Zoo negara ja pakkolasku

Lauantaipäivä meni varsin rattoisasti Malesian kansalliseläinpuistossa Zoo Negarassa. Tarjolla oli elefantteja, kirahveja, leijonia, tiikereitä, leopardeja, karhuja, apinoita, käärmeitä, krokotiileja, seeproja ym. ym. 4-vuotias poika ainakin oli aivan haltioissaan. Hänen mukaansa emulla on samanlaiset jalat kuin dinosauruksilla. Kieltämättä totta. Paikat oli siistissä kunnossa, reitit selkeästi merkitty ja mielestäni eri lajeja oli vähintäänkin riittävästi. Lisäksi ainakin norsuja, kirahveja ja apinoita sai ruokkia aidan takaa ostetuilla eväillä. Eväät maksoivat pari ringittiä. Pääsylippuihin rahaa upposi 85MYR eikä ostokset ja ruoka aidan sisälläkään olleet lähelläkään särkänniemen riistotasoa. Eläintarha oli näin maallikon silmin varsin mukavan oloinen ja voin suositella sitä kaikille.

Iltapäivällä oli tarkoitus lähteä vielä China Towniin syömään, mutta kaatosateen yllätettyä päätimme syödä kotinurkilla ja mennä kaatosateessa uimaan hotellin altaalle ja siitä sitten ajoissa nukkumaan seuraavan päivän aikaista herätystä silmällä pitäen.

Kello, tai siis puhelin herätti orkesterin 0600. Oli aika siirtyä uusiin seikkailuihin. Aamiasen jälkeen lähdimme tapojemme vastaisesti taksilla suoraan hotellilta LCC-terminaaliin. Edellisenä iltana suoritetun laskutoimituksen perusteella oli lähes saman hintaista suhauttaa taksilla suoraan kentälle tai vaihtoehtoisesti käyttää metro, KLIA-express, bussi-yhdistelmää. Taksilla säästyi aikaa ja ennen kaikkea hermot. Matka kesti alle tunnin ja maksoi 100MYR. Jossain vaiheessa matkaa Satun ja poikien istuessa takapenkillä, Satu kysyi Aaronilta:" No mitä eroa iskässä ja tuossa sedässä on?" Aaron vastasi että iskä on nahkan värinen ja toi toinen on ihan musta!!!

Kentälle päästyämme ryhdyimme luonnollisesti jonottamaan. Tuleville reissaajille tiedoksi: Jos lähtöselvitystiskin monitorissa lukee:"Indonesian Destinations", se ei tarkoita sitä että siitä voi selvittää itsensä Indonesiaan. No mihin sitten? En minä tiedä, enkä jäänyt ottamaan selvää! Jatkoimme virkailijan ohjeiden, "Noonoonoo! Bali is on desk aa fifdidoo än dee!!!", mukaisesti tiskille R52. Siinä toiset puoli tuntia jonotettuamme saimme vihdoin eron rinkastamme. Ei hyvin ala tämä päivä...

Koneen piti lähteä 1055, mutta oli myöhässä puolisen tuntia. Ilmaan pääsimme 1130 aikoihin ja minä aloitin kiivaan keskustelun Aaronin kanssapäivänpolttavista asioista kuten nakkisämpylöistä, Satu puolestaan koitti saada Henrikin tajuttomaksi maidolla. Jossain vaiheessa Aaron sanoi katsoneensa televisiota sen talon yläkerrassa missä iskän moottoripyörä on pihassa. Ööö, siis häh? Voiko lapsi oikeasti unohtaa kodin jo viikossa?

Satu sai Henrikin tainnoksiin ja Aaron ryhtyi liimaamaan bakugan kirjaansa tarroja. Itse ajattelin nauttia sulosointuja MP-3 soittimesta Stam1nan Viimeisen Atlantiksen tahtiin. Pakkolaskun pauhatessa soittimessa tuntui kuin kone olisi hidastanut vauhtia yllättävänkin paljon. Ei aikaakaan kun kapteeni kuulutteli ilouutisen:" Joudumme palaamaan takaisin Kuala Lumpuriin teknisen vian takia. Koneen WC:t eivät toimi ja lentoaikaa Balille on vielä 2 tuntia jäljellä!" Täh? 45min lennetty ja palataan takaisin jonkun paskahuussin takia? Mikähän tästä oikeasti on rikki? No eipä siinä muuta kuin napit takaisin korviin ja toivotaan parasta.

"Hukutit kuluttajana, hukutit velallisena
Hukutit luontosi ja vapautesi
Kolmea ei kahden hintaan olekaan
Lasku on tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä
Loppuun, kiitos, pakkolasku"

Vartin päästä kapteeni kuulutteli lisätietona että nyt joudumme ajelemaan 45min ympyrää jotta saamme konetta kevennettyä laskua varten. Oli lähellä ettei Jari lähtenyt kajuuttaan näyttämään "Dump Fuel" nappulan paikkaa. ;)

Laskeuduimme takaisin Kuala Lumpuriin 1330 eli olimme roikottaneet ilmassa noin kaksi tuntia. No kaipa tämä oli edullisempi tapa AirAsialle korjata WC:t. 1345 oli putki tyhjä ja matkustajat terminaalissa. Samaan aikaan annettiin arvio uudesta lähtöajasta joka oli 1405. Eikun takaisin putkeen! Ilmaan pääsimme uudelleen 1500 aikoihin. Lopppulento ei mennyt sekään ihan putkeen. Etukäteen tilatut ja maksetut ruoat loppuivat kesken. Emo koitti selvittää että se johtui tehtävän keskeytyksestä ja että sen takia ruoat on aivan sekaisin. Niin varmasti! No onneksi Aaron sai nakkisämpylänsä ja äiti ja iskäkin jotain riisiherkkua.

Kaikenkaikkiaan melkoinen rimanalitus AirAsialta. Olen aiemminkin lentänyt heidän koneillaan ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Tänään ei tuntunut mikään toimivan. No sattuupa noita huonoja päiviä kaikille, ei tuomita ihan vielä kun aiemmat kokemukset ovat positiivisia.