Mikä päivä!

Täällä meitä säät suosii, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on juuri sopiva. Eilinen päivä temmellettiin rannalla, uitiin ja kaivettiin hiekkaa. Henkan hiekansyönti on lähes loppunut ja aika kuluu konttaillessa pitkin rantaa. Olen myös uittanut kaveria (paha äiti), rokotuskohdan tulehtumisen uhallakin. Voin vain kuvitella, miten kadun, jos se oikeasti tulehtuu. Aaronin uimataito kehittyy päivä päivältä ja poika uskaltaa hienosti jo vähän sukeltaakin.


Rantareissun jälkeen pistäydyttiin taas ostoksilla paikallisessa supermarketissa. Henkalle löytyi purkkiruokaa ja hyllyt notkuivat Nan2 jauhetta, jota ei tosiaan saa muualta kuin Singaporesta:-/. Toisaalta hyvä, että roudattiin sitä Nannia, kun Henkan ruokailu vie meidät jo näilläkin hankinnoilla perikatoon:-). Kaveri siis syö kaksi ruokaa päivässä ja yhden hedelmäsoseen (sekä kotoatuotua puuroa aamuin illoin).Yhden sosepurkin hinta on täällä 40 000 rupiaa. Kyllä, yhden pienen purkin. Sehän on siis noin 3,5€ eli Henkka syö kympillä päivässä, 250€:lla 25 päivässä... YHDEN pikkuisen purnukan hinnalla saa siis hienosta ravintolasta kunnon ruoka-annoksen. Puhumattakaan vaipoista. Niissä olemme yrittäneet säästää ostamalla päivävaipoiksi paikallista tavaraa ja yöksi Pamperseja. Vaippojen toimivuudesta lisää kohta.

No, sitten tähän päivään. Tämän päivän missio oli löytää uusi hotelli lähempää rantaa. Ajattelimme, että näin low-seasonin aikaan, homma hoituu ihan heittämällä. Aamulla sitten kävimme tunnustelemassa muutamaa paikkaa, eikä puhettakaan, että olisi ollut tilaa. Minä lähdinkin sitten Henkan päiväuniaikaan kävelemään toiseen päähän rantaa ja kysymään vapaita bungaloweja. Tarvottuani pahimmassa kuumuudessa ainakin "sataviissataa" kilometriä, päädyin katsomaan yhtä vapaata mökkiä. Sisällä ollessani tunnen kuinka jotain kuumaa ja märkää valuu pitkin puseroani, hamettani ja lopulta sääriäni. Henkka pissasi ja halpisvaippa toimi... Säilytin cooliuteni ja olin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut/niinkuin tätä tapahtuisi koko ajan. Kukaan ei sanonut mitään ja pissat jäivät sinne aivan liian kalliin ja homeisen mökin lattialle.

Ja hotellinetsintä jatkuu.... Jari oli poikien kanssa, kun minä laukkasin hotellista toiseen, tuloksetta. Lähes kaikki olivat täynnä ja muutamista vapaanaolevista pyydettiin kiskurihintoja. Kävelymatkaa kertyi riittämiin, sillä hotellialueet ovat valtavia ja respat aina kauimmaisessa päässä. Yhdelle huoneenkyselyreissulle suostuin sitten ottamaan Aaronin mukaan ja kuinkas kävi; kaukaisimmassa päässä rannasta poika otti ja kaatui molemmat polvensa ihan verille. Pahinta oli, että olin itse niiiiin tuskastunut ja väsynyt koko päivän kävelemiseen, etten suuresti tuntenut myötätuntoa. Ison mustan koiran muristessa ja tullessa kohti sain kuitenkin itseni kuosiin ja pojan parkumisen loppumaan. Samainen musta koira kävi myöhemmin kiinni Jarin housunpunttiin, joten pelkomme ei ollut turha. (Onneksi ollaan kotona Aaronin kanssa leikitty vesikauhuista koiraa jo monta viikkoa ennen matkaa.) Jarin kommentti: "Vanhana koirankouluttajana Jari otti rekkua pannasta ja nakkasi sen pensaikkoon. Loppui se ylimielinen räksytys!" Hotellin väki sitten desinfioi pojan polvet, mutta huonetta emme vieläkään saaneet. Homma jatkui siis edelleen, aina siihen saakka, kun oli pakko palata hotellille.

Hotellille päästyämme menin sitten nettiin ja kas, oli booking.comiin ilmestynyt uusi hotelli Sanurin alueella. Otimme sitten ja varasimme sen. Ja meni kaksi minuuttia, kuten booking.com lupaa... Ei ole kyllä lasten kanssa mitään järkeä toimia niinkuin me toimimme ja ollaan aina toimittu. Yhden kanssa se vielä on mennyt, mutta roudata noita kahta, huhhuh. Odotan vaan, milloin tämä hirveä päivä loppuu. Äsken yritettiin käydä altaallakin, mutta eihän tuo polvikipuinen pysty edes uimaan ja se jo onnistui kaatumaan sielläkin niin, että raapaleita on myös selässä. Onneksi on kaikenmaailman lääkkeitä ja salvoja mukana.

Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet, me mennään Kutalle.