Parturissa

Tuli sitten käytyä parturissa. Omavarainen kypärä alkoi olla sitä luokkaa ettei vastaantulijat enää tienneet mistä päästä tämä koira puree. Lähdimme hotellilta vasempaan ja ensimmäinen hotellin kulmalla oleva ei tietenkään kelpaa, naisväelle. Toinen alan liike löytyi muutaman sadan metrin päästä ja se vaikuttikin aivan toimivalta paikalta. Nämä monialaosaajat mainostivat ikkunassaan kampauksia, hiustenleikkuuta, manikyyriä, pedikyyriä, hierontaa, maitokylpyjä, hiustenpidennyksiä, irtoripsiä, puhdistavia kaloja ym. ym. Tämän täytyy olla hyvä paikka! Eikun sisään ja hiuksia lyhentämään.

"Kampaamossa" pyöri ainakin neljä tyttöä, yksi poika ja yksi nainen. Kerroin tarpeeni pojalle joka innokkaasti tarttui kiinni leikkuukoneeseen ja tiedusteli että masiinallako ajellaan? Kerroin kohteliaasti että saksilla voisi olla helpompi säilyttää aiempi malli millin siilin sijaan. Poika katosi. Istuin kampaamon jakkaralla ja seurasin henkilökunnan kiivasta puhelimenkäyttöä. Melkein jokainen koitti soittaa jonnekin. Ahaa! He ilmeisesti koittavat tavoitella sitä henkilöa joka osaa käyttää saksia.

Kymmenen minuutin kuluttua kukaan ei ollut saanut ketään kiinni ja minulle tarjottiin hiusten pesua. Kerroin että olen suoraan suihkusta tulossa, mutta ei auttanut. No mennään sitten virutettavaksi kun se kuulemma kuuluu hintaankin. Ja saapahan henkilökunta hieman lisäaikaa saksijan tavoitteluun.

Eipä ole hiusten pesu sattunut koskaan aiemmin yhtä paljon. Putipuhtaita hiuksia kun painetaan vasten kalloa, vedetään alaspäin ja samalla lasketaan vettä joukkoon, on kitkakin jonkinmoinen. Taisi olla ainoa tavoite tällä "pesulla" saada minut suuttumaan ja katoamaan. Ei ollut muuten kaukana. Kestin kuitenkin kuin mies (kyynel silmäkulmassa) ja kohta pääsinkin takaisin leikkuupallille. Puodissa ei kuitenkaan vieläkään näkynyt yhtään uutta naamaa. Saksi-ihminen oli mitä ilmeisemmin tavoittamattomissa.

Hetken kuluttua sain ylleni asianmukaisen kaavun ja paikan Lady lähestyi minua takaapäin sakset kädessä. Peilin kautta katsottuna nuo sakset näyttivät mustakahvaisilta Fiskarsin askartelusaksilta. Juuri samanlaisilta joilla Aaron leikkaa kotona Salama Mc Queenin kuvia. Voihan olla että puheluyritysten tarkoituksena oli saada asianmukaiset sakset salonkiin. Nainen tarrasi hiuksiini kiinni ja kysyi tulkin välityksellä että onko tämä sopivasti, vai otetaanko enemmän? Tyydyin tähän muutamaan senttiin. Lady kaapi hiuksiani sormiensa väliin sellaisella raivolla että taas tuli kyynel silmäkulmaan, ja cut-cut-cut hiukset lyhenivät, askartelusaksilla ilman kampaa. Tai no, kai tämä Ladyn 5-piikkinen toimitti sitä kamman virkaa. En tiedä kumpaa jännitti enemmän, sillä koko Lady tuntui tärisevän. Se tuntui päässäni ja sen näki jopa peilistä. Siirryttäessä pulisonkeihin ja niskavilloihin Lady kaivoi taskustaan partaveitsen. Ei hyvä Jumala! Nyt lähtee henki! Katsoin peilin kautta Satua ja poikia, he ristivät kätensä, minä suljin silmäni.

Operaation päätyttyä Lady tiedusteli, tulkin välityksellä, lopputuleman laatua. Tiirailin itseäni peilistä. Mietin että missä olen nähnyt samanlaisen maiseman? Ainiin! Niitähän on täällä jokaisen mäen rinteellä. Riisipellot pengerretään vuorten rinteisiin juuri tällä samaisella tavalla. Muistaakseni joskus 80-luvulla oli muotia leikata niskaan tällaisia porrastuksia, mutta ei sentään koko poijuun! En saanut sanaa suustani vaan lätkäisin 40 000 rupiaa kassaneidille ja jatkoimme matkaa hymyssäsuin kohti rantaa sanomatta sanaakaan. Jopa Aaron oli hiljaa, kerrankin. Vasta viiden minuutin kuluttua Satu repesi nauramaan! Kauanpa se kesti.

Nyt on siis tukka mallillaan, mutta onneksi se ehtii kasvamaan ennen kotiinpaluuta. Ja kaikille vahingoniloisille tiedoksi: En todellakaan aio lisätä kuvia tähän tekstiin. Tulkaa tänne katsomaan jos kiinnostaa miltä riisiviljelmät näyttää!!!

Nyt päivää myöhemmin ja hiukset pesseenä ja useasti kastelleena voin todeta, että ei se nyt niin kauhean paha ole, kunhan muistaa kastelun jälkeen hieroa karvat kallonmyötäisiksi. Jälleen kerran on pakko lainata Kahmaa: VOI HEMMETTI!!!