Matkalla

Noniin! Perille päästiin ilman kummempia kommelluksia tai hermojen menetyksiä. Muutaman kerran on toki ollut hermo hiukan kireässä, mutta niistä on selvitty. Ensimmäisen, ja oikeastaan pahimman kerran heti matkan alussa Helsinki-Vantaalla. Nykyisen tapansa mukaan se avaa lähtöselvityksen viime hetkellä ja valtavan kahden virkailijan armeijan kera. Tavoitteenamme oli olla kärkikymmenikössä checkaamassa itseämme sisään, ja siinä onnistuimmekin. Olimme kentällä hyvissä ajoin lähes 3 tuntia ennen lähtöä. Lähtöselvitys aukesikin heti reilun tunnin jonotuksen jälkeen. Nälkäisiä ja päiväunettomia poikiamme olikin sitten melko mukava yrittää viihdyttää jonossa.

Joku varmasti ihmettelee että minkä takia joku haluaa top-10:een tässä lajissa. Ihmettelijöille kerrottakoon että lentokoneisiin saa ns. baby-basketteja sylivauvoille, ettei aikuisen tarvitse välttämättä kantaa lasta sylissä koko lentoa. Varsin kätevä ja toimiva kapistus aiempien kokemusten perusteella. Turkish Airlinesilla kerrottiin että ne voi varata lähtöselvityksessä, kunhan on ajoissa.

Ajoissahan me olimme, mutta virkailija ei ollut. Eikä koneeseenkaan kuulemma saa baskettia, ja että paikatkin on jo jaettu. No entä voisiko paikkoja vielä muuttaa vaikka hätäuloskäyntien kohdalle tai väliseinän taakse? Ei kuulemma voinut! Voi hitsin hitsi ja vitsin vitsi! Ollaan sitten polvet rinnassa toukka sylissä jokunen tunti. Kiitos Turkish Airlines!

Lento Istanbuliin meni kuitenkin kohtalaisen kivuttomasti. Toki eihän kyseessä ollut kuin noin neljän tunnin veto. Tuon neljän tunnin aikana kuitenkin ehdimme pohtia toimintatapamalleja huomiselle 10 tunnin basketittomalle lennolle... Aaaargh!

Istanbuliin päästyämme ja "hetken" jonotettuamme hyppäsimme kentällä metroon ja ajoimme varaamamme hotellin lähistölle. Metro maksoi 2€ koko orkesterilta. Toki kentältä pääsee taksilla vaivaisella 35 eurollakin samalle asemalle. Valinta ei siis ollut kovinkaan vaikea! Asemalla vanha suunnistajamestari näytti kyntensä. Hetken tarvottuamme väsyneinä ja nälissämme, mestari kuitenkin huomasi virheensä. Tunnin täyspakkausmarssi vastakkaiseen suuntaan piti sisällään kymmenkunta suojatiettömän kehä-III:n ylitystä, täysin paskoja jalkakäytäviä, ei ollenkaan jalkakäytäviä, kannettomia kaivoja oletetulla jalkakäytävällä. Onneksi jätettiin siellä metroasemalla sen turkkilaisen näköisen taksikuskin tarjoukset omaan arvoonsa, tiedä vaikka olisi huijannut meiltä vitosen... ;)

Ja Istanbulissahan meidän piti alkaa siirtää poikien sisäistä kelloa ja laittaa ne toooosi aikaisin nukkumaan... Kun siinä yhdeksän jälkeen könysin huoneeseen mäkkärin take away-kassin kanssa, tajusimme epäonnistuneemme...(tutustuimme siis lyhyessä ajassa myös paikalliseen rikkaaseen ruokakulttuuriin). No, lapsia tai ei, jotkut asiat ei muutu. Mehän kävellään AINA hotellille, koska on aina kävelty ja koska se on helppoa ja halpaa:-( (oikolukijan kommentti).

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaamme, kävellen, jo tutuksi tullutta reittiä pitkin metroasemalle. Toki teimme matkan varrella noin kilometrin mittaisen ketunlenkin ihan vain vältelläksemme tutun reitin vaarallisimmat kohdat. Loppumatkasta rakas vaimokin avasi suunsa ja tiedusteli onko suunnistajamestari varmasti kartalla. Tietysti olin!

Metroon siis mars ja kohti lentokenttää. Onneksi emme tälläkään kertaa käyttäneet taksia. Tuli nimittäin vielä enemmän säästöä, koska koko Istanbulin lippuautomaatit olivat lakossa klo 13 asti ja saimme siis matkustaa ilmaiseksi. JESS!!!

Kentällä kaikki sujui lähes kuin rasvattu. Koneessa oli huipputurvallinen olo. Olihan tavaramme läpivalaistu jo kolme kertaa ennen koneeseen nousua. Kolmannen kerran jälkeen oli täysin mahdotonta sanoa oliko Henksun maitopurkki Aaronin hammastahnan kanssa samassa repussa Satun hajuveden kanssa vai oliko kenties minun deodoranttini ajautunut jostain syystä matkarattaiden kanssa samaan lähetykseen... huoooh! Rasittavaa tuo jatkuva reppujen purkaminen ja pakkaaminen.

Koneeseen päästyämme meitä odotti iloinen yllätys. Tuskin olimme ehtineet istumaan paikoillemme, kun einiinruma Malesialainen lentoemo kävi tiedustelemassa että mihin kohtaan seinää hän tulisi kiinnittämään baby-basketin nousun jälkeen? Lisäksi hän kertoi että koko viiden hengen rivi väliseinän takana oli varattu vain meille! Kyseinen emo kävi luonamme vähintään puolen tunnin välein tiedustelemassa tarpeitamme. Saimme myös itse valita kumpi söisi ensin vai haluasimmeko ateriamme vasta hetken kuluttua. Kertakaikkisen loistavaa palvelua! Piti oikein seurata sivusta palvelun tasoa lapsettomien matkustajien kohdalla ja voin todeta että taso oli sama kaikkien kohdalla. Paras lentoni ikinä! Kiitos Malaysian Airlines!