Dahabin arkea

Lomasta on jo yli puolet lusittu ja hyvin on mennyt. Koti-ikävä ei vaivaa pätkääkään, päinvastoin. No, ehkä pojilla on välillä ollut hiukan ikävä uutta kotia, uusia naapuruston kavereita, Jyrkiä ja Miaa, mummia ja vaaria ja erityisesti makaroonia ja jauhelihaa! Suotakoon ikävä heille ja reilun viikon päästähän se jo helpottaakin.

Suunnitelmissa oli siis uida, syödä, sukeltaa, nauttia auringosta ja harjoitella paikallaan pysymistä ensi vuotta varten. Ja kyllä, kaikkea edellä mainittua on onnistuttu tekemään varsin hyvällä menestyksellä. Uinti onnistuu helpoiten hotellin altaassa ja Henkasta onkin tullut varsinainen vesipeto. Aluksi herraa ei tahtonut saada altaaseen Aaronin kanssa kaksin juuri millään ja nyt sitä ei saa sieltä pois millään. Aluksi oli "ihan sairaan jännää" mennä puhallettavassa pelastusliivissä puoli metriä syvään lasten altaaseen ja nyt mies viihtyy syvässä altaassa käsivarsikellukkeiden kanssa enemmän pinnan alla kuin päällä. Aaron nyt painaa altaassa kuin vanha tekijä; pintaan pohjaan pintaan pohjaan pintaan pohjaan... Henkan voitettua hukkumispelkonsa ostimme miehelle myös oman maskin, kun kerran Aaronillakin on. Ensi puraisu oikeassa meressä snorklaamisesta tuli niinkin vaatimattomassa paikassa kuin Blue Hole. Poika laiturin nokasta pohjattoman reiän päälle katsomaan kaloja. Reaktio noin pääpiirteissään oli samanlainen kuin isoveljellä muutama vuosi sitten Balilla. Oli kuulemma sairaan paljon värikaloja. :)

Lämmintäkin on tosiaan riittänyt, vain 35-40 astetta tosin, mutta se tuntuu oikein sopivalta. Liekö tuo ihmisen normaalin ruumiinlämmön sijoittuminen samaan haarukkaan vaikuttavan asiaan? Ensimmäisellä viikolla tuuli oli melkoisen voimakas ja leijasurffaajat iloitsivat. Tuulen tyynnyttyä sukeltajat puolestaan iloitsivat. Sukellukset kun täällä ovat pääsääntöisesti rantasukelluksia.

Sukellukset itsessään ovat leppoisia ja rauhallisia. Nähtävää on riittävästi, vaikkakin jotenkin tuntuu kuin elämää olisi vähemmän kuin ennen. Liekö aika vaan kullannut muistot... Toki jotain uuttakin on tällä kertaa tullut vastaan. Mashraba, jonne paikalliset ovat upottaneet patsaita, oli varsin mielenkiintoinen kohde valtavan kilpikonnan osuessa kohdalle. Gabr El Bint, jonne menimme veneellä, oli myös erittäin kaunis runsaine ja suurine sea faneineen. Venereissu, joka piti sisällään kolme sukellusta, ruoat ja juomat, maksoi n.90€/nenä. Pojat pääsi mukaan ilmaiseksi. Saimme lahjottua pojat karkilla, kekseillä ja limpparilla viettämään päivän kannella, jotta äiti ja iskä pääsee kahdestaan sukeltamaan. No, totuuden nimissä on kerrottava että Aaron sanoi että satasella (n.10€) voi olla päivän kiltisti ja vahtia Henkkaa. Kaikkea ne on eskarissa sillekin opettanut. :) Paluumatkalla kahden metrin aallokossa pojat olivat jälleen sitä mieltä että vaari ei ole läheskään näin hyvä venekuski

Itse otin juhannusta edeltävänä torstaina vapaapäivän ja suuntasin kohti Thistlegormia. Lähtö oli 0430 Dahabista ja parin muun keskuksen kautta matka jatkui Sharm El Sheikiin ja siellä satamaan. Laiva oli komea ja iso ja kaikki oli viimeisen päälle valmisteltu. Satamassa oli myös vastassa paikallinen DM joka esitteli itsensä:"Hello! My name is Karim(paino m-kirjaimella) and I'm your guide today!" Huutonaurua pidätellen esittelin itseni: "My name is Jarim(paino myös m-kirjaimella)!"
 
