Niinhän siinä sitten kävi että valmistuin viimeinkin Divemasteriksi. Jiihaa!!! Aika hienoa! Seuraavaksi sitten Instructor, kai...
Sukellukset Bunakenin ympäristössä on kyllä hienoja. Vedenalainen maailma ei kuitenkaan aivan vastannut odotuksia jotka olin luonut Discovery Channelin dokumenttien pohjalta. Saattaa olla että öiset sateet valuttivat saarelta mereen sen verran "sakkaa" että näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Elämää pinnan alla kuitenkin oli enemmän kuin tarpeeksi,kuten myös muita sukeltajia. Muiden sukeltajien, kuten myös itseni myötä riutat ja eliöstö varmasti kärsivät ja ehkä tuo seutu on jo parhaat päivänsä nähnyt. Itse kuitenkin pyrin sukeltamaan mahdollisimman varovasti korallien tuntumassa. Kuitenkin lähes 75%:lla sukeltajista oli matkassaan pointteri (30 senttinen metallitikku) jolla he saivat roikuttua paikallaan voimakkaassa virrassa ottamalla sillä tukea riutasta. Pointerilla on myös kätevä sohia ja tökkiä mereneläviä esiin koloistaan. Ehkä tuota kepakkoa ei ole tuohon tarkoitettu... Huvittavin ja samalla säälittävin pointterin käyttäjä oli ruotsalainen 9v Didrik. Iskä oli ostanut pojalle koko sarjan varusteita ja laittanut hänet bubblemaker ohjelmaan. Reguissa, liivissä, märkkärissä, tietokoneessa ja pointterissa roikkui kaikissa hintalappu kun niitä ryhdyttiin kasaamaan. Saimme kuitenkin ylipuhuttua pojan ja hän suostui jättämään tikun veneeseen. Tietokoneeseen emme puuttuneet, sillä kyllähän se on hyvä olla ranteessa parin metrin syvyydessä... :)
Entäpä Living Colours sitten? Täysin yliarvostettu keskus. Kuten jo aiemmin mainostin, ilman Alia olisin valinnut toisen keskuksen. En oikeastaan koskaan ennen ole tuntenut oloani niin epätervetulleeksi kuin tuossa paikassa. Ja sama tunne joka aamu! Enpä tiedä sitten mistä ovat vuoden TripAdvisor palkinnon saaneet. Kaikessa toiminnassa keskityttiin ainoastaan rahaan. Toki sitä vartenhan he sitä tekevätkin, mutta kyllä asiakaspalveluunkin olisi syytä hieman panostaa. Esimerkkinä mainittakoon laskun maksu. Viimeisen sukellukseni jälkeen ajattelin maksaa laskuni pois nettipankin kautta jonka Mia oli kertonut olevan mahdollista. Noh, saavuimme rantaan puoli viiden tietämissä ja Ali soitti heti Mialle ja hän lupasikin tulla 18:00-18:30. Oli kuulemma joku juttu kesken ravintolassa sadan metrin päässä. Lupasin odottaa. No tulihan hän 18:25 ja laskukin oli kirjoitettuna kassakaapissa. Siitä sitten iPadi tulille ja pankkiin. "Onks sulla meen tilitiedot?" kuului kysymys. No eipä ole ei. Kaipa sun olisi ne annettava niin sitten olisi. No ne piti sitten kaivaa jostain sähköpostista salamannopealla nettiyhteydellä. Hieman hämmästyttävää! Sotilaspedagokiikassa käytetään syväjohtamisen neljää kulmakiveä jotka soveltuvat mielestäni erinomaisesti myös liike-elämään. Asiakkaan näkökulmasta katsottuna yksikään ei toteutunut. No sain laskun kuitenkin maksettua ja sitten juoksujalkaa omaan hotelliin 10min päähän. Olihan kello jo 18:50 ja päivällinen olisi katettu 19:00 ja valmistujaiseni 20:30 Two Fishin baarissa. Ali leipoi juhliin leipää ja teki valkosipulivoita. Oli muuten huippuhyvää! Jälleen kerran ylistyslaulu Alille!
Tuo majatalomme oli siis paikka nimeltään Two Fish. Hieno paikka ja kaikki toimi. Henkilökuntakin oli ystävällistä ja palvelualtista. Satu siis sukelsi Two Fishin kanssa koska hän teki sen, jota minäkin harkitsin, eli vaihtoi keskusta. Two Fishillä kulmakivet olivat erinomaisesti hanskassa. Pieniä asioita, kuten DM:n päivittäinen tapaamisaika 16:00 jolloin voi keskustella päivän sukelluksista ja tulevista sukelluksista sekä leimauttaa lokikirjan, laskun sorvaaminen asiakkaalle edullisemmaksi jne.
Melko karua tekstiä, mutta viikko Bunakenilta poistumisen jälkeenkin olen edelleen samaa mieltä. Sukellukset ovat kuitenkin kertakaikkisen upeita edelleen eli suosittelen kohdetta ehdottomasti! Keskusta valitessanne miettikää nyt vielä haluatteko oikeasti Living Coloursiin vai olisiko kuitenkin joku muu parempi...
