Asiakkaan näkökulmasta katsottuna yksikään ei toteutunut. No sain laskun kuitenkin maksettua ja sitten juoksujalkaa omaan hotelliin 10min päähän. Olihan kello jo 18:50 ja päivällinen olisi katettu 19:00 ja valmistujaiseni 20:30 Two Fishin baarissa. Ali leipoi juhliin leipää ja teki valkosipulivoita. Oli muuten huippuhyvää! Jälleen kerran ylistyslaulu Alille!<br />
<br />
Tuo majatalomme oli siis paikka nimeltään Two Fish. Hieno paikka ja kaikki toimi. Henkilökuntakin oli ystävällistä ja palvelualtista. Satu siis sukelsi Two Fishin kanssa koska hän teki sen, jota minäkin harkitsin, eli vaihtoi keskusta. Two Fishillä kulmakivet olivat erinomaisesti hanskassa. Pieniä asioita, kuten DM:n päivittäinen tapaamisaika 16:00 jolloin voi keskustella päivän sukelluksista ja tulevista sukelluksista sekä leimauttaa lokikirjan, laskun sorvaaminen asiakkaalle edullisemmaksi jne.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixVsQhQGx90zdyvSxhp54d2UnU8izPY3LYQKpwGttZhh8xAdi2W5zGDuyZiFe73PRiekrPk2HNYz68SUAPs_U6x1Hn67XoR2Qxk0VQ894F0ejtiCQDMgGT4BJh3536MeKzfKpWPrSIksId/s1600/IMG_9236.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
Melko karua tekstiä, mutta viikko Bunakenilta poistumisen jälkeenkin olen edelleen samaa mieltä. Sukellukset ovat kuitenkin kertakaikkisen upeita edelleen eli suosittelen kohdetta ehdottomasti! Keskusta valitessanne miettikää nyt vielä haluatteko oikeasti Living Coloursiin vai olisiko kuitenkin joku muu parempi...</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-84508483627301898062012-11-08T01:41:00.001-08:002012-11-24T19:20:32.605-08:00Bunakenin arkea ja Indonesialainen sairaala<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbkkn9yuBKxSCmGCCNV7VBz1m3hHffOWe7sTUcp91yjtDa3BvaUohXcTIk_qiBKbLmp5ep6Rj0q81KULNzTGEBS7J_-uAm9cAByKr_auRGSIOGObsC5t7H04LwXotV9_V9n_2LG_ZZPo_q/s1600/IMG_9206.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbkkn9yuBKxSCmGCCNV7VBz1m3hHffOWe7sTUcp91yjtDa3BvaUohXcTIk_qiBKbLmp5ep6Rj0q81KULNzTGEBS7J_-uAm9cAByKr_auRGSIOGObsC5t7H04LwXotV9_V9n_2LG_ZZPo_q/s320/IMG_9206.JPG" width="320" /></a><br />
Täällä ollaan edelleen, Bunakenin saarella. Alkuperäinen suunnitelmamme asua Lorenson cottagessa koko kaksi viikkoa kariutui rantaan ja ennenkaikkea uimiseen. Olimme luvanneet pojille, että reissussa saa uida joka päivä ja niin paljon kuin jaksaa. Kävi kuitenkin ilmi, että Lorenson rannassa kasvaa mangrovepuita ja nousu-laskuvesi vaikuttaa paikkaan niin, että välillä rannassa ei ole vettä laisinkaan, näkyvissä on vain pelkkiä mangroven juuria. Nousuvesi taas toi tullessaan vettä ja ROSKIA. Oli ällöttavää antaa poikien iltaisin lillua vanhojen kenkien ja muovipussien seassa:-(.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRRQZl_G785ZNUi3tRhEFtz4P3lhuAnIY2D1z5SIuJDumfKQTrdCuCev9LXnPxnnkrKNfQ-II5gXkQDfD6nGCHQJMYUxytgRRAL-Gm3bC9kP-DgHX-xDNuvcRbQZ2zgXINckwhJQxou2df/s1600/IMG_9193.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRRQZl_G785ZNUi3tRhEFtz4P3lhuAnIY2D1z5SIuJDumfKQTrdCuCev9LXnPxnnkrKNfQ-II5gXkQDfD6nGCHQJMYUxytgRRAL-Gm3bC9kP-DgHX-xDNuvcRbQZ2zgXINckwhJQxou2df/s320/IMG_9193.JPG" width="320" /></a><br />
Päätimme siis vaihtaa mökkiä. Nykyinen asemapaikkamme on Two Fish niminen sukellusresortti, jossa on iiiiso uima-allas. Muutenkin paikka on huomattavasti parempi, Lorensolla kun tuppasi avonaisista ikkunoista kissoja sisään niin, että poikien hyttysverkon reunoilla nukkui joka aamu kaksi kattia. Yääk. Paikassa oli vielä avonainen kattorakennelma, joten kissoja taiteili yläpuolellamme muutenkin... Täällä majoitukseen kuuluu aina 3 ruokailua päivässä ja tottapuhuen alkoi kyllästyttää myös samoina toistuvat ruoat. Jopa pojat ilmoittivat jo kolmannen aamun jälkeen, etteivät<br />
haluaisi aamupalaksi pannukakkua. Tähän majoitukseen kuuluu myös sukelluspaketti minulle, mutta katsotaan nyt pääsenkö sukeltamaan, kun korva vaivaa kovasti.<br />
<br />
Kävin eilen paikallisessa sairaalassa. Tunti ensin veneellä ja sitten toinen autolla. Tämä vaivannäkö kertonee, että olin todella kipeä. Mutta, sairaalahan se vasta kokemus oli... Valehdeltuani ensin vanhempani Pirkko ja Erkki Tulosen puhelinnumeroineen (vaihtoehtoa ei ollut, niihin kohtiin oli PAKKO saada nimet), minut johdatettiin vaa'alle punnittavaksi ja sitten mitattiin pituus. Tämän jälkeen mitattiin verenpaine ja syke. Sitten ystävällinen lääkäri kysyi minulta, haluaisinko keskustella terveydestäni. No, aloin sitten selittää korvasta, jolloin selvisi, että minut tulee lähettää toiselle lääkärille. Lähes samat hommat toistuivat, mutta luulen että sain oikeat lääkkeet ja toivon todella, että tulen (sukellus)kuntoon. Pääsinpähän samalla reissulla ihmisten ilmoille, syömään KFC:ssa ja ostamaan herkkuja paikallisesta hypermarketista. Täällä saarellahan ei ole mitään kauppoja, muutama pieni kioski hyvin suppeine valikoimineen puolen tunnin kävelymatkan päässä. Täällä on siis ainoastaan rantaa, majoituspaikkoja, muutama pikkutie ja viidakkoa. Paikalliset asuvat muutamassa kylässä ja saaren asukasluku ei päätä huimaa. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtzJLuRRUYp-i0WRai17hGmwcvoaX6sseou8akF4GoscRY_vmremsOKYKewk1-JtNQHWjE8iuRfbPuroLkNHKD3nce3GsL1-ou8D_TSHTg3dFroa2_a8GYfjecmVFekLYyn-SdKV1JGJXx/s1600/IMG_9069.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtzJLuRRUYp-i0WRai17hGmwcvoaX6sseou8akF4GoscRY_vmremsOKYKewk1-JtNQHWjE8iuRfbPuroLkNHKD3nce3GsL1-ou8D_TSHTg3dFroa2_a8GYfjecmVFekLYyn-SdKV1JGJXx/s320/IMG_9069.JPG" width="320" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitZZv4AFreg8S3A3sx_j0XDS0UBqq97siz1cSneYnOOjbXJV_jtpqfP5nIDgtz3X20VdW5_saibtuL7j-ukKCZHqkRoMtca7EWjEvinfrQhmJ1zpP4V2yGKorDU9eC0kudciFM8-S9tnZf/s1600/IMG_9086.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitZZv4AFreg8S3A3sx_j0XDS0UBqq97siz1cSneYnOOjbXJV_jtpqfP5nIDgtz3X20VdW5_saibtuL7j-ukKCZHqkRoMtca7EWjEvinfrQhmJ1zpP4V2yGKorDU9eC0kudciFM8-S9tnZf/s320/IMG_9086.JPG" width="320" /></a><br />
Poikien aika kuluu siis tätänykyä altaalla, jossa vietämme n. 5 h
päivästä. Aaron alkaa olla tosi hyvä uimari ja sukeltaja. Henkka pysyy
hyvin menossa mukana uimarenkaan ja kellukkeiden kanssa. Kelit on
suosineet meitä, vaikka täällä onkin sadekausi. Sade ajoittuu yöhön ja
Henkan päiväuniin. Henkan unien aikana on sitten hyvä tehdä Aaronin
läksyjä (jotka kohta jo loppuu:-() ja lukuläksyjä, joita olemme
keksineet lisää. Iso osa päivästä kuluu myös kortinpeluussa. Uno on
ahkerassa käytössä ja ollaan opetettu sankareita myös pelaamaan
paskahousua. Jos joku tietää sille sivistyneemmän nimen -saa kertoa.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Nyt odotellaan iltaruokaa, jonka jälkeen pojat yleensä PYYTÄVÄT (kyllä, tämä on totta) nukkumaan. Nykyään menevät siis koisimaan 20.00 ja heräävät 5.30. Tämä rytmi on meillekin ihan hyvä, sukelluksille lähtö on ylensä 8.00 ja sitä ennen on kiva ehtiä rauhassa oleilla ja syödä. Täksi illaksi ollaan yritetty suunnitella peli-iltaa korteilla ja sipsejä ja limppaa -vähän luksustakin joskus;-). Pojat ei tästä ruoasta välitä, joten heistä on karissut kaikki ylimääräinen. Syövät vain nälkäänsä, eivät maun takia. Toivottavasti tämä sama ilmiö alkaa nakyä myös äitissä ja iskässä...</div>
SheForssihttp://www.blogger.com/profile/17064782148700593704noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-29998368923174763852012-11-08T00:36:00.000-08:002012-11-08T00:36:05.390-08:00Aaronin ja Henkan terveiset<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvINa5qEW-oVVIoIbAPCgkgTuLUubnQRwUQcJfioVfU3I0bqqLxGMlS7nEpTA4oFptkEbT-HKDLNLgWe4YXS_P9ERrCnxdjbqotXhEjmldJEvIgedwXPTmrpeXYaLyqVD5UiSwa1sdlTaa/s1600/IMG_8903.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvINa5qEW-oVVIoIbAPCgkgTuLUubnQRwUQcJfioVfU3I0bqqLxGMlS7nEpTA4oFptkEbT-HKDLNLgWe4YXS_P9ERrCnxdjbqotXhEjmldJEvIgedwXPTmrpeXYaLyqVD5UiSwa1sdlTaa/s320/IMG_8903.JPG" width="320" /></a></div>