Reilun parin tunnin laivamatkan jälkeen oltiin hylyllä ja sitten hirveellä kiirellä veteen. Hieman hämmästelin moista älämölöä leppoisan Dahabin jälkeen. Sain parikseni Italialaisen Lucan, joka tykkäsi kyntää pohjassa n.32m syvyydessä varsin miehekkäästi. Karim käski monta kertaa nousemaan ylemmäs, mutta ei se vaan noussut. Itsekin jouduin pysyttelemään Karimin alapuolella ja Lucan yläpuolella, sillä eihän paria sovi jättää... Hylky oli kyllä hieno, sen minkä kaitsemiselta pystyin siihen keskittymään. Seuraava sukellus tehtiin hylyn sisään ruhtinaallisen 1:14 pinta-ajan jälkeen. Jälleen ihmettelin että mikä helvetin kiire sinne on painaa noin nopeasti. No ei auttanut itku markkinoilla. Veteen vaan Lucan kanssa ja ihailemaan hylkyä sisäpuolelta. Vaikuttava kokemus. Hämmästyttävän ehjänä on paikat pysyneet. Varsinkin kun Lucan kaltaiset heput kiertävät sisätiloissa päivittäin; Herra paukutti kattoon ja lattiaan vuorotellen ja roikkui kiinni joka paikassa. Reilun puolen tunnin sukelluksen jälkeen alkoi Lucan tietokone piipittämään. Herra loi nopean vilkaisun koneeseen ja sukellus jatkui. Täh? Piipitys jatkuu ja mies ei ole moksiskaan. Menin lähemmäs ja vilkaisin niin decoillehan se oli jo paukahtanut. Itsellä oli vielä viitisen minuuttia jäljellä. Koitin kertoa että nyt pitäisi mennä ulos tästä kiulusta ja nousta pikkuhiljaa ylöspäin, mutta ei mitään reaktiota. Useiden yritysten jälkeen sain miehen ulos omankin koneen piipatessa ja nousimme ylemmäs. Seurauksena oli pari minuuttia pidempi turvapysähdys ja Lucalla pitkälti toistakymmentä. Lisäksi päätin jättää väliin viimeisen Ras Mohammedin sukelluksen. Edessä oli kuitenkin vielä automatka takaisin Dahabiin ja tie kulkee parhaillaan kilometrin korkeudessa. Kiitos Luca!

Juhannuksen jälkeen veimme pojat Sharm El Sheikiin Aqua Parkiin pitämään hauskaa. Matkaa suunnitellessa kysäisin respan tätiltä hintaa jos otamme koko komeuden häneltä. Vaivaiset 1600 puntaa oli all inclusive hinta. Antaapa olla. Järjestimme itse kyytimme ja all inclusive pääsylippumme ja hintaa kertyi hiukan yli 1000 puntaa. Joku vetää "hieman" välistä. Paikka oli hieno ja siisti eikä siellä ollut juurikaan ruuhkaa. Ennakkoluuloni paikkaa kohtaan osoittautuivat siis täysin vääriksi ja mukaan pakkaamani WOK-veitsi (Wrist Open Knife) turhaksi.  Ryssät tosin yrittivät parhaansa mukaan sotkea kaiken ja aiheuttaa sekasortoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Alue on valtavan kokoinen ja soveltuu kaiken ikäisille. Pojilla riitti liukumäkiä koko päiväksi ja itkuhan siinä tuli kun piti lähteä 6 tunnin jälkeen pois.

