Dahabin arkea

Lomasta on jo yli puolet lusittu ja hyvin on mennyt. Koti-ikävä ei vaivaa pätkääkään, päinvastoin. No, ehkä pojilla on välillä ollut hiukan ikävä uutta kotia, uusia naapuruston kavereita, Jyrkiä ja Miaa, mummia ja vaaria ja erityisesti makaroonia ja jauhelihaa! Suotakoon ikävä heille ja reilun viikon päästähän se jo helpottaakin.

Suunnitelmissa oli siis uida, syödä, sukeltaa, nauttia auringosta ja harjoitella paikallaan pysymistä ensi vuotta varten. Ja kyllä, kaikkea edellä mainittua on onnistuttu tekemään varsin hyvällä menestyksellä. Uinti onnistuu helpoiten hotellin altaassa ja Henkasta onkin tullut varsinainen vesipeto. Aluksi herraa ei tahtonut saada altaaseen Aaronin kanssa kaksin juuri millään ja nyt sitä ei saa sieltä pois millään. Aluksi oli "ihan sairaan jännää" mennä puhallettavassa pelastusliivissä puoli metriä syvään lasten altaaseen ja nyt mies viihtyy syvässä altaassa käsivarsikellukkeiden kanssa enemmän pinnan alla kuin päällä. Aaron nyt painaa altaassa kuin vanha tekijä; pintaan pohjaan pintaan pohjaan pintaan pohjaan... Henkan voitettua hukkumispelkonsa ostimme miehelle myös oman maskin, kun kerran Aaronillakin on. Ensi puraisu oikeassa meressä snorklaamisesta tuli niinkin vaatimattomassa paikassa kuin Blue Hole. Poika laiturin nokasta pohjattoman reiän päälle katsomaan kaloja. Reaktio noin pääpiirteissään oli samanlainen kuin isoveljellä muutama vuosi sitten Balilla. Oli kuulemma sairaan paljon värikaloja. :)

Lämmintäkin on tosiaan riittänyt, vain 35-40 astetta tosin, mutta se tuntuu oikein sopivalta. Liekö tuo ihmisen normaalin ruumiinlämmön sijoittuminen samaan haarukkaan vaikuttavan asiaan? Ensimmäisellä viikolla tuuli oli melkoisen voimakas ja leijasurffaajat iloitsivat. Tuulen tyynnyttyä sukeltajat puolestaan iloitsivat. Sukellukset kun täällä ovat pääsääntöisesti rantasukelluksia.

Sukellukset itsessään ovat leppoisia ja rauhallisia. Nähtävää on riittävästi, vaikkakin jotenkin tuntuu kuin elämää olisi vähemmän kuin ennen. Liekö aika vaan kullannut muistot... Toki jotain uuttakin on tällä kertaa tullut vastaan. Mashraba, jonne paikalliset ovat upottaneet patsaita, oli varsin mielenkiintoinen kohde valtavan kilpikonnan osuessa kohdalle. Gabr El Bint, jonne menimme veneellä, oli myös erittäin kaunis runsaine ja suurine sea faneineen. Venereissu, joka piti sisällään kolme sukellusta, ruoat ja juomat, maksoi n.90€/nenä. Pojat pääsi mukaan ilmaiseksi. Saimme lahjottua pojat karkilla, kekseillä ja limpparilla viettämään päivän kannella, jotta äiti ja iskä pääsee kahdestaan sukeltamaan. No, totuuden nimissä on kerrottava että Aaron sanoi että satasella (n.10€) voi olla päivän kiltisti ja vahtia Henkkaa. Kaikkea ne on eskarissa sillekin opettanut. :) Paluumatkalla kahden metrin aallokossa pojat olivat jälleen sitä mieltä että vaari ei ole läheskään näin hyvä venekuski

Itse otin juhannusta edeltävänä torstaina vapaapäivän ja suuntasin kohti Thistlegormia. Lähtö oli 0430 Dahabista ja parin muun keskuksen kautta matka jatkui Sharm El Sheikiin ja siellä satamaan. Laiva oli komea ja iso ja kaikki oli viimeisen päälle valmisteltu. Satamassa oli myös vastassa paikallinen DM joka esitteli itsensä:"Hello! My name is Karim(paino m-kirjaimella) and I'm your guide today!" Huutonaurua pidätellen esittelin itseni: "My name is Jarim(paino myös m-kirjaimella)!"
 
