Amed

Amediin siis on päästy. Matka Sanurista sujui vähintäänkin rattoisasti. Iskä etupenkillä katselemassa huikeita maisemia ja äiti poikien kanssa takapenkillä vastailemassa pikku kyselyikäisen kiperiin kysymyksiin. :) Aikaa matkaan kului hieman yli kaksi tuntia eli optimistisimmat arviot osuivat oikeaan. Emme pysähtyneet matkalla kertaakaan, vaikka kuljettaja oli lupautunut olemaan käytössämme koko päivän. Myötävaikuttavana tekijänä mainittakoon matkan yllättävän nopea eteneminen. Olimme kyllä ajatelleet pysähtyvämme jossakin vaiheessa ihailemaan maisemia ja ruokkimaan Henksua, mutta Transport-miehen ilmoittaessa matkaa olevan jäljellä puoli tuntia, luovuimme aikeistamme.

Hotellille saavuttuamme oli vuorossa matkan jännittävin vaihe, sisäänkirjautuminen. Netistä varatuista hotelleista kun ei koskaan tunnu voivan olevan täysin varma. Varsinkin kun olimme tällä kertaa hylänneet luottovarauspalvelumme booking.comin ja siirtyneet käyttämään kilpailevaa ratestogo.com sivustoa. Noh, ei se ihan putkeen ollut mennyt. Nimiämme tai varaustamme ei löytynyt mistään hotellin kirjoista tai kansista. Lisäksi tulostamamme voucher ei ollut kuulemma se oikea. No huone kuitenkin järjestyi pienten peliliikkeiden jälkeen ja myöhemmin saapuva ranskalainen sai luvan siirtyä toiseen huoneistoon. Tosin tässä parin päivän aikana olemme seuranneet kuinka kaikilla hotelliin saapuvilla tuntuu olevan jotain pielessä, respan mielestä.

Hotelli itsessään on aivan mahtava. Huoneeseemme kuuluu yhtä iso terassi kuin huonekin, rannan tuntumassa on kaksi uima-allasta, maisemat ovat todella kauniit ja ruoka on huippuhyvää. Hintataso on kohtuullinen. Huone maksaa 46€ lisävuoteella ja pinnasängyllä ja ravintolasta saa ruoka-annoksen keskimäärin 3€:lla. Henkilökunta on myös varsin mukavaa ja lapsiystävällistä. Ravintolassa syödessämme Henrik kaapataan syöttötuolista puoleksi tunniksi ties minne ravintolan syövereihin. Meressä hotellin edustalla on myös "oma" riutta jonne on tosin hiukan haastava päästä, ainakin paljain jaloin. Rannalla on myös melkoisesti "aarteita" joista myöhemmin lisää...

Hotellin yhteydessä toimii myös sukelluskeskus, Bali reef divers. Otimme sieltä kymmenen sukelluksen paketin jonka voi jakaa kahden sukeltajan kesken. Hintaa yhdelle sukellukselle tulee hieman yli 20€, eli ei paha sekään. Ensimmäinen sukellus oli yhdistetty refresher ja muck dive. Homma tuntui olevan lähes heti hanskassa vaikka itsellä on edellisestä sukelluksesta aikaa yli vuosi ja Satulla 6 vuotta! Kaipa tuokin taito on niinkuin polkupyörällä ajo. Toisella sukelluksella kävimme toisen maailmansodan aikaisella japanilaisella hylyllä. Eipä tuota hylyksi enää oikein tunnistaisi ellei joku sitä kertoisi. No molemmilla sukelluksilla oli komeita koralleja ja kaloja vaikka kuinka, vaikka täällä taitaakin kausi olla nyt jo hieman ohi. Vielä olisi kolme sukellusta molemmilla jäljellä ja haaveissa olisi tietenkin US Liberty ja ISOJA kaloja. Saapa nähdä kuinka käy. Pojat ovat olleet sukellusten aikaan paikallisen tätin hellässä huomassa. Tai no, ainakin Aaron on ollut. Henrik on nukkunut suurimman osan reilun kahden tunnin poissaoloistamme. Kahden tunnin päiväunet tuntuu maistuvan jo kymmeneltä jos on herännyt kuudelta! :)

Huomenna olisi vuorossa Aaronin ensimmäinen avovesisnorklaus. Poika on harjoitellut ahkerasti altaassa snorklaamista oikeastaan koko ajan. Maskin kuva ei oikein vielä aamullakaan ole kokonaan kadonnut naamalta. Lisäksi olemme Satun kanssa pohtineet voiko lapsi muuttua kokonaan rusinan näköiseksi jos se viettää 6 tuntia päivästä 35 asteisessa vedessä. Jos joku tietää niin kertokaa, Google ei tiennyt. Kalat eivät kuulemma Aaronia pelota mutta iskän pitää olla kuitenkin koko ajan vieressä näyttämässä mitä kaloja ei koskaan saa koskea ja missä on lionfish ja missä merihevonen. Ihan vähän täpinöissään...

Silloin kun Aaron ei ole altaassa, hän on äidin kanssa rannalla keräämässä aarteita. Osa lukijoista varmaan tietääkin aluepäällikön eienääniinsalaisen fetissin, nimittäin simpukoiden ja kaikenmaailman kotiloiden haalimisen. Ja tämä ranta on näiden aarteiden metsästäjille paratiisi. Vaikka kotiimme voisi rakentaa uuden punaisen meren, on noita vinkeitä kotiloita saatava aina vain lisää. No, suotakoon meille kaikille omat fetissimme, kasvatanhan minäkin chilejä ja keräilen kolikoita. Tänään rannalta löytyi n. 10cm mittainen pyörremyrskyn näköinen kotilo. Suupielet korvissa Satu oli huuhdellut sitä merivedessä ja kummastellut sisältä valuvaa vihreää limaa. Tarkemman tiirailun jälkeen tuijottaminen oli saanut vastakaikua, kotilosta tuijotti rapu takaisin. No sitä sitten kuulemma yritettiin hiekalla, korallin kappaleilla, kivillä, toisilla kotiloilla ja ties millä saada sieltä pihalle. Mielestäni paras yritys oli kulmien nyppimiseen tarkoitetut pinsetit, mutta ravun alettua narisemaan ja Satun pelästyttyä lensi kotilo pitkin parvekkeen lattiaa. "Kuuliksää, kuuliksää millai se huusi?" Nyt tuo kotilo nojaa parvekkeen kaiteeseen ja odottaa ravun muuttavan ihan itsestään...

Yleisesti Amedin voisi sanoa olevan äärimmäisen kaunis, viihtyisä, mukava ja rauhallinen paikka. Voisi sanoa että paras paikka tähän mennessä tällä reissulla ja sijoitus ehdottomasti kaikkien aikojen TOP-5:een. Täällä ei tunnu kenelläkään olevan kiire mihinkään. Paitsi sammakoilla. Ne ottavat aina kaksi loikkaa kun päättävät lähteä liikenteeseen. Paikan ainoana miinuksena mainittakoon kukot. Nuo penteleet heräävät täällä jo paljon ennen auringon nousua, noin hiukan yli neljä. Jos joku tietää hyvän kukonvaimentimen niin olisin enemmän kuin kiitollinen pikaisesta vinkistä...