Niin tosiaan. Satu on oppinut hyppäämään pää edellä uima-altaaseen. WUUUHUUU!!! Hetken kuvittelimme että kadulta raikuva huuto olisi ollut paikallisten suosionosoituksia Satun uudelle taidolle, mutta sitten muistimme mielenosoitukset. Äääh! Ne olikin vain niitä Mursin vastustajia. Mitä näihin mielenilmauksiin tulee, on ehkä hieman huvittavaa lukea iltalehdestä otsikoita joissa puhutaan sadoista tuhansista ja muutamista suurimmista kaupungeista. Paskapuhetta! Täällä on koko maa ja joka ainoa pikkukyläkin liikenteessä. Pelkästään täällä Dahabissa oli varmasti satoja mielenosoittajia kadulla. Saapa nähdä mitä on tulossa. Keskiviikko iltaan kai hallitus sai armeijalta aikaa. No, eipä se kyllä haittaisi vaikka kaikki lentokentät suljettaisiin muutamaksi viikkoa ja loma jatkuisi hieman suunniteltua pidempään...

Päätän raporttini täältä tähän,
Jarim

Uuden alku

Edellisestä runoilusta onkin jo vierähtänyt tovi ja paljon on tuona aikana tapahtunutkin. Talo on siis myyty ja muuttokin on jo tehty. "Hieman" meinasi tulla ja tulikin kiire uuden kotimme remontin kanssa eikä aina niin viivalla oleva työnjohdollinen esimiehenikään antanut siimaa remontin jouduttamiseen. No, herra otti lomapyynnöstäni kopin, laittoi sen pitoon, hoisi ASAP eikä näyttänyt vihreätä valoa. Jotenkin en ole ollenkaan yllättynyt ja tuskin on kukaan muukaan ko. henkilön "työ"tavat tunteva kanssataistelija. Pelasin muutaman päivän pasianssia työpaikalla jalat pöydällä kun minua ei ollut varaa laskea lomalle. Jokaista meitä täällä tarvitaan... :)

Viimeistä kertaa vanhasta kodista on siis lähdetty ja kastuihan se silmäkulma kuten ounastelinkin. Pienen pieni itkun tirautus ja se oli siinä. Jännä homma! Olin kyllä odottanut oikein kunnon vollotusta ainakin Satulta, mutta ei. Ehkä me molemmat olemme asennoituneet luopumiseen "oikein" ja tiedämme mitä kaikkea hyvää on luvassa kun karistamme vanhan kotimme pölyt jaloistamme. Tunne olisi varmasti ollut täysin erilainen jos olisi JOUTUNUT luopumaan koko komeudesta.

Takamaalle ollaan kotiuduttu erinomaisesti ja pojilla on yhtä juhlaa kun pihassa on aina joku leikkikaveri. Muutto ei tunnu rassaavan kumpaakaan pätkääkään, oikeastaan voisin väittää herrojen viihtyvän jopa paremmin uudessa kodissamme.

Kaikki muukin kevään hässäkkä on saatu onnellisesti päätökseen. Itsellä on sukelluskouluttajan kortti plakkarissa ja Satu sai oman tutkintonsa valmiiksi. Palkinnoksi tästä kaikesta päätimme lähteä kuukaudeksi lomailemaan tuttuun, turvalliseen ja takuulämpöiseen Egyptiin, tarkemmin sanottuna Dahabiin (taas)!

Dahabissa ollaan pyöritty nyt viikko ja tämä on vain edelleen yksi parhaista paikoista jossa olemme koskaan olleet. Tunnelma on leppoisa ja rauhallinen, ihmiset ystävällisiä eivätkä tule liian iholle kuten esimerkiksi Sharm el Sheikissä.