AARON:<br /><br />TULTIIN TÄNNE LENTOKONEELLA. MENTIIN ASUMAAN KIINALAISEEN HOTELLIIN. MENTIIN VIELÄ ELÄINTARHAAN JA YÖSAFARILLE. KÄYTIIN KAUPOILLA. <br />MENTIIN VIIDAKON LÄPI TASKULAMPPUJEN KANSSA. MENTIIN LAIVALLA PAIKKAAN, MIKÄ OLI MERELLÄ. SITTEN MENTIIN SUORAAN NUKKUMAAN. AAMULLA KUN HERÄTTIIN, ISKÄ MENI SUKELTAMAAN.SYÖTIIN LÄTTYJÄ, ANANASTA, PAPAIJAA JA MANGOA, MISTÄ EN HIRVEÄSTI TYKÄNNYT. SITTEN MENTIIN RANNALLE KÄVELEMÄÄN JA KERÄÄMÄÄN SIMPUKOITA.LÖYSIN MYÖS TODELLA MONTA RAPUA.TEHTIIN VESIJOKI HENKAN KANSSA JA ÄITI PIIRTELI LUKUTEHTÄVIÄ HIEKKAAN.KATSOTTIIN MYÖS KUN RAVUT KIIPESIVÄT KEPPIÄ PITKIN JA YKSI RAPU OLI TODELLA NOPEA (PAIKALLINEN PELI).<br />SEURAAVAKSI KÄVELTIIN UUTEEN HOTELLIIN. ISKÄ MENI TAAS SUKELTAMAAN. HENKKA, ÄITI JA MINÄ MENTIIN UIMAAN UIMA-ALTAASEEN JA SITTEN ÄITILLE TULI KORVA KIPEÄKSI JA HÄN JOUTUI LÄÄKÄRIIN.KORVANKÄYTÄVÄ OLI TULEHTUNUT JA ÄITI SAI LÄÄKKEITÄ LÄÄKÄRISTÄ. SEURAAVALLA KERRALLA, KUN ISKÄ TULI MEIDÄN KANSSA UIMAAN, MINÄ TIPUIN UIMA-ALTAAN REUNALTA.UIDAAN JOKA PÄIVÄ SATA TUNTIA.<br />TYKKÄÄN UIDA JA EN TYKKÄÄ OIKEIN MISTÄÄN RUOASTA.<br /><br />TOIVOTTAVASTI KAIKKI VASTAA JOTAIN TÄHÄN.<br /><br /><br /><br />HENKAN TERVEISET PÄIKKYYN:<br /><br /><br />JOS JOSKUS PÄIKYSTÄ MENTÄISIIN KIRJASTOON(SINISEEN). KIVAA OLLUT TÄÄLLÄ. OLLAAN PELATTU JA PELATTU JA PELATTU. EN TYKKÄÄ MISTÄÄN RUOASTA ENKÄ SALAATISTA. MÄÄ TYKKÄÄN LEIVÄSTÄ. MULLA ON IKÄVÄ PÄIKKYYN KOSKA MÄÄ HALUAN MENNÄ PÄIKKYYN. PÄIKYSSÄ ON MUKAVAMPAA KUIN REISSUSSA.</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-9340063957598489882012-11-01T23:51:00.000-07:002012-11-24T19:33:44.026-08:00Ensimmäiset sukellukset<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLvNYKbj9uynzrVOJEL83KKVl4R91QSGUnIpH5TKvyF7r6HuGnzQ-r8uAX0vFOvIA3lJ1IbdiEt-W51-OB6x3x0ldnpnLDWohkTKChIQ9Maux6-rlAd0G_PU_1MxejaF1b7MnyVgO2jliO/s1600/IMG_8954.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLvNYKbj9uynzrVOJEL83KKVl4R91QSGUnIpH5TKvyF7r6HuGnzQ-r8uAX0vFOvIA3lJ1IbdiEt-W51-OB6x3x0ldnpnLDWohkTKChIQ9Maux6-rlAd0G_PU_1MxejaF1b7MnyVgO2jliO/s320/IMG_8954.JPG" width="240" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4AFJJFaSwJsD9NNcaD4dD5RcoYtJYuHNYY1edPUIi1PDUAiqyrg2LZCQBoC3y6p2ZnURdFM0MrOfZiUH030ujr-uvb2E479_SelA5AH2dBs09zDm4cC9pL3Zn2C-3KD6RtBus9Zz8B4SK/s1600/IMG_8956.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4AFJJFaSwJsD9NNcaD4dD5RcoYtJYuHNYY1edPUIi1PDUAiqyrg2LZCQBoC3y6p2ZnURdFM0MrOfZiUH030ujr-uvb2E479_SelA5AH2dBs09zDm4cC9pL3Zn2C-3KD6RtBus9Zz8B4SK/s320/IMG_8956.JPG" width="240" /></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4AFJJFaSwJsD9NNcaD4dD5RcoYtJYuHNYY1edPUIi1PDUAiqyrg2LZCQBoC3y6p2ZnURdFM0MrOfZiUH030ujr-uvb2E479_SelA5AH2dBs09zDm4cC9pL3Zn2C-3KD6RtBus9Zz8B4SK/s1600/IMG_8956.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
Aamulla alkoi normaali lapsiperheen kohellus aurinkorasvan
levityksellä ja kiukuttelulla aamupalapöydässä. Perussettiä siis. Emme
myöhästyneet sovitusta 0800:sta kuin 20 minuuttia eli varsin onnistunut
ajoitus... Ei muuta kuin orkesteri veneeseen muiden sukeltajien mukana.
Poikia taisi jännittää menomatkalla kun kumpikaan ei sanonut sanaakaan.
Ihana hiljaisuus, kerrankin! Mutta eipä tuota kestänyt kuin puoli
tuntia. Perillä Lekuan riutalla Aaronin tahdosta äiti sai sukeltaa
ensiksi. Kiepautus laidan yli takaperin mereen taisi olla sukelluksen
haastavin osa ;) Kertokoon rouva itse tunnelmistaan myöhemmin. Virta
pinnalla riutan reunalla oli sen verran voimakas että päätin jäädä
poikienkin kanssa kannnelle odottelemaan äitiä; kahden uimataidottoman
apinan piteleminen voimakkaassa virrassa ei vaan onnistu! Kun kansi
tyhjeni vieraista, kapteenia lukuunottamatta, oli show valmis. Kokkaan,
perään, kokkaan, perään, laidalle, perään, kokkaan, laidalle... Koko
tunnin kauhea ravi ja molotus. Aluksi juoksin Henkan perässä, mutta n.
kymmenen minuutin kuluttua mietin että tippukoon, ehkä sitten oppii
jotain. Ei tippunut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Toinen sukellus oli omalla House Reefillä ja iskän oli aika pulahtaa meren syvyyksiin. Tuulesta temmattu painomäärä osoittautui oikeaksi ja sukellus meni muutenkin hyvin. Virta oli aika voimakas joten oli mukava vain olla ja katsella mahtavia maisemia ja mereneläviä. Metrin mittaiset kilpikonnat jäivät parhaiten mieleen.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcInt8pSThDHT146dIji3zhKjQ9D-SZ01jydcBy-DaxTVgTz2Wh7u1XQ2PcTGQodpCFZpeKwzUVAr7-t6cYUfrsBOkB8JTPX59YCfUEUjaxCCvx0al9p2Dk6hueir5NrFymEY904MKhz8l/s1600/IMG_9036.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcInt8pSThDHT146dIji3zhKjQ9D-SZ01jydcBy-DaxTVgTz2Wh7u1XQ2PcTGQodpCFZpeKwzUVAr7-t6cYUfrsBOkB8JTPX59YCfUEUjaxCCvx0al9p2Dk6hueir5NrFymEY904MKhz8l/s320/IMG_9036.JPG" width="320" /></a><br />
<br />
Sukellusten jälkeen mentiin rantaan ja "kotiin" lounaalle. Kävin vielä jututtamassa Annikaa huomisen kuvioista ja nyt hän vaikutti aivan uudelta ihmiseltä. Hyvä niin!<br />
<br />
Illalla käytiin vielä "kylällä" kävellen ostoksilla. Sipsinhimo katkaisi selkärangan. Täältä Lorensolta kun ei saa oikein muuta kuin nuo mainitut kolme ateriaa. Kylälle oli kuulemma matkaa 20 min kävellen. Puolen tunnin talsimisen jälkeen Aaron oli valmis luopumaan toivosta ja Henrik kyydistä iskän olkapäillä. Sipsi- ja kokishimoa piti siis herätellä hieman uudelleen. N. 45 min kävelyn jälkeen osuimme kioskille ja saimme tyydytettyä tarpeemme. Paluumatkalla Lorenso kaappasi pojat skootterinsa kyytiin ja äiti ja iskä sai hetken laatuaikaa. Ja ei, emme sännänneet suinpäin viidakkoon, vaan kävelimme kaikessa rauhassa ja<br />
HILJAISUUDESSA! takaisin kotiin ja päivälliselle.</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-24466544275347754342012-11-01T23:42:00.000-07:002012-11-24T18:21:06.593-08:00The Tikkitiistai<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Aamu alkoi mukavasti Lorenson tarjoamalla aamiaisella, joka piti sisällään banaania, mangoa ja plättyjä. Ruoat siis kuuluvat majoituksen hintaan joka on n.50€ yöltä. Aamiaisen jälkeen sitten hiukan rasvaa pintaan ja aurinkoon temmeltämään. Varsinaista hiekkarantaa täällä ei ole, joka johtuu tuosta mangrove-metsästä joka levittäytyy saarelta merelle. Laskuveden aikaan paljastuu kuitenkin kymmenmetrinen hiekkakaistale puiden ja bungalovien välille jossa mahtuu mainiosti tekemään kaikkea mahdollista. Ranta on melko sotkuinen ihmisten jätteistä, eli pulloista, pusseista, kammoista, hammasharjoista ja tietenkin sandaaleista. Mietittiin Satun kanssa mitä tekisimme toisin jos tämä olisi meidän...<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTIhyphenhyphenhVZ3LNOo5rHHSwp_tkaB3XwjvIlKQCMKah3xq3jV-UTUVdvErYxoQezUsd7keG1mt2CXEHxYeklui_BiLplZLpZSOaWWVdmMmE-mQ0a5V06X7UdK92pCmBjtI5sOddQv94xshyphenhyphenjbS/s1600/IMG_9124.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTIhyphenhyphenhVZ3LNOo5rHHSwp_tkaB3XwjvIlKQCMKah3xq3jV-UTUVdvErYxoQezUsd7keG1mt2CXEHxYeklui_BiLplZLpZSOaWWVdmMmE-mQ0a5V06X7UdK92pCmBjtI5sOddQv94xshyphenhyphenjbS/s320/IMG_9124.JPG" width="320" /></a> <br />
<br />
Puiden joukkoon oli raivattu pieni polku jota pitkin pääsee
housereefille. Satu lähti yksin snorklaamaan Dukongien näkemisen
toivossa, ei näkynyt. Itse jäin poikien kanssa katselemaan rapuja ja
meritähtiä. Aaronilla siis oli edelleen ne surullisenkuuluisat tikit
ylähuulessa ja niitä ei kai saisi kastella.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDpQ3cZ5PqVjU9uAjf0xBiW54rogN_hjxE6yrdcaRcfwinHPtZP_On8GJHKlTVyNkmOXMo4Ci2R6i2YXaHr7ImHtRmxR73hMODdeihWPf1GwaPwOeTelCICtOHUTYtlrFE1a8Oc3zC885c/s1600/IMG_8878.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDpQ3cZ5PqVjU9uAjf0xBiW54rogN_hjxE6yrdcaRcfwinHPtZP_On8GJHKlTVyNkmOXMo4Ci2R6i2YXaHr7ImHtRmxR73hMODdeihWPf1GwaPwOeTelCICtOHUTYtlrFE1a8Oc3zC885c/s320/IMG_8878.JPG" width="320" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDqeaqL_oUULAS9wcJ5xH9WjkF3dE_BKCI976VLKpNos5LzAnL3LR208lryC_eMu6FR78MoM4UZ82v3QIKsctrhCHb-55nO1cIbUs2Addc4JmjwvGY_cdCJpXquzll5uQh4ZYKUfldMoiU/s1600/IMG_8895.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDqeaqL_oUULAS9wcJ5xH9WjkF3dE_BKCI976VLKpNos5LzAnL3LR208lryC_eMu6FR78MoM4UZ82v3QIKsctrhCHb-55nO1cIbUs2Addc4JmjwvGY_cdCJpXquzll5uQh4ZYKUfldMoiU/s320/IMG_8895.JPG" width="240" /></a><br />
Lounaan jälkeen oli Henkan päikkäreiden aika ja iskän aika vierailla Living Coloursilla sopimassa tulevista sukelluksista. Ali (britti) ja Annika (suomalainen) olivat juuri tulossa päivän retkeltään ja olivat varsin kiireisiä. Alin pitäisi vetää minun DM-kurssi loppuun ja hän vaikuttikin varsin mukavalta. Sovittiin treffit vielä illalle<br />
sukelluskeskukselle katsomaan Living Coloursin Housebandiä, joka on kuulemma käynyt suomessakin kolme kertaa keikalla.<br />
<br />
Seuraavaksi oli vuorossa tikkien poisto. Paniikki oli valmis kun asia otettiin puheeksi. Melko haastavaa hommaa napsia tikkejä pelosta tärisevältä pojalta ylähuulesta lääkäriltä saadulla järjettömän terävällä veitsellä. No selvittiin kuitenkin ja huomattiin että yksi tikki oli kadonnut omatoimisesti ennen aikojaan. Palkkioksi Angry Birds karkkeja ja kaikilla oli taas hyvä mieli. :)<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_PEZOktEmC1Bt2FrEehaKe7muuFKg7h-anEl2GbaaQuSEjTVMgKs99q5YM1b1zrpPDiaIq0J5AeCn6NG5bRWNvxm0mb48LzX-d777PUieTjCsDAgMzvM_yfdtS17_fxkOVNr5s3NZ-q0n/s1600/IMG_9094.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_PEZOktEmC1Bt2FrEehaKe7muuFKg7h-anEl2GbaaQuSEjTVMgKs99q5YM1b1zrpPDiaIq0J5AeCn6NG5bRWNvxm0mb48LzX-d777PUieTjCsDAgMzvM_yfdtS17_fxkOVNr5s3NZ-q0n/s320/IMG_9094.JPG" width="240" /></a> <br />
<br />
Annikakin poikkesi terassillamme tiedustelemaan huomisia suunnitelmiamme. Kerroimme, että jos pojat suostuvat jäämään ulkomaisen tätin hoitoon tai löydämme suomenkielisen hoitajan, sukellamme samaan aikaan. -"Ei tuu kyllä onnistumaan!" tuumasi Annika. Jaa häh? Pyysimmekö muka siltä jotain? No emme, mutta kaipa hän ymmärsi väärin. Ensivaikutelma ei oikein miellyttänyt. Onneksi Ali vaikutti mukavalta. Saattaa olla että olisin ilman Alin rentoa asennetta hakeutunut toiseen keskukseen.</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-18638209903299471882012-11-01T23:34:00.000-07:002012-11-24T19:39:46.524-08:00Bunaken<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Täällä sitä ollaan, oman pirtin terassilla, tai oikeastaan kahden oman pirtin terassilla.<br />
