Bunakenin arkea ja Indonesialainen sairaala

Täällä ollaan edelleen, Bunakenin saarella. Alkuperäinen suunnitelmamme asua Lorenson cottagessa koko kaksi viikkoa kariutui rantaan ja ennenkaikkea uimiseen. Olimme luvanneet pojille, että reissussa saa uida joka päivä ja niin paljon kuin jaksaa. Kävi kuitenkin ilmi, että Lorenson rannassa kasvaa mangrovepuita ja nousu-laskuvesi vaikuttaa paikkaan niin, että välillä rannassa ei ole vettä laisinkaan, näkyvissä on vain pelkkiä mangroven juuria. Nousuvesi taas toi tullessaan vettä ja ROSKIA. Oli ällöttavää antaa poikien iltaisin lillua vanhojen kenkien ja muovipussien seassa:-(.


Päätimme siis vaihtaa mökkiä. Nykyinen asemapaikkamme on Two Fish niminen sukellusresortti, jossa on iiiiso uima-allas. Muutenkin paikka on huomattavasti parempi, Lorensolla kun tuppasi avonaisista ikkunoista kissoja sisään niin, että poikien hyttysverkon reunoilla nukkui joka aamu kaksi kattia. Yääk. Paikassa oli vielä avonainen kattorakennelma, joten kissoja taiteili yläpuolellamme muutenkin... Täällä majoitukseen kuuluu aina 3 ruokailua päivässä ja tottapuhuen alkoi kyllästyttää myös samoina toistuvat ruoat. Jopa pojat ilmoittivat jo kolmannen aamun jälkeen, etteivät
 haluaisi aamupalaksi pannukakkua. Tähän majoitukseen kuuluu myös sukelluspaketti minulle, mutta katsotaan nyt pääsenkö sukeltamaan, kun korva vaivaa kovasti.

Kävin eilen paikallisessa sairaalassa. Tunti ensin veneellä ja sitten toinen autolla. Tämä vaivannäkö kertonee, että olin todella kipeä.  Mutta, sairaalahan se vasta kokemus oli... Valehdeltuani ensin vanhempani Pirkko ja Erkki Tulosen puhelinnumeroineen (vaihtoehtoa ei ollut, niihin kohtiin oli PAKKO saada nimet), minut johdatettiin vaa'alle punnittavaksi ja sitten mitattiin pituus. Tämän jälkeen mitattiin verenpaine ja syke. Sitten ystävällinen lääkäri kysyi minulta, haluaisinko keskustella terveydestäni. No, aloin sitten selittää korvasta, jolloin selvisi, että minut tulee lähettää toiselle lääkärille. Lähes samat hommat toistuivat, mutta luulen että sain oikeat lääkkeet ja toivon todella, että tulen (sukellus)kuntoon. Pääsinpähän samalla reissulla ihmisten ilmoille, syömään KFC:ssa ja ostamaan herkkuja paikallisesta hypermarketista. Täällä saarellahan ei ole mitään kauppoja, muutama pieni kioski hyvin suppeine valikoimineen puolen tunnin kävelymatkan päässä. Täällä on siis ainoastaan rantaa, majoituspaikkoja, muutama pikkutie ja viidakkoa. Paikalliset asuvat muutamassa kylässä ja saaren asukasluku ei päätä huimaa.

 Poikien aika kuluu siis tätänykyä altaalla, jossa vietämme n. 5 h päivästä. Aaron alkaa olla tosi hyvä uimari ja sukeltaja. Henkka pysyy hyvin menossa mukana uimarenkaan ja kellukkeiden kanssa. Kelit on suosineet meitä, vaikka täällä onkin sadekausi. Sade ajoittuu yöhön ja Henkan päiväuniin. Henkan unien aikana on sitten hyvä tehdä Aaronin läksyjä (jotka kohta jo loppuu:-() ja lukuläksyjä, joita olemme keksineet lisää. Iso osa päivästä kuluu myös kortinpeluussa. Uno on ahkerassa käytössä ja ollaan opetettu sankareita myös pelaamaan paskahousua. Jos joku tietää sille sivistyneemmän nimen -saa kertoa.











 
Nyt odotellaan iltaruokaa, jonka jälkeen pojat yleensä PYYTÄVÄT (kyllä, tämä on totta) nukkumaan. Nykyään menevät siis koisimaan 20.00 ja heräävät 5.30. Tämä rytmi on meillekin ihan hyvä, sukelluksille lähtö on ylensä 8.00 ja sitä ennen on kiva ehtiä rauhassa oleilla ja syödä. Täksi illaksi ollaan yritetty suunnitella peli-iltaa korteilla ja sipsejä ja limppaa -vähän luksustakin joskus;-). Pojat ei tästä ruoasta välitä, joten heistä on karissut kaikki ylimääräinen. Syövät vain nälkäänsä, eivät maun takia. Toivottavasti tämä sama ilmiö alkaa nakyä myös äitissä ja iskässä...