Lennot otimme turkish airlinesiltä ja kodiksemme valitsimme seaview resort nimisestä paikasta oikein huoneiston. Kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, valtava kattoterassi ja resortin uima-allas maksaa kuukaudessa 1000€. Hintataso koko Dahabissa on säilynyt maltillisena ja ehkä juuri siksi täällä onkin hyvä harjoitella The Reissua varten elämään säästeliäästi. Ravintolassa koko orkesteri syö illallisen jälkkäreineen  n.20 eurolla ja lounaan saa kadun varresta alle euron nenä. Sukellukset Bedouin Diversin kanssa maksavat 18€ kpl, tosin tämä on meille vanhoille tutuille erikoishinta. Listan mukaan sukellukset ovat 25€ kpl eli ei kallis sekään.

Päivät kuluvat siis altaalla ja rannalla. Sukellukset järjestyvät erinomaisesti siten että toinen sukeltaa aamu- ja toinen iltapäivällä. Jos kohteet ovat kauempana, pakkautuu koko porukka hajoamispisteessä olevaan Jeeppiin ja vietämme päivän siis jossain kauempana. Näillä kauemmilla saiteilla on myös olemassa "ravintoloita" joista saa varsin maukasta ruokaa kohtuulliseen hintaan. Kun olet vallannut ravintolasta oman loossin, voit huoletta jättää reppusi kaikkine arvotavaroineen siihen siksi aikaa kun käyt sukeltamassa. Hmmm! Toimisikohan tämä Suomessa? Entäpä päiväunet sukellusten välissä ravintolan loossissa? Toinen hmmm!

Jatkosuunnitelmia lomareissulle on ainakin vesipuisto Sharmissa (hyi helevetti), kameliretki ja yö beduiiniteltassa Ras Abu Gallumissa ja kenties Mount Sinai. Saapa nähdä mitä muuta keksitään...

Pojilta terveisiä mummille ja vaarille, Jyrkille ja Mialle, Gleemoloille, päikkytäteille ja -kavereille, eskarikavereille, Päiville, Rainelle ja kaikille muillekin!!!

Saat sen mistä luovut

Oravanpyörä Pirkkalassa pyörii omaa rauhallista tahtiaan. Joku kuitenkin jäi edellisellä reissulla mieltä kaivamaan ja päätimme toteuttaa pitkäaikaisen unelmamme vuodesta ulkomailla. Tuumasta toimeen siis. Ihan aluksi piti varmistaa että työnantaja on halukas myöntämään vuorotteluvapaata haluamanamme ajankohtana. Hakemus sisään ja läpi meni. Täysin ilman mitään ehtoja ja Urho Matteja. En ollut uskoa todeksi!!!

Seuraavaksi oli vuorossa rakkaimpamme eli oman ihanan kotimme myynti. Mainos Facebookissa omilla sivuilla ja puhelu Pirkkalaisessa olleeseen ilmoitukseen tuottivat toivotun tuloksen. Talo on siis myyty ja uusi koti ostettu tori.fi:stä. Edessä on vielä kuitenkin "pientä" pintaremonttia Takamaalla ennenkuin pääsemme sinne muuttamaan. Tuo "pieni" pintaremontti tuntuu käyttäytyvän vähän samalla tavalla kuin pullataikina; paisuu, paisuu, paisuu... Ihania nuo naisten kotkotukset. Uuuuhhh!!!

Vanhasta luopuminen on ainakin toistaiseksi mennyt kivuttomasti. Silmäkulma ei kostunut kun kirjoitti kauppakirjaan nimeä, mutta kyllä se sieltä vielä tulee...

Tähän mennessä ei siis olla saatu muuta aikaiseksi kuin nuo suurimmat projektit. Vielä olisi muutama pikkujuttu mietittävänä ennen The reissua. Aaronin koulunkäynti, matkakohteet, siirtymiset, majoitukset jne. ovat siis toistaiseksi suunnitteilla-tilassa. Kohteista olemme Satun kanssa hiukan eri mieltä; minä haluan Aasiaan ja Satu Väli- ja Etelä-Amerikkaan. Aloitamme siis reissun Ameriikoista... No, pääseehän sieltä helposti pois takuulla viihtyisään Aasiaan. :)

Ja jottei koko tämä kevät menisi liian tylsäksi, olen hoitanut itseni, remonttien, muuttojen ym. lisäksi, Instructor-koulutukseen. 18.5. pitäisi olla valmista. Ja pitäähän siitäkin hommasta saada kokemusta ennen The reissua. Siksipä kesä meneekin jossain muualla kuin Suomessa Pirkkalassa Takamaalla...:)

Satukin on koittanut järjestää itselleen pienimuotoista ressiä Master of Healthcare-tittelin kanssa. Myös siitä pitäisi tulla valmista toukokuun puolella eli yhtä juhlaa on luvassa.