<br />
Matka lähti reippaasti käyntiin heti kuuden tietämissä aamulla. Eikun taksi alle ja Singapore Changia kohti. Jälleen kerran yksi maailman parhaaksi tituleerattu kohde, ja sitä se onkin. Kaikki toimii, aivan kaikki, mutta varmasti juuri tämän turhamaisuuden takia lentäminen ja kaikki oheistuotteet kentillä onkin niin kallista.<br />
<br />
Lento meni kivasti ja Jakartaan saavuttiin suunnilleen ajoissa. Jakarta puolestaan olikin sitten toinen ääripää<br />
lentokenttävertailussa. En muista koskaan olleeni yhtä epäselvässä ja sekavassa terminaalissa. Hetken palloiltuamme joku ystävällinen osasi kertoa että jatkolentomme lähtee toisesta terminaalista. Sinne sitten siis. Viisumi-, viisumintarkastus- ja lentokenttäpalvelumaksutiskin kautta tietenkin kun kerran kyseessä oli kansainvälinen lento eikä maan sisäinen... WTF? Tuolla seuraavassa terminaalissa sitten vallitsi sama sekamelska, toiseen potenssiin korotettuna. Näin jälkeenpäin mietittynä kaikki turha oli kentältä karsittu pois. Jopa kaikki ruokakojut turvatarkastuksen jälkeen olivat poissa. Ja paluuta turvattomammalle puolelle ei ollut. Tyhjät ja rikkinäiset juoma-automaatit olivat jostain syystä kuitenkin unohtuneet turvalliselle puolelle. Meinasi itse kullakin olla hermo hieman pinnassa kun edellisestä ylihinnoitellusta leivästä oli aikaakin vierähtänyt jo pitkä tovi. No otetaan koneessa sitten jotain herkullista riisikana evästä. Paskan marjat! Lion Air oli kätevästi karsinut valikoimistaan kaiken ravinnoksi kelpaavan. Tarjoilukärry kolisti kerran ohitse reilun kolmen tunnin lennolla ja valikoimiin kuului vettä, keksejä ja Lion Air lippiksiä. Toiminta oli siis huipputehokasta. Ei mitään ylimääräistä ja ihmisiä siirtyy nopeasti putkellinen pitkän matkan päähän. Tällaista sen lentomatkustamisen pitäisikin olla! Kunpa vain olisin tiennyt tämän olemassaolosta jo ennen koneeseen hyppäämistä.<br />
<br />
Manadoon päästyämme Lorenso oli meitä vastassa kuten sovittiin. Automatka kentältä veneelle kesti kutakuinkin 45 minuuttia. Vene odotteli jossain tiettömän tien päässä ja viimeiset kymmenet metrit kahlattiin rantaviivaa mangrovepuiden juurien joukossa. Tämä on sitä jotain! Vene saatiin liikenteeseen ja vartin matka kuunloisteessa lumoavissa maisemissa oli alkanut. Tätä 5 viikkoa, ei paha! Toki nuo tulevat sukellukset saattavat vielä hieman nostattaa tunnelmaa...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7Un8jqYXRMMgvNUfYRj53Qz9yTHfjDm0ywPM-HeLMpIVi-GJb1JOX-JGOc0QWaUgGR8zTpsQKlyFnnr6kKvp6nncKKgs0qD-AIGNA_5qJTar5godyfLx1RyjZe8jqQywcBnzmodvMX_Hd/s1600/IMG_9108.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7Un8jqYXRMMgvNUfYRj53Qz9yTHfjDm0ywPM-HeLMpIVi-GJb1JOX-JGOc0QWaUgGR8zTpsQKlyFnnr6kKvp6nncKKgs0qD-AIGNA_5qJTar5godyfLx1RyjZe8jqQywcBnzmodvMX_Hd/s320/IMG_9108.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Lorensolle päästyämme saimme vihdoin jotain ruokaakin. Ei mitään ihmeellistä, mutta vatsa täyttyi ja mieli tyyntyi. Pojat olivat heti kuin kotonaan. Rannassa tonkimassa rapuja ja muita ötököitä. Paikassa on myös kissa ja pari koiraa ja Lorenso tuntuu itsekin pitävän lapsista. Yllätykseksemme hän antoi meille "paritalon" jonka toinen pää on pojille ja toinen minulle ja Satulle. Sopii!!! Toki ihan vielä pojat eivät kuulemma uskalla nukkua kahdestaan yksin kun ulkona on niin kova meteli, mutta kumpaakaan ei kuulemma pelota yhtään... :)<br />
</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-47823531823609184402012-11-01T23:27:00.001-07:002012-11-24T18:10:03.686-08:00Singapore Zoo<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">
Ensimmäinen yö Singaporessa Santa Grand hotellissa Chinatownissa meni
varsin tiiviissä tunnelmissa kun neljä ihmistä pakkaantui 180cm leveään
parisänkyyn. Ei siinä etteikö miehitys olisi kotoakin tuttu, mutta
lämpötila oli tällä kertaa hiukan eri kuin kotosuomessa. Nukuttua
kuitenkin tuli melkein aamuyhdeksään ja aikaero tuntui voitetulta
yllättävänkin helposti.</div>
<div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDL2RLQkZM-i9xoCSooNb5RtVfqcQRDZka53D_8DsFRKHZkHmpeI4y_DA-P1_ReTAWKu33KZLnEGfRsSMJ8MItQzZvyRivP3IYLwDG1I7CfvRgZH4dYReFZqa_bMQ4q2Dt9Ho44iTHyCaY/s1600/IMG_8973.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDL2RLQkZM-i9xoCSooNb5RtVfqcQRDZka53D_8DsFRKHZkHmpeI4y_DA-P1_ReTAWKu33KZLnEGfRsSMJ8MItQzZvyRivP3IYLwDG1I7CfvRgZH4dYReFZqa_bMQ4q2Dt9Ho44iTHyCaY/s320/IMG_8973.JPG" width="320" /></a>. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ensimmäisenä virallisena lomapäivänä oli luvassa siis Singaporen
eläintarha, tuo maailman parhaaksi kutsuttu tarha, eikä muuten ole
turhaan titteliään saanut! Siirtyminen kohteeseen tapahtui kivuttomasti
metrolla ja bussilla. Metropysäkin jälkeen oli tarjolla tarhalippuja
jotka sisälsivät ilmaisen kyydin tarhaan ja takaisin. Pääsylippu oli
samanhintainen kuin portilla ja en vieläkään oikein ymmärrä mikä tuossa
touhussa oli ideana. Ostimme diileriltä ainoastaan kyydin tarhaan 12 SGD
hintaan. Julkisilla sama matka olisi maksanut vitosen mutta päätimme
voittaa ajassa aamuherätyksen aiheuttaman aikakapeikon.</div>
<br />
Tarha itsessään oli huippuhieno. Tuntui kuin olisi
oikeasti ollut eläinten keskellä koska varsinaisia kaltereita ei juuri
ollut alueella havaittavissa, vaan eläinten kulkuesteet oli ikäänkuin
naamioitu maastoon<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQAS0wJK9as1oYtNZB5joYldTccJ3tqdVWQ0dVn15I288m4OMYmCNo9XAAuBdKCdwPISFTIP-0kLY_Dk-ve_SADgxMmrXk4tQ7-HthRdoILc5K4PRkih3m3KiGI0PDZxZWbGguc9wpeP5m/s1600/IMG_8950.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvzAj39XX632UNQza14o4bwuLB_UEMioioODZ86RrmEI7LsMr-0MtmQav3NT7-nXjbBLBCx99eRvZ7xVa2v4IlAh06S9Iqcab6CukkPswNHKBvf8vsK9fFBiHTUcI6b0wlZD5JK2FjCaM8/s320/IMG_8918.JPG" width="320" /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDL2RLQkZM-i9xoCSooNb5RtVfqcQRDZka53D_8DsFRKHZkHmpeI4y_DA-P1_ReTAWKu33KZLnEGfRsSMJ8MItQzZvyRivP3IYLwDG1I7CfvRgZH4dYReFZqa_bMQ4q2Dt9Ho44iTHyCaY/s1600/IMG_8973.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8NETSJatJsW6iXJtNKMbE7IDt3GI3NacQiMv2Nqp4ImkGTTi17Y1D7qIXcHj9rPlGjgVSxWSd9dgyY4WrN6ZrwCGiq5T_AvA2Ozhelf0J8B3AuoSeg_0vtsftuMgTcF_-1Bdr9zmKVzbL/s1600/IMG_8981.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8NETSJatJsW6iXJtNKMbE7IDt3GI3NacQiMv2Nqp4ImkGTTi17Y1D7qIXcHj9rPlGjgVSxWSd9dgyY4WrN6ZrwCGiq5T_AvA2Ozhelf0J8B3AuoSeg_0vtsftuMgTcF_-1Bdr9zmKVzbL/s320/IMG_8981.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgveIDMaKW5ZeDM8Dd8w-bHdS_-zUueRHZhHB40lQXFbIsctBJ0pJLpku7t4A-F2-HcPBRvMc7CmyLZC89NvHmIrux6kFYAfKDECbLILzU7Fy4GHyuFxOzUVqvVSmy12W6USXPBCpiok3uz/s1600/IMG_9016.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgveIDMaKW5ZeDM8Dd8w-bHdS_-zUueRHZhHB40lQXFbIsctBJ0pJLpku7t4A-F2-HcPBRvMc7CmyLZC89NvHmIrux6kFYAfKDECbLILzU7Fy4GHyuFxOzUVqvVSmy12W6USXPBCpiok3uz/s320/IMG_9016.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWMuxxjP6Ocdi-TQs3Iqyt6Tmtyg5_6ahiTYJLhReAy7HdwnofwLwcJZkXUBJwItDNbXiNhcj9OyCiI4yiRZDesabvAhbgkA-LqqqYCHnTnOsvJgE7-bUY-7wZ2bANbYH7NRKucR3o2_w_/s1600/IMG_9039.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_ks1M5zhAbT8wn7l9BtQX_pQhGV7fbSkhXufjWwzzVYtRQGsEQLMuEwLhbX2yyV9H0hOko8bnmtoKwexAxpPuxld0iLOw3D0wZr0l77zwSBgZ2sd3_zNpDf8YPGOrY2CNRxK41RsEEKno/s1600/IMG_9054.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_ks1M5zhAbT8wn7l9BtQX_pQhGV7fbSkhXufjWwzzVYtRQGsEQLMuEwLhbX2yyV9H0hOko8bnmtoKwexAxpPuxld0iLOw3D0wZr0l77zwSBgZ2sd3_zNpDf8YPGOrY2CNRxK41RsEEKno/s320/IMG_9054.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTvQ_B5iRIw6ZPbnJVaZ3MV4i_a-7pZvCDsI9_Sy5PhTtUsjFAR1g2dbwo4Q47LPnH8ahKO9NYmojI2Y-A_OfSON0VHXoxIwIx-g9aAFIX_IKdhcY6OBp1pajnYjhnJljZkFgCDD2S_bQP/s1600/IMG_9064.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTvQ_B5iRIw6ZPbnJVaZ3MV4i_a-7pZvCDsI9_Sy5PhTtUsjFAR1g2dbwo4Q47LPnH8ahKO9NYmojI2Y-A_OfSON0VHXoxIwIx-g9aAFIX_IKdhcY6OBp1pajnYjhnJljZkFgCDD2S_bQP/s320/IMG_9064.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQAS0wJK9as1oYtNZB5joYldTccJ3tqdVWQ0dVn15I288m4OMYmCNo9XAAuBdKCdwPISFTIP-0kLY_Dk-ve_SADgxMmrXk4tQ7-HthRdoILc5K4PRkih3m3KiGI0PDZxZWbGguc9wpeP5m/s1600/IMG_8950.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQAS0wJK9as1oYtNZB5joYldTccJ3tqdVWQ0dVn15I288m4OMYmCNo9XAAuBdKCdwPISFTIP-0kLY_Dk-ve_SADgxMmrXk4tQ7-HthRdoILc5K4PRkih3m3KiGI0PDZxZWbGguc9wpeP5m/s320/IMG_8950.JPG" width="320" /></a>.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Manaatin syöttö omin käsin oli kuulemma huippukohta koko visiitillä, jos
Aaronilta kysytään. Itse pidin yösafarista eniten. Toki kyseinen touhu
oli vastoin kaikkia periaatteitani; istua nyt possujunassa hölmön
näköisenä ja kuunnella valmista selostusta yön eläimistä. No, tuo kammo
karisi melko äkkiä junan syöksyttyä sysipimeään viidakkoon jossa näki