Sukellukset Bunakenin ympäristössä on kyllä hienoja. Vedenalainen maailma ei kuitenkaan aivan vastannut odotuksia jotka olin luonut Discovery Channelin dokumenttien pohjalta. Saattaa olla että öiset sateet valuttivat saarelta mereen sen verran "sakkaa" että näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Elämää pinnan alla kuitenkin oli enemmän kuin tarpeeksi,kuten myös muita sukeltajia. Muiden sukeltajien, kuten myös itseni myötä riutat ja eliöstö varmasti kärsivät ja ehkä tuo seutu on jo parhaat päivänsä nähnyt. Itse kuitenkin pyrin sukeltamaan mahdollisimman varovasti korallien tuntumassa. Kuitenkin lähes 75%:lla sukeltajista oli matkassaan pointteri (30 senttinen metallitikku) jolla he saivat roikuttua paikallaan voimakkaassa virrassa ottamalla sillä tukea riutasta. Pointerilla on myös kätevä sohia ja tökkiä mereneläviä esiin koloistaan. Ehkä tuota kepakkoa ei ole tuohon tarkoitettu... Huvittavin ja samalla säälittävin pointterin käyttäjä oli ruotsalainen 9v Didrik. Iskä oli ostanut pojalle koko sarjan varusteita ja laittanut hänet bubblemaker ohjelmaan. Reguissa, liivissä, märkkärissä, tietokoneessa ja pointterissa roikkui kaikissa hintalappu kun niitä ryhdyttiin kasaamaan. Saimme kuitenkin ylipuhuttua pojan ja hän suostui jättämään tikun veneeseen. Tietokoneeseen emme puuttuneet, sillä kyllähän se on hyvä olla ranteessa parin metrin syvyydessä... :)
Entäpä Living Colours sitten? Täysin yliarvostettu keskus. Kuten jo aiemmin mainostin, ilman Alia olisin valinnut toisen keskuksen. En oikeastaan koskaan ennen ole tuntenut oloani niin epätervetulleeksi kuin tuossa paikassa. Ja sama tunne joka aamu! Enpä tiedä sitten mistä ovat vuoden TripAdvisor palkinnon saaneet. Kaikessa toiminnassa keskityttiin ainoastaan rahaan. Toki sitä vartenhan he sitä tekevätkin, mutta kyllä asiakaspalveluunkin olisi syytä hieman panostaa. Esimerkkinä mainittakoon laskun maksu. Viimeisen sukellukseni jälkeen ajattelin maksaa laskuni pois nettipankin kautta jonka Mia oli kertonut olevan mahdollista. Noh, saavuimme rantaan puoli viiden tietämissä ja Ali soitti heti Mialle ja hän lupasikin tulla 18:00-18:30. Oli kuulemma joku juttu kesken ravintolassa sadan metrin päässä. Lupasin odottaa. No tulihan hän 18:25 ja laskukin oli kirjoitettuna kassakaapissa. Siitä sitten iPadi tulille ja pankkiin. "Onks sulla meen tilitiedot?" kuului kysymys. No eipä ole ei. Kaipa sun olisi ne annettava niin sitten olisi. No ne piti sitten kaivaa jostain sähköpostista salamannopealla nettiyhteydellä. Hieman hämmästyttävää! Sotilaspedagokiikassa käytetään syväjohtamisen neljää kulmakiveä jotka soveltuvat mielestäni erinomaisesti myös liike-elämään. Asiakkaan näkökulmasta katsottuna yksikään ei toteutunut. No sain laskun kuitenkin maksettua ja sitten juoksujalkaa omaan hotelliin 10min päähän. Olihan kello jo 18:50 ja päivällinen olisi katettu 19:00 ja valmistujaiseni 20:30 Two Fishin baarissa. Ali leipoi juhliin leipää ja teki valkosipulivoita. Oli muuten huippuhyvää! Jälleen kerran ylistyslaulu Alille!
Tuo majatalomme oli siis paikka nimeltään Two Fish. Hieno paikka ja kaikki toimi. Henkilökuntakin oli ystävällistä ja palvelualtista. Satu siis sukelsi Two Fishin kanssa koska hän teki sen, jota minäkin harkitsin, eli vaihtoi keskusta. Two Fishillä kulmakivet olivat erinomaisesti hanskassa. Pieniä asioita, kuten DM:n päivittäinen tapaamisaika 16:00 jolloin voi keskustella päivän sukelluksista ja tulevista sukelluksista sekä leimauttaa lokikirjan, laskun sorvaaminen asiakkaalle edullisemmaksi jne.
Melko karua tekstiä, mutta viikko Bunakenilta poistumisen jälkeenkin olen edelleen samaa mieltä. Sukellukset ovat kuitenkin kertakaikkisen upeita edelleen eli suosittelen kohdetta ehdottomasti! Keskusta valitessanne miettikää nyt vielä haluatteko oikeasti Living Coloursiin vai olisiko kuitenkin joku muu parempi...
Sinitossut lähettävät Henkalle tälläisiä terveisiä ; Sara kysyi onko siellä leluja? Viljami mietti onko siellä näkynyt ahvenia, kilpikonnia ja pikkukaloja? Aapolla on Henkkaa kova ikävä ja totesi että Henkka on varmaan nähnyt ison delfiinin. Me aikuiset odotellaan Henkkaa myös innolla ja pianhan me jo nähdäänkin!
VastaaPoistaEi oo leluja, on kalkkii. Siel toises paikas oli meluusoi ja kaloi ja matoi enkä todellakaa mee enää tommosee paikkaa uimaa! Ei oo näkyny lelfiinii! (Me muut ollaan kyllä nähty useita). Mää lopetan päikyn ja meen uima-altaalle ja Aapolle syömään kalkkii!
PoistaOnneksi kaksivuotias ei vielä itse saa päättää ihan kaikkea, eli maanantaina nähdään kun toimitetaan termiitti hoitoon. Kannattaa kerätä viikonloppuna voimia sillä saattaa olla haasteita luvassa...:)