Kuala Lumpur

Tänne asti siis on päästy. Lentomme laskeutui hieman etuajassa klo 0455. Koneesta poistuminen, rinkan metsästys ja maahantuloseremoniat olivat ohitse huippunopeasti. Koko pesue oli perin pirteä poikien noin kuuden ja äidin ja isän noin kahden tunnin yöunien jäljiltä.






Aikamme terminaalissa pyörittyämme ja "aamupalan" syötyämme oli aika jatkaa matkaa KL Sentral-asemalle. Kello oli tässä vaiheessa 0545. Aiemmilta reissuiltamme meillä oli jo tiedossa varsin kätevä yhteys kaupungin keskustaan, KLIA Express-juna. Matka kestää 29minuuttia ja maksaa 35 MYR(n.10€) per nenä. KL Sentralilta puolestaan on loistavat jatkoyhteydet lähes mihin tahansa ja millä tahansa. Jälleen kerran kentältä olisi päässyt bussilla parissa tunnissa ja suunnilleen samaan hintaan KL Sentraliin, mutta jostain kumman syystä meillä oli olevinaan kiire hotellille. Sentralilta matkustimme metrolla kuusi pysäkkiä eteenpäin Ampang Parkille.

Hotellin nimi oli Nomad SuCasa ja osoite Jalan Ampang 222. Muutamia kysymyksiä nousi jälleen kerran suunnistajamestarin mieleen: Kummastakohan päästä katua nämä alkavat numeroimaan taloja ja minne ne talonumerot on oikein kätketty? Nouseeko aurinko myös täällä idästä? Miten tämä kartta voi olla näin vaikka sen pitäisi olla noin? Sammutinko varmasti kahvinkeittimen?

Ettipäi! Sanoi mummo lumessa! Kuten arvata saattaa, väärään suuntaan. Onneksi sillä unimäärällä alennuin kysymään neuvoa joltakin vastaantulijalta. "It's very far! Two kilometers that way on the left side!" Jaahas! Eikun tassua toisen eteen ja suupielet korviin, sillä mehän kävelemme ja sitäpaitsi lomalla on mukavaa. Toki vanhoina Malesian kävijöinä aavistelimme kahden kilometrin tarkoittavan viittäsataa metriä. Minulla oli rinkka selässä ja päiväreppu mahassa. Satulla oli Henksu selässä, Aaron kädessä ja pari reppua rattaissa. Mahtoi olla paikallisille melkoinen näky! Toki tuohon kellonaikaan ei vielä hirveää liikennettä tuntunut olevan, joten saimme klompsia melko rauhassa.

Vihdoinkin hotelli näkyi ja matka tosiaan tuntui siinä olotilassa ainakin kahdelta kilometriltä. Myöhemmin kartalta katsottuna se oli hieman vajaan kilometrin. Seuraava jännityksen kohde olikin se, että saammeko huoneen tähän kellonaikaan (0800)kun normaali sisäänkirjautumisaika oli 1400. Onneksemme homma onnistui! Respasta kohti hissiä taivaltaessamme sattui silmiini hotellin oma mainosmonitori jossa seisoi:" Nomad SuCasa welcomes all Muslims!" Tää on meirän paikka!!!

Ensimmäinen päivä kului lähinnä akkuja ladatessa ja jatkosuunnitelmia tehdessä. Myös ruokakaupassa tuli käytyä ja todettua että saahan täältä tuota NAN2 maitojauhetta. Saakelin Nestlen infoluuri. Nyt olemme kantaneet "turhaan" 5kiloa valkoista pulveria kylmässä hiessä tullijonoissa pyörien tänne saakka. Toivottavasti Indonesiasta tuota ihmepulveria ei saa, koska sitten alkaa oikeasti korpeamaan tuo infotäti! Lisäksi tuli tutkittua tuota karttojen ihmeellistä maailmaa. Sentralilta saamamme kartta on hyvä. Yksi pikku miinus siinä kuitenkin on: Kartassa on ylhäällä itä. Toisessa muualta saamassamme kartassa itä on vasemmalla. Karttoihin ei luonnollisestikaan ole piirretty ilmansuuntia.







Keskiviikon, torstain ja perjantain ohjelmiin kuului Chinatown, KLCC Suria, KL Bird Park, Little India, vaipan vaihtoa katuolosuhteissa kaikissa edellämainituissa ja hotellin uima-altaalla hengailua. Henrik on saanut meistä eniten kavereita joka paikassa. Esimerkiksi Chinatownissa syödessämme Henrik oli koko ajan jonkun sylissä hauskuutettavana tai vierailulla ravintolan keittiössä. Nämä paikalliset tuntuvat tosissaan pitävän lapsista.




Mummille ja vaarille:

Moi mummi ja vaari! Me ollaan Henrikin kanssa oltu tosi reippaita. Ei kiukuteltu yhtään koko matkan aikana. No ehkä pari kertaa oli aika lähellä, mutta Äiti ja Iskäkin sanoi että ne on tosi ylpeitä meistä. Meillä on teitä jo vähän ikäväkin, mutta ei paljoa! Uuttakin ollaan opittu. Henrik osaa jo kävellä ympäri pöytää ja minä olen oppinut uimaan pelkillä käsikellukkeilla. Suukko ja hali!

Ja Oskulle tiedoksi: Nyt Aaronillakin on väriä vaihtava auto!