eläimiä oikeasti täydessä touhussa, toisin kuin valoisaan aikaan. <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Paluumatka tarhasta taittui rattoisasti bussi/metro-yhdistelmällä ja hotellilla oltiin heti kymmenen jälkeen illalla. Pikkumies ja vähän isompi mies jaksoivat erinomaisesti koko päivän. Ei äkkiseltään uskoisi että alle 3-v kloppi jaksaa kävellä koko päivän omilla jaloilla vaikka rattaatkin olisi ollut tarjolla. Toki tulihan nuo vajaan tunnin päikkärit kiskaistua vuokravankkureissa vähän niinkuin väkipakolla.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWMuxxjP6Ocdi-TQs3Iqyt6Tmtyg5_6ahiTYJLhReAy7HdwnofwLwcJZkXUBJwItDNbXiNhcj9OyCiI4yiRZDesabvAhbgkA-LqqqYCHnTnOsvJgE7-bUY-7wZ2bANbYH7NRKucR3o2_w_/s1600/IMG_9039.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWMuxxjP6Ocdi-TQs3Iqyt6Tmtyg5_6ahiTYJLhReAy7HdwnofwLwcJZkXUBJwItDNbXiNhcj9OyCiI4yiRZDesabvAhbgkA-LqqqYCHnTnOsvJgE7-bUY-7wZ2bANbYH7NRKucR3o2_w_/s320/IMG_9039.JPG" width="240" /></a><br />
Eipä mitään, täällä kaikki hyvin ja huomenna alkaa se oikea loma eli nokka kohti Bunakenia. Soon moro!</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-92120521339201265972012-10-27T07:06:00.002-07:002012-10-27T07:06:13.812-07:002012 reissun alkutunnelmia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kas niin. Aikaa on edellisestä koko orkesterin matkasta vierähtänyt pari vuotta ja taisi se jäädä päättämättä oikein asiallisestikin. Nokkelimmat ovat kuitenkin kenties huomanneet että olemme olleet kaksi vuotta kotona, eli reissu saatiin onnellisesti päätökseen. No, josko tämä onnistuisi paremmin...<br />
<br />
Minne tällä kertaa? Satu haluaisi Etelä-Amerikkaan mutta minun mielestäni se ei ole kaksivuotiaalle oikein sopiva. Toisaalta taas sukellusmahdollisuudet ja yleinen viihtyvyys ko. suunnalla ovat mielestäni aavistuksen kyseenalaiset. Siispä sain tahtoni läpi ja suuntaamme jälleen Aasiaa, tarkemmin sanottuna Indonesiaan. Ja kyllä, asiaan vaikuttaa keskeneräinen Divemaster tutkintoni ja toki myös kesällä bongaamani edulliset lennot. Nyt kun joutuu ostamaan neljä täysihintaista lippua niin joutuu hiukan myös miettimään mitä lennot maksavat.<br />
<br />
Aluksi siis suunnistamme Frankfurtin kautta Singaporeen (525€/nenä) ja vietämme siellä pari päivää. Suunnitelmissa olisi pääasiassa kellojen kääntö ja siinä sivussa ChinaTownissa haahuilua sekä tutustuminen Singapore Zoo:hon. Sieltä matka jatkuu Lion Airilla Jakartan kautta Manadoon ja sieltä lautalla/veneellä Bunakenin saarelle kahdeksi viikkoa sukeltamaan. 13.11. tietämissä lento Manadosta Gorontaloon, taas Lion Airilla, ja sieltä yölautta Togeanien saarille. Togeaneilla pitäisi viettää viikko Black Marlin-sukelluskeskuksessa ennen siirtymistä bussilla/autolla Palun nurkille. Siellä pitäisi jälleen majailla viikko ja jatkaa matkaa lentäen Makassariin ja sieltä Kuala Lumpuriin. KL:ssä on pakko saada viettää muutama päivä. Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, KL on maailman paras kaupunki! Ainakin minun mielestäni. KL:stä sitten yöjuna Singaporeen ja Frankfurtin kautta kotiin:( Kotiinpaluu harmittaa jo nyt...<br />
<br />
Matkaan ollaan siis jo lähdetty ja kirjoittelen tätä jetlagin pyörteissä, pahoittelut punaisen langan puuttumisesta ja mahdollisista kirjoitusvirheistä. Matkan alkuvalmistelut kotipuolessa menivät ihan mallikkaasti. Aaronkin sai eskarista lomaa vaikka anomus olikin kuulemma herättänyt kunnan koulutoimistossa pienimuotoisen haloon... Päivi-ope kuitenkin seisoi meidän puolellamme, kiitos Päivi!<br />
<br />
Malarialääkitys päätettiin tällä kertaa ottaa mukaan, koska Togeaneilla se on ilmeisesti aika isokin ongelma. Lasten Malaronen kanssa taas tuli ongelmia niin hinnan kuin saatavuudenkin kanssa. Pelkkä resepti kun ei riitä vaan lupa pitää anoa kirjallisesti jostain virastosta ja se vie viikon. Lisäksi Malarone Pediatric maksaa apteekkarin arvauksen mukaan 120€ paketti eikä olisi tarvittu kuin 9 pakettia. Jäi siis ostamatta. Ei muutakuin aikuisten nappeja naamariin hiukan pienemmissä määrin. Älkää säikähtäkö, sain lääkäriltä annosteluohjeen:)<br />
<br />
Jotkut lienevät jo kuulleetkin että Aaron päätti ottaa neljä tikkiä ylähuuleen kaksi päivää ennen lähtöä. Poisto ensi tiistaina, Bunakenilta siis lauttamatka Manadoon ja siellä lääkäriin. NIV VARMAA!!! Kyllä Hornet-mekaanikko nyt yhdet tikit poistaa...<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
Nyt siis Singaporessa ja huomenna eläintarhaan katsomaan villejä eläimiä jotka eivät, yllätys yllätys, olekaan häkeissä. Pojat ja Rouva ovat olleet ihan kiltisti eikä isompia kiukunpuuskia ole tullut juuri keltään vaikka oli pitkä lento eikä siinä oikein saanut kukaan kunnolla nukuttuakaan. Mutta nyt maate ja lataillaan niitä kuvia sitten myöhemmin.</div>
</div>
Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-37446576179357017102010-10-20T06:42:00.000-07:002010-10-23T08:07:26.656-07:00Mahatauti ja hyttyset<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEOb6xl8_r5pw2luVkCTLrUl9lRQrkLxd3c3UZE0dtAqHPvOiWIjXSJN0nIeRtOCFvRBD_KaxLNNmRHNMaHrreXQblbC-omhxeVrOvCgJLCkrxbiVyt6unnTJbUf06RouPILV3YIBKBAc/s1600/IMG_4857.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEOb6xl8_r5pw2luVkCTLrUl9lRQrkLxd3c3UZE0dtAqHPvOiWIjXSJN0nIeRtOCFvRBD_KaxLNNmRHNMaHrreXQblbC-omhxeVrOvCgJLCkrxbiVyt6unnTJbUf06RouPILV3YIBKBAc/s320/IMG_4857.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5531250226587645682" border="0" /></a><br />Kuukauden reissaamisen jälkeen Aaron sitten otti ja sairastui "iskän mahatautiin". Edellisenä iltana huomasin, että poika on vähän kuuma, sitten kuuma ja lopulta oli jo pakko hakea kuumemittari. Kuume nousi tosi nopeasti 39 asteeseen ja maha oli kipeä.Yöllä sitten alkoi kakka lentää:-@. Onneksi olin illalla ollut kaukaa viisas ja laittanut pojan alle pyyhkeen, samassa sängyssä kun nukutaan. Kuume oli yöllä tosi (huolestuttavan:-/) korkealla, mutta aamun tullen tilanne näytti jo valoisammalta. Päivä sitten lepäiltiin ja hypättiin vessassa. Illalla poika oli jo simpukankeräyskunnossa ja oltiin hetken aikaa rannalla.<br /><br />Viime yönä ei noustu kuin kerran vessaan ja tänään ollaankin jo oltu shoppailemassa Kutalla. Poika raukkaa pidetään kyllä nälässä, että maha saisi vähän rauhoittua. Tilanne on siis ohi ja kaikki suht ok. Toivotaan, että päästiin näin vähällä. Kyllä tuo lapsen sairastaminen repii sydänjuuria myöten, silmällistäkään en ensimmäisenä yönä nukkunut...<br /><br />Toinen ärsyttävä riesa on ollut hyttyset (tai jotkut muut purevat oliot). Ensin oli Henkan naama aamulla paukuroita täynnä, nyt kohteena on ollut Aaron. Henkan pelasti rakas valkoinen huivini, joka on tällä reissulla toiminut aurinkosuojana rattaissa, alustana rattaissa, rantapyyhkeenä, auringonottoalustana, peittona, kantoliinana, sarongina Jarilla, tietysti huivina ja nyt matkasängyn peittävänä "hyttysverkkona". Matkalle kannattaa siis ottaa mukaan huiveja. Kaksi riittää, mutta käyttö on kovaa.<br /><br />Tänään aamulla Aaronin pientä naamaa koristi 10 komeaa paukamaa, puhumattakaan muista osista miestä. No, nyt nukkumaan mentäessä poika on kyllästetty Offilla. Toivotaan että puree myös täällä.<br /><br />Tänään oltiin siis ostoksilla Kutalla. Osteltiin myös tuliaisia. Kummipojille tiedoksi, mielettömät uikkarit tulossa (älä pelästy Valtteri, Maija Mehiläispukua ei ollut enää sinun kokoasi..)!Aaron sai koko reissun havittelemansa "Ben 10 -kellon". Kellohan se ei ole, vaan kellonnäköinen vekotin, jolla pystyy heijastettavina kuvina luomaan mitä merkillisimpiä hirviöitä. Voi onnen määrää:-).<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNH9hvKcAYcNaqidPS9ME2l08dAQEzJjCL9nC0lZlLQwvuk8XeWqJN_RqZJ2PNMTPaZTH2JIsQVxwCTgoU3VhYMtmeAzTnq5BQJRZCDbb6zDoucL2BbVswYJDs5yFox8W8O89Ykd0ciUo/s1600/IMG_4863.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNH9hvKcAYcNaqidPS9ME2l08dAQEzJjCL9nC0lZlLQwvuk8XeWqJN_RqZJ2PNMTPaZTH2JIsQVxwCTgoU3VhYMtmeAzTnq5BQJRZCDbb6zDoucL2BbVswYJDs5yFox8W8O89Ykd0ciUo/s320/IMG_4863.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5531257947322654706" border="0" /></a><br />Huomenna on viimeinen päivä Balilla, illalla sitten suuntaamme takaisin kohti Kuala Lumpuria. Jari täällä haaveilee jo Pizzaservicen pizzasta, minä Makuunin karkeista ja Aaron yökylästä Jyrkillä ja Mialla. Ihanaa on ollut, tulemme varmasti joskus uudestaan. Uskomatonta, miten aika oikeasti rientää, kun on huippukivaa.<br /><br />PS. Kuvia tulee aikanaan jos ja kun pääsemme nopeamman yhteyden ääreen. Täältä yhden kuvan lähettäminen vie n.15 minuuttia. Seuratkaa siis myös vanhempia julkaisujamme.SheForssihttp://www.blogger.com/profile/17064782148700593704noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-16689351449792725682010-10-18T08:10:00.000-07:002010-10-18T08:12:03.462-07:00ParturissaTuli sitten käytyä parturissa. Omavarainen kypärä alkoi olla sitä luokkaa ettei vastaantulijat enää tienneet mistä päästä tämä koira puree. Lähdimme hotellilta vasempaan ja ensimmäinen hotellin kulmalla oleva ei tietenkään kelpaa, naisväelle. Toinen alan liike löytyi muutaman sadan metrin päästä ja se vaikuttikin aivan toimivalta paikalta. Nämä monialaosaajat mainostivat ikkunassaan kampauksia, hiustenleikkuuta, manikyyriä, pedikyyriä, hierontaa, maitokylpyjä, hiustenpidennyksiä, irtoripsiä, puhdistavia kaloja ym. ym. Tämän täytyy olla hyvä paikka! Eikun sisään ja hiuksia lyhentämään.