Reilun parin tunnin laivamatkan jälkeen oltiin hylyllä ja sitten hirveellä kiirellä veteen. Hieman hämmästelin moista älämölöä leppoisan Dahabin jälkeen. Sain parikseni Italialaisen Lucan, joka tykkäsi kyntää pohjassa n.32m syvyydessä varsin miehekkäästi. Karim käski monta kertaa nousemaan ylemmäs, mutta ei se vaan noussut. Itsekin jouduin pysyttelemään Karimin alapuolella ja Lucan yläpuolella, sillä eihän paria sovi jättää... Hylky oli kyllä hieno, sen minkä kaitsemiselta pystyin siihen keskittymään. Seuraava sukellus tehtiin hylyn sisään ruhtinaallisen 1:14 pinta-ajan jälkeen. Jälleen ihmettelin että mikä helvetin kiire sinne on painaa noin nopeasti. No ei auttanut itku markkinoilla. Veteen vaan Lucan kanssa ja ihailemaan hylkyä sisäpuolelta. Vaikuttava kokemus. Hämmästyttävän ehjänä on paikat pysyneet. Varsinkin kun Lucan kaltaiset heput kiertävät sisätiloissa päivittäin; Herra paukutti kattoon ja lattiaan vuorotellen ja roikkui kiinni joka paikassa. Reilun puolen tunnin sukelluksen jälkeen alkoi Lucan tietokone piipittämään. Herra loi nopean vilkaisun koneeseen ja sukellus jatkui. Täh? Piipitys jatkuu ja mies ei ole moksiskaan. Menin lähemmäs ja vilkaisin niin decoillehan se oli jo paukahtanut. Itsellä oli vielä viitisen minuuttia jäljellä. Koitin kertoa että nyt pitäisi mennä ulos tästä kiulusta ja nousta pikkuhiljaa ylöspäin, mutta ei mitään reaktiota. Useiden yritysten jälkeen sain miehen ulos omankin koneen piipatessa ja nousimme ylemmäs. Seurauksena oli pari minuuttia pidempi turvapysähdys ja Lucalla pitkälti toistakymmentä. Lisäksi päätin jättää väliin viimeisen Ras Mohammedin sukelluksen. Edessä oli kuitenkin vielä automatka takaisin Dahabiin ja tie kulkee parhaillaan kilometrin korkeudessa. Kiitos Luca!

Juhannuksen jälkeen veimme pojat Sharm El Sheikiin Aqua Parkiin pitämään hauskaa. Matkaa suunnitellessa kysäisin respan tätiltä hintaa jos otamme koko komeuden häneltä. Vaivaiset 1600 puntaa oli all inclusive hinta. Antaapa olla. Järjestimme itse kyytimme ja all inclusive pääsylippumme ja hintaa kertyi hiukan yli 1000 puntaa. Joku vetää "hieman" välistä. Paikka oli hieno ja siisti eikä siellä ollut juurikaan ruuhkaa. Ennakkoluuloni paikkaa kohtaan osoittautuivat siis täysin vääriksi ja mukaan pakkaamani WOK-veitsi (Wrist Open Knife) turhaksi.  Ryssät tosin yrittivät parhaansa mukaan sotkea kaiken ja aiheuttaa sekasortoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Alue on valtavan kokoinen ja soveltuu kaiken ikäisille. Pojilla riitti liukumäkiä koko päiväksi ja itkuhan siinä tuli kun piti lähteä 6 tunnin jälkeen pois.

Niin tosiaan. Satu on oppinut hyppäämään pää edellä uima-altaaseen. WUUUHUUU!!! Hetken kuvittelimme että kadulta raikuva huuto olisi ollut paikallisten suosionosoituksia Satun uudelle taidolle, mutta sitten muistimme mielenosoitukset. Äääh! Ne olikin vain niitä Mursin vastustajia. Mitä näihin mielenilmauksiin tulee, on ehkä hieman huvittavaa lukea iltalehdestä otsikoita joissa puhutaan sadoista tuhansista ja muutamista suurimmista kaupungeista. Paskapuhetta! Täällä on koko maa ja joka ainoa pikkukyläkin liikenteessä. Pelkästään täällä Dahabissa oli varmasti satoja mielenosoittajia kadulla. Saapa nähdä mitä on tulossa. Keskiviikko iltaan kai hallitus sai armeijalta aikaa. No, eipä se kyllä haittaisi vaikka kaikki lentokentät suljettaisiin muutamaksi viikkoa ja loma jatkuisi hieman suunniteltua pidempään...

Päätän raporttini täältä tähän,
Jarim