<br /><br />"Kampaamossa" pyöri ainakin neljä tyttöä, yksi poika ja yksi nainen. Kerroin tarpeeni pojalle joka innokkaasti tarttui kiinni leikkuukoneeseen ja tiedusteli että masiinallako ajellaan? Kerroin kohteliaasti että saksilla voisi olla helpompi säilyttää aiempi malli millin siilin sijaan. Poika katosi. Istuin kampaamon jakkaralla ja seurasin henkilökunnan kiivasta puhelimenkäyttöä. Melkein jokainen koitti soittaa jonnekin. Ahaa! He ilmeisesti koittavat tavoitella sitä henkilöa joka osaa käyttää saksia.<br /><br />Kymmenen minuutin kuluttua kukaan ei ollut saanut ketään kiinni ja minulle tarjottiin hiusten pesua. Kerroin että olen suoraan suihkusta tulossa, mutta ei auttanut. No mennään sitten virutettavaksi kun se kuulemma kuuluu hintaankin. Ja saapahan henkilökunta hieman lisäaikaa saksijan tavoitteluun.<br /><br />Eipä ole hiusten pesu sattunut koskaan aiemmin yhtä paljon. Putipuhtaita hiuksia kun painetaan vasten kalloa, vedetään alaspäin ja samalla lasketaan vettä joukkoon, on kitkakin jonkinmoinen. Taisi olla ainoa tavoite tällä "pesulla" saada minut suuttumaan ja katoamaan. Ei ollut muuten kaukana. Kestin kuitenkin kuin mies (kyynel silmäkulmassa) ja kohta pääsinkin takaisin leikkuupallille. Puodissa ei kuitenkaan vieläkään näkynyt yhtään uutta naamaa. Saksi-ihminen oli mitä ilmeisemmin tavoittamattomissa.<br /><br />Hetken kuluttua sain ylleni asianmukaisen kaavun ja paikan Lady lähestyi minua takaapäin sakset kädessä. Peilin kautta katsottuna nuo sakset näyttivät mustakahvaisilta Fiskarsin askartelusaksilta. Juuri samanlaisilta joilla Aaron leikkaa kotona Salama Mc Queenin kuvia. Voihan olla että puheluyritysten tarkoituksena oli saada asianmukaiset sakset salonkiin. Nainen tarrasi hiuksiini kiinni ja kysyi tulkin välityksellä että onko tämä sopivasti, vai otetaanko enemmän? Tyydyin tähän muutamaan senttiin. Lady kaapi hiuksiani sormiensa väliin sellaisella raivolla että taas tuli kyynel silmäkulmaan, ja cut-cut-cut hiukset lyhenivät, askartelusaksilla ilman kampaa. Tai no, kai tämä Ladyn 5-piikkinen toimitti sitä kamman virkaa. En tiedä kumpaa jännitti enemmän, sillä koko Lady tuntui tärisevän. Se tuntui päässäni ja sen näki jopa peilistä. Siirryttäessä pulisonkeihin ja niskavilloihin Lady kaivoi taskustaan partaveitsen. Ei hyvä Jumala! Nyt lähtee henki! Katsoin peilin kautta Satua ja poikia, he ristivät kätensä, minä suljin silmäni.<br /><br />Operaation päätyttyä Lady tiedusteli, tulkin välityksellä, lopputuleman laatua. Tiirailin itseäni peilistä. Mietin että missä olen nähnyt samanlaisen maiseman? Ainiin! Niitähän on täällä jokaisen mäen rinteellä. Riisipellot pengerretään vuorten rinteisiin juuri tällä samaisella tavalla. Muistaakseni joskus 80-luvulla oli muotia leikata niskaan tällaisia porrastuksia, mutta ei sentään koko poijuun! En saanut sanaa suustani vaan lätkäisin 40 000 rupiaa kassaneidille ja jatkoimme matkaa hymyssäsuin kohti rantaa sanomatta sanaakaan. Jopa Aaron oli hiljaa, kerrankin. Vasta viiden minuutin kuluttua Satu repesi nauramaan! Kauanpa se kesti.<br /><br />Nyt on siis tukka mallillaan, mutta onneksi se ehtii kasvamaan ennen kotiinpaluuta. Ja kaikille vahingoniloisille tiedoksi: En todellakaan aio lisätä kuvia tähän tekstiin. Tulkaa tänne katsomaan jos kiinnostaa miltä riisiviljelmät näyttää!!!<br /><br />Nyt päivää myöhemmin ja hiukset pesseenä ja useasti kastelleena voin todeta, että ei se nyt niin kauhean paha ole, kunhan muistaa kastelun jälkeen hieroa karvat kallonmyötäisiksi. Jälleen kerran on pakko lainata Kahmaa: VOI HEMMETTI!!!Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-90637820136480838292010-10-16T17:29:00.000-07:002010-10-17T04:26:49.924-07:00Ubud-SanurTIEDOTUS MUMMILLE, VAARILLE, JYRKILLE, MIALLE, ANNELLE JA OSKULLE ja muillekin: Mää oon oppinu tänään uimaan!<br />T:Aaron<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3hM3reJAEX27r6SgJKpQe48enjm2CncCtBN8SBK3coVMNkuvfIjv0jVCpsxjSJo88NKDy3Lm3kj50hc3warNW-W5dt4P1vJrMTw3cH6qRKYmS5l2RgdkhTKwRnLod-cLgrrqO-xxsguuP/s1600/IMG_4789.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3hM3reJAEX27r6SgJKpQe48enjm2CncCtBN8SBK3coVMNkuvfIjv0jVCpsxjSJo88NKDy3Lm3kj50hc3warNW-W5dt4P1vJrMTw3cH6qRKYmS5l2RgdkhTKwRnLod-cLgrrqO-xxsguuP/s320/IMG_4789.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5528814677913682370" border="0" /></a>Ja sitten näihin vähäpätöisempiin asioihin. Ubud on siis taaksejäänyttä elämää. Mukavaahan sielläkin oli, mutta kuten Satu tuossa omassa jorinassaan mainitsikin, paikka soveltuu paremminkin aikuiseen makuun. Henksu oli kuitenkin myös täällä paikallisten ravintoloitsijoiden suosikki. Toki kylästä löytyy lapsillekin ohjelmaa, kuten apinametsä ja norsupuisto. Norsupuistoja taitaa Ubudista löytyä ainakin kolme. Paras ja ainoa oikea puisto kuitenkin sijaitsee Tarossa puolen tunnin automatkan päässä. Kilpailu näiden kolmen välillä taitaa olla ilmeisen kovaa. Mainitsemani puiston 10-sivuisesssa esitteessä oli yksi kokonainen sivu <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnXJeR0IIJkQ-2_Npf3PmTQrA9vKy-VEgGmxxn5brb5TTB73LVFshUSnSmkmpG5_j61mU_tXbO06OLISLIbw8OCfA8XhPbwXym6yOvXa-bQcKlPE0sC87dqM0AmQOqHn_YuMB67NDB4pdJ/s1600/IMG_4803.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnXJeR0IIJkQ-2_Npf3PmTQrA9vKy-VEgGmxxn5brb5TTB73LVFshUSnSmkmpG5_j61mU_tXbO06OLISLIbw8OCfA8XhPbwXym6yOvXa-bQcKlPE0sC87dqM0AmQOqHn_YuMB67NDB4pdJ/s320/IMG_4803.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5528854028243649362" border="0" /></a>varattu varoituksiin huijaripuistoista ja niihin vievistä taksikuskeista. Ei tainnut varoitukset olla turhia, sillä saman tein kun itse hyppäsimme taksin kyytiin, alkoi kuljettaja ehdottelemaan muita puistoja. Pitäydyimme kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassamme. Itse puisto oli todella siisti ja viihtyisä. Norsuja pääsi jopa ruokkimaan ja koskemaan aivan ilmaiseksi! Puistossa on myös jonkunmoinen hotelli sekä luonnollisesti ravintola. Hintataso ravintolassa oli sikamainen, samoin puiston sisäänpääsymaksu ja elefanttisafari. No kaipa ne rahat menevät hyvään tarkoitukseen Sumatran elefanttien hyväksi.<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEin_05U8waqhY4SjvxphSQleOCduSMLZ_vpM-V9fUYfYQV6CnXP4YOTViCacA0X8YlgGRWFrahIsphGKuFeGXjtTXty7OvJ4naHaVimIGZ7BgdqqZwBYzTNggsUf_2tpRO_AbocLf17Kl64/s1600/IMG_4830.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEin_05U8waqhY4SjvxphSQleOCduSMLZ_vpM-V9fUYfYQV6CnXP4YOTViCacA0X8YlgGRWFrahIsphGKuFeGXjtTXty7OvJ4naHaVimIGZ7BgdqqZwBYzTNggsUf_2tpRO_AbocLf17Kl64/s320/IMG_4830.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5528973189750450946" border="0" /></a>Ubudin hotellimme, Sri Ratih, oli ihan ok. Uima-allas riitti Aaronille vallan mainiosti, eikä 24€:n hintakaan ollut päätä huimaava. Ruoka siellä oli kuitenkin melko kammottavaa. Kaikki maistui samalta vanhalta rasvalta. Toki eipä noiden annostenkaan hinta ollut kuin hiukan reilun euron. Jos sinua kuitenkin kiusaa mielikuva Ranskalaisesta Antoniosta, joka laittaa lähes olkapäilleen ulottuvat tummat hiuksensa "ponnarille", pukee ylleen valkoiset läpikuultavat string-uimahousunsa ja kirmaa pikkusormi tanassa uima-altaalle,niin tämä ei ole sinun hotellisi.<br /><br />Viimeisen illan koittaessa Ubudissa tuli mieleemme että eihän meillä ole vielä majoitusta seuraavassa kohteessamme. Niin ja kai se seuraava kohdekin olisi hyvä päättää ennen hotellin hommaamista. Eikun booking, ratestogo ja uusi tuttavuus indo ankaraan käyttöön. Kutalta ei tuntunut löytyvän mitään järkevää majoitusta. Sanurista puolestaan löytyi sopiva indo.com:n kautta. Varasimme siis sen. No eipä se taaskaan mennyt ihan putkeen. Puolen tunnin kuluttua tuli sähköpostia indosta, että varaamamme majoitus ei olekaan vapaana. Tarjosivat kuitenkin toista vaihtoehtoa vielä hieman edullisemmin. No sehän vain meille sopi. Edellisellä kerralla kun kyselimme samaisesta hotellista huonetta, hinta oli kolminkertainen tähän verrattuna. Erinomaista palvelua indo.com:lta. Suosittelen!<br /><br />Sanurissa siis ollaan ja nautitaan päivisin auringosta ja iltaisin reggaesta. Hotellin ravintola on tuossa kulman takana ja siellä on joka ilta elävää musiikkia eli ei tarvitse kuin istua omalla terassilla niin voi nauttia paikallisista huippuartisteista. Aaron siis oppi tänään uimaan ihan ilman kellukkeita. Pikkuisen mies oli ylpeä saavutuksestaan. Toki tuolla 8 tunnin päiväharjoittelulla on syytäkin jotain tapahtua. Kiduksia sillä ei näytä vielä olevan ja kyllä se ainakin yöt tuntuu pystyvän olemaan kuivalla maalla. Voipi olla että iskällä ja pojalla on uusi harrastus kunhan päästään takaisin kotiin.<br /><br />Sitten niihin ikävämpiin asioihin. Vatsatautiin. Nyt se on siis täällä, mutta onneksi vain minulla. Se alkoi perin poikkeuksellisesti 39,8 asteen kuumeella ja vasta seuraavana päivänä sai rientää vessaan oikein tosissaan. Kuume nousi illalla ja nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään. Onneksi koin ilmestyksen. Indonesialainen pikkupoika kertoi minulle suomeksi että minun tulee maata ikäänkuin levynä vatsallani omassa nurkassani sängystä niin sitten se kuume menee ohi. Paljonkohan sitä kuumetta oli oikeasti? Toimin ohjeiden mukaisesti ja kuume katosi. Kiitos pikkupoika!Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-9648335706167896612010-10-11T19:44:00.000-07:002010-10-23T08:00:21.050-07:00Ubud<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsEHj9JAkgfC8iVQooHKkJOP5rdTdFDS-hK7Ya5iTvGceXv_D_JnwHVXMsfMnuXWkqxGYx9_srsNyHYoNpL_vQybG8cGxo4xCa6v2ORgUa6QSLOZQO_ZHUIIbNXvli3Mr91sABiog_CZE/s1600/IMG_4591.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsEHj9JAkgfC8iVQooHKkJOP5rdTdFDS-hK7Ya5iTvGceXv_D_JnwHVXMsfMnuXWkqxGYx9_srsNyHYoNpL_vQybG8cGxo4xCa6v2ORgUa6QSLOZQO_ZHUIIbNXvli3Mr91sABiog_CZE/s320/IMG_4591.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5531253776285320626" border="0" /></a>Mieletön lomaviikko loman sisällä on siis ohi. Amedissa kaikki oli täydellistä, hotelli, uima-altaat, mustahiekkainen ranta, simpukat, ruoka, sukellukset, ilma, ihan kaikki! Mahtaakohan enää mikään muu paikka tuntua miltään?! Ihanaa oli myös saada pieni hengähdystauko lastenhoidosta omien sukellusten takia. Vedessä on niin hiljaista ja rauhallista, saa olla yksin omien ajatustensa ja ihanien maisemien kanssa.<br /><br /><br /><br /><br />Painiskelin itseni kanssa pitkään lastenhoitajan ottamisen suhteen. Lähinnä Henkan takia -turhaan. Respan kautta köytyi täti, joka ei osannut englantia juuri ollenkaan. Milk, eat, drink ja sleep kuuluivat kuitenkin hänen tuntemiinsa sanoihin ja sehän riitti. Ensimmäisenä päivänä, kun tulimme sukeltamasta, Aaron löytyi sängystä itkemästä. Ajattelin, että siihen loppuivat sukellukset. Syy ei kuitenkaan ollut tätissä, vaan siivoojassa, joka oli tullut siivoamaan huonetta ja jonka tullessa Aaron oli luullut äitin ja iskän jo tulevan... Henkka oli juuri heränneenä tyytyväisenä tätin sylissä.<br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4_Y9Ocf47ru9L6msjZqgd8_sOVAH8oI58gr0ISmg9gQ8UF_MR1bHyR0tgDFccJm9B0vS4b2t8iOSfpmVDzG1GIHwPPrhUmsd_xQeiOKtUL-7lt09O5Hjfmwf_JuoDvykW0okxOl0E_qE/s1600/IMG_4710.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4_Y9Ocf47ru9L6msjZqgd8_sOVAH8oI58gr0ISmg9gQ8UF_MR1bHyR0tgDFccJm9B0vS4b2t8iOSfpmVDzG1GIHwPPrhUmsd_xQeiOKtUL-7lt09O5Hjfmwf_JuoDvykW0okxOl0E_qE/s320/IMG_4710.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5531252550701342882" border="0" /></a><br /><br /><br />Päätimme siis jatkaa tätin palkkaamista. Menin sitten ja kerroin respassa, että haluaisimme taas ottaa lapsenvahdiksi sen vanhemman naisen, joka oli jo ollut meillä. Seuraavana aamuna tätin tullessa tajusin tätin olevan korkeintaan minun ikäiseni... Vanhempi nainen siis:-/. Täti oli myös yön aikana viisastunut ja toi mukanaan Aaronille tikkareita ja keksejä. Kuten arvata saattaa, tästä lähtien täti oli tervetullut lapsenvahti. Henkka nukkui aina lähes koko ajan ja Aaron ja täti pelasivat pelejä ja täti luki Aaronille suomalaisia lastenkirjoja. Tämän lisäksi poika lahjottiin iltaisin jäätelöllä ja banana splitillä... Pikku irtiotto teki varmasti kaikille hyvää.<br /><br /><br /><br /><br />Tätiltä opin myös balilaisen lapsenkantotavan, joka on yksinkertaisuudessaan nerokas. Lapsi istuu huivin tai sarongin päällä ja painon saa pois omilta käsiltä. Henkka liikkuu nykyään suurimman osan ajasta noin. Ei tarvitse pitkää kantoliinaa eikä monimutkaisia sidontoja. Opetan halukkaille kotiuduttuani.<br /><br />Onneksi varauduimme Amedin ja Ubudin reissuille jo Sanurissa ostamalla vauvanruokaa useammaksi viikoksi. Vauvanruokapurkkeja ei ole sittemmin näkynyt, kananmaksajauhetta sun muuta sellaista löytyy kyllä. Nan2 jauhetta on tarjolla kaikissa kyläpahasissa:-@. Tuo Nan ei tule kyllä meiltä loppumaan, sillä viikko sitten Jari löysi rinkasta irtileikkaamani annosteluohjeen josta selvisi, että olemme koko alkureissun ajan tehneet maidosta puolet liian laihaa... Valkoisen jauhon kantaminen ei siis lopu, sitä on rinkassa vielä Suomeen palatessammekin.<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAC9Fasxoex8ap7LjNUMupKzu3wAETsmR84kNTFcEO1LOMCu1utCtwLlDFrhGKj4KnrjT5T4s8Q2i2t035MUfwOdRtT7DUA0E47EL8QnQILMsdRpS7TgULGec1LiZohf871oqOOp3IKNA/s1600/IMG_4651.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAC9Fasxoex8ap7LjNUMupKzu3wAETsmR84kNTFcEO1LOMCu1utCtwLlDFrhGKj4KnrjT5T4s8Q2i2t035MUfwOdRtT7DUA0E47EL8QnQILMsdRpS7TgULGec1LiZohf871oqOOp3IKNA/s320/IMG_4651.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5531253038527134194" border="0" /></a><br />Matka tänne Ubudiin sujui siis rattoisasti. Olen jo varsin kehittynyt kahden lapsen takapenkkiviihdyttäjä.Pikkuhiljaa matkan jatkuessa on kai päätettävä oma elämänkatsomuksensa/ vakaumuksensa, kun Aaronin kysymykset ovat luokkaa; miten ihmiset on tulleet tänne maailmaan ja kuka on laittanut kalat veteen.<br /><br />Matkalla meille myös selvisi, miksi ihmiset jatkuvasti kertovat meidän olevan todella onnekkaita, kun meillä on kaksi poikaa. Kuljettajamme kertoi meille, että maansa, talonsa ja paikkansa kyläyhteisössä voi jättää vain pojalle, ei koskaan tytölle. Mikäli ei ole omia poikia, perintö jätetään esimerkiksi veljenpojalle tai muulle suvun jäsenelle. Hän myös kertoi, että Balilla voi miehillä edelleen olla useampia vaimoja. Useita vaimoja otetaan pojansaannin varmistamiseksi, mutta käytännössä vain rikkailla on varaa moneen vaimoon.<br /><br />Nyt siis ollaan täällä Ubudissa, jossa minä en oikein viihdy. Ilma on sateinen ja KAIKKI on kosteaa. Mikään ei kuivu ja lapsista lähtien kaikki tuntuu ällöttävän likaiselta. Vaikka hotellimme on periaatteessa ihan hyvä, kosteus saa kaiken lian, roskat ja hiukset (joita tosiaankin lähtee minun päästäni miljoonia) liimaantumaan lattiaan ja vaikuttamaan siltä kuin olisi todella likaista. Kaipaan merta, aurinkoa ja tuulta. Onneksi ollaan täällä vain muutama päivä.<br /><br />Eilen käytiin apinoita katselemassa apinametsässä. Apinat olivat siellä vapaina ja pienetkin poikaset olivat nähtävissä ihan kosketusetäisyydeltä. Apinoita sai ruokkia ja ellei ruokkinut, ne osasivat itse kiivetä reppuun hakemaan kaiken ruoaksi kelpaavan. Apinametsän lisäksi kävimme ihanissa kahviloissa, tinkailimme tavaraa torilta, ostimme Jarille sormuksen, ym. ym. Kävelimme siis eilen noin 8 tuntia. Aaron jaksaa kyllä hurjan hyvin, mutta illalla ei tarvitsekaan sitten paljoa unta odotella. Omatkin jalat huutaa Hoosiannaa moisen kävelyn jäljiltä. Släpäreistä tippuu pohjat ja Henkan (10kg) kantaminen käy työstä. Täällä on kivannäköisia kahviloita vaikka kuinka ja ihania kirjakauppoja, jos jotain ehtisi lukemaan. Kaupunki ei ehkä ole paras mahdollinen meidän kokoonpanollemme, mutta aikuisten oleskeluun, kahviloissa lorvimiseen, hengailuun, lukemiseen, nukkumiseen tämä on mitä sopivin paikka. Tänään me ajattelimme lepuuttaa hotellilla ja kerätä voimia huomista norsupuistoa varten. Viisasta voisi olla myös varata hotelli Kutalta tai Sanurista etukäteen...SheForssihttp://www.blogger.com/profile/17064782148700593704noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-42360530360384905492010-10-10T17:01:00.000-07:002010-10-10T20:19:11.917-07:00AMED part II<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1HbokNc6oLpXoSgFxxHjm21oaa7dcpyyRkyqYk_b2klIojO04cNb0sCyn3giCD_Zk1VRXDT17NS_mFozImcyRWlJci4-kDRn0Si4tmmejMp-jIr1-pMBiPJlWUjrOF_-YHatR_XqAz43m/s1600/IMG_4535.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1HbokNc6oLpXoSgFxxHjm21oaa7dcpyyRkyqYk_b2klIojO04cNb0sCyn3giCD_Zk1VRXDT17NS_mFozImcyRWlJci4-kDRn0Si4tmmejMp-jIr1-pMBiPJlWUjrOF_-YHatR_XqAz43m/s320/IMG_4535.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5526618674723559090" border="0" /></a><br />Snorklaamaan lähdettiin 10 aikaan aamulla. Tällä reissulla tuli oikeastaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli venereissu hieman erilaisella veneellä kuin vaarilla ja ensimmäinen avovesisnorklaus. Veteen meno ei oikeastaan jännittänyt Aaronia yhtään, mutta kun tuli aika katsoa pinnan alle, meni pupu ihan pikkuisen pöksyyn. Parin minuutin suostuttelun ja esimerkin näyttämisen jälkeen naama kääntyi kuin kääntyikin pohjaa kohti ja suupielet venähtivät korviin niin ettei snorkkeli tahtonut suussa pysyä. Seuraava tunti menikin sitten koralleja ja kaloja ihastellessa. Harmi ettei kohdalle kuitenkaan osunut yhtään merihevosta tai vaarallista kalaa. Ehkä sitten ensi kerralla. Hintaa reissulle tuli ruhtinaalliset 25€ pitäen sisällään pienoismallin paikallisesta veneestä, johon on taiteiltu kylkiin molempien poikien nimet.<br /><br />Äidin ja iskän sukelluksetkin menivät hyvin. USS Liberty jäi näkemättä lastenhoidollisista syistä, eikä oikein mitään valtavia kalojakaan näkynyt, paitsi yksi tonnikala, jonka kokoa opaskin siunaili sukelluksen jälkeen. Saimme siis molemmat viisi sukellusta suoritettua. Kohteina oli romua, hylkyä, riuttaa ja seinää. Näkyvyys oli jokaisella sukelluksella hyvä eikä pinnan alla päässyt vilukaan yllättämään veden ollessa n. 30 asteista. Merivirta oli paikoitellen melkoisen voimakasta ja mikäs sen mukavampaa kuin heittäytyä virran vietäväksi ja nauttia maisemista!<br /><br />Jossain vaiheessa viikkoa pääsivät käteisvarantommekin loppumaan ja oli aika suunnata ATM:lle. Ainoana pikku miinuksena mainittakoon että lähin automaatti sijaitsee 45 minuutin automatkan päässä. No, yhdistimme rahanhakureissunTirta Ganggan vesipalatsissa vierailuun ja aikataulun (poikien mielialan) salliessa Pura Lempuyang-temppelissä vierailuun. Ajoneuvoon noustessamme, meille kerrottiin että joukkoon on liittynyt nuori Hollantilaispariskunta. Heidän piti tulla mukanamme vain automaatille ja jäädä sinne. Taisimme kuitenkin olla niin mukavaa seuraa, että kulkivat koko matkan kanssamme.<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfFp3-0C_VC1QW5IVk9qq3EflNYkJ8i3O8qR58hvKN9E3foQ927FvlIzG-4arHTYQqLXuOfkH8Y_uyNNQXQnNep6Of5WqOBr-7r7RJDWJU9sDPW4zIeklvFomB1DphA0-bg-JyjZOu4rix/s1600/IMG_4653.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfFp3-0C_VC1QW5IVk9qq3EflNYkJ8i3O8qR58hvKN9E3foQ927FvlIzG-4arHTYQqLXuOfkH8Y_uyNNQXQnNep6Of5WqOBr-7r7RJDWJU9sDPW4zIeklvFomB1DphA0-bg-JyjZOu4rix/s320/IMG_4653.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5526620295524236786" border="0" /></a>Tirta Ganggaa mainostetaan paikallisissa turistiesitteissä tavattoman kauniiksi paikaksi. En tiedä mistä johtui, mutta ei ainakaan minun henkeni salpaantunut sisäänpääsystä maksaessani, coca-cola- ja Bintang-kojuja väistellessäni, postikorteista kieltäytyessäni tai palatsia katsoessani. Mainoksista katsottuna paikka näytti kyllä lumoavalta toisin kuin livenä. Mainoslehtiset suunnitellut ihminen on siis onnistunut työssään.<br /><br />Tirta Ganggaan pettyneinä päätimme jättää Lempuyangin temppelin väliin. Tiedä vaikka sama ihminen olisi suunnitellut nekin mainokset. Lisäksi pojat alkoivat olla jo "hieman" levottomia parin tunnin automatkan jäljiltä. Takaisin hotelliin siis ja snorklaamaan...<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijZCLmZT3LqkmsbJdMDx3OShnmIb_UrS609isJ8TxdMC_dpTUXuPqfY0-rTkK8aOCYjZ_37qaC4CaCVJJKUd_Rze_HNoKgGh71ZUqb288QO-V7-7DpHlsIX-sB2CXUE_clST3RFOBvfnPF/s1600/IMG_4750.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijZCLmZT3LqkmsbJdMDx3OShnmIb_UrS609isJ8TxdMC_dpTUXuPqfY0-rTkK8aOCYjZ_37qaC4CaCVJJKUd_Rze_HNoKgGh71ZUqb288QO-V7-7DpHlsIX-sB2CXUE_clST3RFOBvfnPF/s320/IMG_4750.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5526622254768844098" border="0" /></a>Sunnutaina tuli viikko Amedissa täyteen ja oli aika jatkaa matkaa. Seuraava kohteemme olisi Ubud. Matkan varrella poikkesimme Besakih:n temppelissä. Jälleen kerran kaupustelijoita väistellen pystyin hengittämään täysin normaalisti. No oli tämä kyllä hieman vaikuttavampi kuin vesipalatsi ja pilvettömänä päivänä näkymä olisi varmasti ollut mahtava Temppelin sijaitessa Agung-vuoren (3142m) rinteessä n. 800 metrin korkeudessa. Toinen pysähdyksemme oli Batur-vuorella (1717m). Tarkoituksenamme oli ihastella alempana sijaitsevaa Batur järveä, mutta tymän vallitessa ei hengitysvaikeuksia tullut muusta kuin riistohintaisesta lounaslaskusta (n.15€/nenä).<br /><br />Nyt siis ollaan Ubudissa neljä yötä ja sitten matka jatkuu takaisin etelään. Vielä ei ole tarkempaa tietoa, mutta surffikurssi Kutalla tai sukellus rauskujen seassa Sanurissa voisi toimia.<br /><br />Loppuun välikiitokset lukuisille lukijoillemme. Tähän kohtaan avaan kilpailun. 1000. lukijamme saa haluamansa ilmaisen oluen haluamassaan pirkanmaalla sijaitsevassa ravintolassa. Lähetä kopio sivustamme jossa näkyy kävijälaskurissa tasaluku 1000 sähköpostiini ja ole voittaja. Ps. Kuvankäsittelijät ammutaan aamunkoitteessa...Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-52855828046700937272010-10-05T03:42:00.000-07:002010-10-15T19:23:40.715-07:00Amed<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqgcPZm3PB_7Se7m-0xcfmB0qhXPOvksz7rj7Jb5c_Vet8wYuGTiBsbZ5ns5rv1dRhiiS9jqxENmNDdG2N-TPfM9-vw3Xgr2dsu1XM4ifzKw0sN7owfkSS18iEdTNvh_ZG-XkrDdWbSc8I/s1600/IMG_4524.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqgcPZm3PB_7Se7m-0xcfmB0qhXPOvksz7rj7Jb5c_Vet8wYuGTiBsbZ5ns5rv1dRhiiS9jqxENmNDdG2N-TPfM9-vw3Xgr2dsu1XM4ifzKw0sN7owfkSS18iEdTNvh_ZG-XkrDdWbSc8I/s320/IMG_4524.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5528098612533148418" border="0" /></a>Amediin siis on päästy. Matka Sanurista sujui vähintäänkin rattoisasti. Iskä etupenkillä katselemassa huikeita maisemia ja äiti poikien kanssa takapenkillä vastailemassa pikku kyselyikäisen kiperiin kysymyksiin. :) Aikaa matkaan kului hieman yli kaksi tuntia eli optimistisimmat arviot osuivat oikeaan. Emme pysähtyneet matkalla kertaakaan, vaikka kuljettaja oli lupautunut olemaan käytössämme koko päivän. Myötävaikuttavana tekijänä mainittakoon matkan yllättävän nopea eteneminen. Olimme kyllä ajatelleet pysähtyvämme jossakin vaiheessa ihailemaan maisemia ja ruokkimaan Henksua, mutta Transport-miehen ilmoittaessa matkaa olevan jäljellä puoli tuntia, luovuimme aikeistamme.<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiayqfmv34jOnht4PXzc6conS-pTmj0tFQotEscws9KdKN82_BmUXUajPcpegJtepsVxnpwecG_I1qBXxV6abibm1hkd8kyQUwWgMUTUrb3hFSqv6m2HcWw4jMuiEmqrF0KS1hoq_7R98Ig/s1600/IMG_4565.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiayqfmv34jOnht4PXzc6conS-pTmj0tFQotEscws9KdKN82_BmUXUajPcpegJtepsVxnpwecG_I1qBXxV6abibm1hkd8kyQUwWgMUTUrb3hFSqv6m2HcWw4jMuiEmqrF0KS1hoq_7R98Ig/s320/IMG_4565.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5528096266853215730" border="0" /></a>Hotellille saavuttuamme oli vuorossa matkan jännittävin vaihe, sisäänkirjautuminen. Netistä varatuista hotelleista kun ei koskaan tunnu voivan olevan täysin varma. Varsinkin kun olimme tällä kertaa hylänneet luottovarauspalvelumme booking.comin ja siirtyneet käyttämään kilpailevaa ratestogo.com sivustoa. Noh, ei se ihan putkeen ollut mennyt. Nimiämme tai varaustamme ei löytynyt mistään hotellin kirjoista tai kansista. Lisäksi tulostamamme voucher ei ollut kuulemma se oikea. No huone kuitenkin järjestyi pienten peliliikkeiden jälkeen ja myöhemmin saapuva ranskalainen sai luvan siirtyä toiseen huoneistoon. Tosin tässä parin päivän aikana olemme seuranneet kuinka kaikilla hotelliin saapuvilla tuntuu olevan jotain pielessä, respan mielestä.<br /><br />Hotelli itsessään on aivan mahtava. Huoneeseemme kuuluu yhtä iso terassi kuin huonekin, rannan tuntumassa on kaksi uima-allasta, maisemat ovat todella kauniit ja ruoka on huippuhyvää. Hintataso on kohtuullinen. Huone maksaa 46€ lisävuoteella ja pinnasängyllä ja ravintolasta saa ruoka-annoksen keskimäärin 3€:lla. Henkilökunta on myös varsin mukavaa ja lapsiystävällistä. Ravintolassa syödessämme Henrik kaapataan syöttötuolista puoleksi tunniksi ties minne ravintolan syövereihin. Meressä hotellin edustalla on myös "oma" riutta jonne on tosin hiukan haastava päästä, ainakin paljain jaloin. Rannalla on myös melkoisesti "aarteita" joista myöhemmin lisää...<br /><br />Hotellin yhteydessä toimii myös sukelluskeskus, Bali reef divers. Otimme sieltä kymmenen sukelluksen paketin jonka voi jakaa kahden sukeltajan kesken. Hintaa yhdelle sukellukselle tulee hieman yli 20€, eli ei paha sekään. Ensimmäinen sukellus oli yhdistetty refresher ja muck dive. Homma tuntui olevan lähes heti hanskassa vaikka itsellä on edellisestä sukelluksesta aikaa yli vuosi ja Satulla 6 vuotta! Kaipa tuokin taito on niinkuin polkupyörällä ajo. Toisella sukelluksella kävimme toisen maailmansodan aikaisella japanilaisella hylyllä. Eipä tuota hylyksi enää oikein tunnistaisi ellei joku sitä kertoisi. No molemmilla sukelluksilla oli komeita koralleja ja kaloja vaikka kuinka, vaikka täällä taitaakin kausi olla nyt jo hieman ohi. Vielä olisi kolme sukellusta molemmilla jäljellä ja haaveissa olisi tietenkin US Liberty ja ISOJA kaloja. Saapa nähdä kuinka käy. Pojat ovat olleet sukellusten aikaan paikallisen tätin hellässä huomassa. Tai no, ainakin Aaron on ollut. Henrik on nukkunut suurimman osan reilun kahden tunnin poissaoloistamme. Kahden tunnin päiväunet tuntuu maistuvan jo kymmeneltä jos on herännyt kuudelta! :)<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1wWjTC3DShPmIh_WWUfQ9tc7uR9DR-N0KDojPf7wQmhmEARVGCPOuoGtWv0lY1GRMPQy7exiljzTotK91okktBpv1T4U2gyi8sChPRC8N6cto_h5jLE89KJnwfYzlq89O0JTyiC24V5ar/s1600/IMG_4583.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1wWjTC3DShPmIh_WWUfQ9tc7uR9DR-N0KDojPf7wQmhmEARVGCPOuoGtWv0lY1GRMPQy7exiljzTotK91okktBpv1T4U2gyi8sChPRC8N6cto_h5jLE89KJnwfYzlq89O0JTyiC24V5ar/s320/IMG_4583.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5528102036229047810" border="0" /></a>Huomenna olisi vuorossa Aaronin ensimmäinen avovesisnorklaus. Poika on harjoitellut ahkerasti altaassa snorklaamista oikeastaan koko ajan. Maskin kuva ei oikein vielä aamullakaan ole kokonaan kadonnut naamalta. Lisäksi olemme Satun kanssa pohtineet voiko lapsi muuttua kokonaan rusinan näköiseksi jos se viettää 6 tuntia päivästä 35 asteisessa vedessä. Jos joku tietää niin kertokaa, Google ei tiennyt. Kalat eivät kuulemma Aaronia pelota mutta iskän pitää olla kuitenkin koko ajan vieressä näyttämässä mitä kaloja ei koskaan saa koskea ja missä on lionfish ja missä merihevonen. Ihan vähän täpinöissään...<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWRH7NwNH_R9QBXZnBih75L4HrYXkMMSqwF4RJNGN8XZLYIhp0PXQUaIlKiDvkSr7S4fyBeNMrOFmIF-481jn6SiXtvEG2sEkwMRVl9CrIxGcKYJS2q7FRnffMtyNCPhJQ4K9QqLuqpVr1/s1600/IMG_4491.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWRH7NwNH_R9QBXZnBih75L4HrYXkMMSqwF4RJNGN8XZLYIhp0PXQUaIlKiDvkSr7S4fyBeNMrOFmIF-481jn6SiXtvEG2sEkwMRVl9CrIxGcKYJS2q7FRnffMtyNCPhJQ4K9QqLuqpVr1/s320/IMG_4491.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5528457003776313394" border="0" /></a>Silloin kun Aaron ei ole altaassa, hän on äidin kanssa rannalla keräämässä aarteita. Osa lukijoista varmaan tietääkin aluepäällikön eienääniinsalaisen fetissin, nimittäin simpukoiden ja kaikenmaailman kotiloiden haalimisen. Ja tämä ranta on näiden aarteiden metsästäjille paratiisi. Vaikka kotiimme voisi rakentaa uuden punaisen meren, on noita vinkeitä kotiloita saatava aina vain lisää. No, suotakoon meille kaikille omat fetissimme, kasvatanhan minäkin chilejä ja keräilen kolikoita. Tänään rannalta löytyi n. 10cm mittainen pyörremyrskyn näköinen kotilo. Suupielet korvissa Satu oli huuhdellut sitä merivedessä ja kummastellut sisältä valuvaa vihreää limaa. Tarkemman tiirailun jälkeen tuijottaminen oli saanut vastakaikua, kotilosta tuijotti rapu takaisin. No sitä sitten kuulemma yritettiin hiekalla, korallin kappaleilla, kivillä, toisilla kotiloilla ja ties millä saada sieltä pihalle. Mielestäni paras yritys oli kulmien nyppimiseen tarkoitetut pinsetit, mutta ravun alettua narisemaan ja Satun pelästyttyä lensi kotilo pitkin parvekkeen lattiaa. "Kuuliksää, kuuliksää millai se huusi?" Nyt tuo kotilo nojaa parvekkeen kaiteeseen ja odottaa ravun muuttavan ihan itsestään...<br /><br />Yleisesti Amedin voisi sanoa olevan äärimmäisen kaunis, viihtyisä, mukava ja rauhallinen paikka. Voisi sanoa että paras paikka tähän mennessä tällä reissulla ja sijoitus ehdottomasti kaikkien aikojen TOP-5:een. Täällä ei tunnu kenelläkään olevan kiire mihinkään. Paitsi sammakoilla. Ne ottavat aina kaksi loikkaa kun päättävät lähteä liikenteeseen. Paikan ainoana miinuksena mainittakoon kukot. Nuo penteleet heräävät täällä jo paljon ennen auringon nousua, noin hiukan yli neljä. Jos joku tietää hyvän kukonvaimentimen niin olisin enemmän kuin kiitollinen pikaisesta vinkistä...Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6350109900692613250.post-24848721998521384292010-10-02T06:29:00.000-07:002010-10-04T04:17:36.719-07:00No, tuliko sieltä edes mitään? -Juu, pirun piäni!!!<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiro8dov8rvJoI_pJTj3cwbdJSACUjMFDLqL6CLLYbnMcZVmjzzXzKV66YKlHUE-BRjoTUc_ivVg5O7nkN2Tlmc1v6naE28nfsITabW_e1sJk_a8B6Ysguv38f7-WFnliqNjgUb4q_Zu0mz/s1600/IMG_4364.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiro8dov8rvJoI_pJTj3cwbdJSACUjMFDLqL6CLLYbnMcZVmjzzXzKV66YKlHUE-BRjoTUc_ivVg5O7nkN2Tlmc1v6naE28nfsITabW_e1sJk_a8B6Ysguv38f7-WFnliqNjgUb4q_Zu0mz/s320/IMG_4364.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5524134338484052306" border="0" /></a><br /><br />Kuta on nyt siis nähty. Hämmästyin oikein itsekin kun ei ahdistanut oikein missään vaiheessa. Olin mielikuvissani luonut Kutasta sellaisen turistihelvetin ettei toista olekaan. Erehdyin! Hintataso oli huomattavasti edullisempi kuin Sanurissa ja jotenkin tunsin jopa viihtyväni rantaviivan tuntumassa ruokakojujen ja surffipummien joukossa. Ehkä se oli juuri nuo wannabe surffarit, joilla oli ilmeisen pahat finnit kainaloissa sekä alkava astma, kun keuhkoista ei voinut laskea ilmoja ulos ollenkaan. No, pakko perua pahat puheeni Kutasta ja pyytää anteeksi kaikilta sen kehujilta, joita olen loukannut uhotessani, etten sinne mene. Voin siis mennä toistekin. Myös poikamme Aaron rakastui Kutan aaltoihin, eikä olisi millään halunnut lähteä pois rannalta.<br /><br />Palataanpa vielä ajassa taaksepäin hotelliongelmaamme. Tarkoituksenamme oli siis hankkia hotelli loppuajaksi ikäänkuin tukikohdaksemme, josta teemme sitten pienempiä reissuja lähimaastoon ilman että kaikki varusteet ovat mukana. Saimme siis booking.comin kautta sopivanhintaisen hotellin askelten päässä rannasta ilmaisine shuttle-busseineen pilkkahintaan loppuajaksi. Tai näin siis luulimme. Samana iltana kun teimme varauksen, laittoi hotelli sähköpostia ja ilmoitti ettei huoneita olekaan vapaana koko ajaksi. 3.-5.9. sekä 15.9. majatalossa ei olisi sijaa. Jaahas! Seuraavaa suunnitelmaa siis pähkimään. Kuumeisen pohdinnan jälkeen päädyimme seuraavanlaiseen suunnitelmaan: Vietämme pari yötä varaamassamme hotellissa ja jatkamme sitten matkaamme Amediin viikoksi. (Amedin varausta ei ainakaan vielä ole peruttu.) Amedista viikoksi Ubudiin ja sitten takaisin Sanuriin tai ehkä jopa Kutalle:)<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGuCXNgvvFtNXhQQvj07uZn8_R2BIPtd3wHQ_8emwJE-sl3aA5Cbv5c-QiPTbqNuNGusq7Q1ceNB-sOGPkkVuoWsZ6KKr1nOLcreWy38TKDe8Du1MeiFNP-Vn40zrSDkIP3hxwL-LUL1U6/s1600/IMG_4413.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGuCXNgvvFtNXhQQvj07uZn8_R2BIPtd3wHQ_8emwJE-sl3aA5Cbv5c-QiPTbqNuNGusq7Q1ceNB-sOGPkkVuoWsZ6KKr1nOLcreWy38TKDe8Du1MeiFNP-Vn40zrSDkIP3hxwL-LUL1U6/s320/IMG_4413.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5524133331946307858" border="0" /></a>Uusi hotellimme lupaili myös kotisivuillaan olevansa Sanurissa askelten päässä rannasta heti KFC:n jälkeen vasemmalla. No ei se ihan noin ollut. Todellisuudessa hotelli on Denpasarin puolella 5km rannasta ja arviolta 10km Sanurista eikä hotellilta liioin ole ilmaista kuljetusta Denpasariin. Voi hemmetti, sanoisi Kahma! No hotelli itsessään on erittäin viihtyisä, uima-allas on Aaronille mieleinen, ruoka on älyttömän hyvää ja halpaa(n.2€ annos) sekä huoneen hinta on edullinen. Ehkä aavistuksen verran ahtautta on kuitenkin havaittavissa ainakin huoneessa 107 varsinkin yöaikaan kun kaksi aikuista ja kaksi lasta yrittää nukkua 160cm leveässä sängyssä. Pinnasänkyjä täällä ei siis ole tarjolla ja 36€ lisävuoteesta on mielestämme liikaa, kun koko huone maksaa 30€! Hotellin nimi on Puri Maharani ja voin suositella sitä lämpimästi! Huoneessa oli myös kokokorkeat lasiovet... :)<br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF1GqmY6LbuMmFCNxedWZfkbWMlzJz_REPhZh6S2jQZQrIrGkSCjxKCs_zlPAM3F_0yiUzHxhw6GLQRTI7mG3DELVyqOIZ7g4GC33W-FuHcgeKHjbFJmQ4aLYHY2McsbBQo8zmvWVu06JM/s1600/IMG_4433.JPG"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF1GqmY6LbuMmFCNxedWZfkbWMlzJz_REPhZh6S2jQZQrIrGkSCjxKCs_zlPAM3F_0yiUzHxhw6GLQRTI7mG3DELVyqOIZ7g4GC33W-FuHcgeKHjbFJmQ4aLYHY2McsbBQo8zmvWVu06JM/s320/IMG_4433.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5524146922964208114" border="0" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY-C5gex_0qJGznAlG7BQQ_rA62fqf8JOBrXawlk2sAaIb8Qe-QuhMFXTuGhAFZ6iAP_0_Czg_lihnVVqV3WcVTjn0ZxOH99xKfbYDUX11jbbeQ5HzhWPy8A4I5Vex10leVqGYUZWezDHl/s1600/IMG_4439.JPG"><img style="float: right; margin: 0pt 0pt 10px 10px; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY-C5gex_0qJGznAlG7BQQ_rA62fqf8JOBrXawlk2sAaIb8Qe-QuhMFXTuGhAFZ6iAP_0_Czg_lihnVVqV3WcVTjn0ZxOH99xKfbYDUX11jbbeQ5HzhWPy8A4I5Vex10leVqGYUZWezDHl/s320/IMG_4439.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5524147615891666530" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Viime päivien aikaan on siis käyty Kutalla, vaihdettu hotellia, uitu meressä, tehty hiekkalinnoja, varailtu hotelli Amedista, varattu "transport-mies", uitu uima-altaassa (Aaron oppi tänään snorklaamaan), syöty ja juotu (Henrik oppi imemään pillimehua) sekä suoritettu pakollinen Hardy'sin reissu Henksun ruoka- ja vaippavarastojen täydentämiseksi. Oletamme siis ettei Amedista saa vauvanruokaa eikä vaippoja.<br /><br />Amedista on siis majoitus varattuna ja siirtyminen sinne tapahtuu paikallisen Transport-miehen toimesta. Matka kestää, lähteestä riippuen, 2-5tuntia. Transport-mies lupautui hakemaan meidät hotellilta sekä viemään perille Puri Wirata dive resort, villas and spa-resorttiin 40€:n hintaan. Nokkelimmat voivat päätellä paikan nimestä mitä aiomme siellä harrastaa. (Joonalle isot kiitokset Amed-vinkistä!) Julkisilla hinta olisi ollut suunnilleen saman verran, mutta huomattavasti vaivalloisempaa ja epämukavampaa. Herra on käytössämme koko päivän ja halutessamme voimme poiketa matkan varrella katselemaan nähtävyyksiä ja maisemia. Kuulostaa taas kerran liian hyvältä.<br /><br />Reissu on tähän mennessä sujunut erinomaisesti. Teksteissä kuvaillut vastoinkäymiset/mokailut/hölmöilyt/vast. ovat juuri se suola joka saa ainakin meidän perheen harrastamaan reppureissailua. Kaikki ovat pysyneet suunnilleen terveinä, pl. Aaronin polvet ja oma nuhani, eikä sitä odotettua kuumaa laavaakaan ole vielä ollut havaittavissa. Aaronin eilen uidessa mies lähti altaasta kuin Salama McQueen kohti vessaa. Katsoimme Satun kanssa toisiimme ja mietimme että nytkö se alkaa? 30 sekunnin kuluttua WC:stä kuului: "Saa tulla jo pyyhkii!" Satu kysyi:"No tuliko sieltä edes mitään?" ja vastaus kajahti ilmoille:"Juu, pirun piäni!"Forssihttp://www.blogger.com/profile/11892370132248114755noreply@blogger.com0