Yhteenvetona sanottakoon että mieli on haikea, mutta onnellinen ja iloinen. Luvassa on kuitenkin ikimuistoinen vuosi koko perheelle ties missä! Ja kuka tietää mitä matkalla tai sen jälkeen tulee vastaan. Kenties joku sukelluskeskus jonka ovipielessä roikkuu kyltti: "For Sale", tai sitten en halua enää koskaan lähteä Nokian Edeniä kauemmas. Mennään päivä kerrallaan...

Kuala Lumpur - Koti

Kotiin on jo päästy, Joulu juhlittu ja vuosi vaihdettu. On siis ilmeisesti aika päättää tämä matka kirjallisenkin tuotoksen osalta.

Tarkoituksenamme oli siis mennä yöjunalla KL:stä Johor Bahruun ja siellä Legolandiin. No, suunnitelmiin tuli jostain syystä muutos. Päätimme taittaa matkan päiväbussilla (4h) ja olla yötä JB:ssä hotellissa. Näin olisimme kaikki pirteimmillämme Legolandin koitosta varten. Päätimme myös viettää viimeisen päivän KL:ssä hotellin altaalla ja ehkä sitten illalla kävisimme China Townissa syömässä. Haaveeksi jäi myös tuo jälkimmäinen suunnitelma ja haimme kassillisen hedelmiä läheisestä marketista...



 Bussimatka sujui vallan mainiosti ja asemalta napattu taksikuskikin tunsi reitin uutuudenkarheaan hotelliimme kiitettävästi. Eipä ollut kummoinen luukku, mutta siisti ja sijainniltaan erinomainen meidän tarkoituksiimme. Itse kaupungissa ei juuri ole nähtävää eikä tekemistä. Ostoskeskukset ovat sellaisia rihkamahullunmyllyjä että Tuurin kyläkauppias jää kirkkaasti kakkoseksi. Ainiin. Johor Bahrussa on 78 KFC:tä...

Seuraavaksi olikin luvassa loman loppukliimaksi: Legoland Malaysia!!! Taksi alle ja nokka kohti Legolandia. Tunnin matka tuntui pojista varmasti ikuisuudelta. Kuski myös tiedusteli että haluammeko käydä myös Hello Kitty Parkissa. Vastaus oli päivän tähdiltä kysyttynä yksimielinen: "No ei todellAkaan haluta!". Asia selvä. Saapa nähdä josko siellä on kohta Angry Birds Park. On meinaan melkoinen hitti tuolla(kin) päin maailmaa.

Puisto itsessään on hieno ja siisti paikka. Touhuttavaa riittää kaikenikäisille, mutta toki suurimpana kohderyhmänä 6+ vuotiaat. Henkkaa harmitti kun ei päässyt joka paikkaan ja Aaronia harmitti kun joutui menemään joka paikkaan pikkuveljen kanssa. Äitiä ja iskää ei harmittanut missään vaiheessa!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niinpä oli pakko lähteä kotia kohti. Singaporen kentälle siis odottelemaan Lufthansan Airbus A380-800 saapumista. Lento kohti Frankfurtia meni nätisti lampaita laskiessa. Frankfurtissa oli sitten "hiukan" sumua ja jatkolento oli jo saapuessaan myöhässä. Lähtö puolestaan viivästyi reilun tunnin entisestään kun loadmaster oli kateissa... Helsinkiin kuitenkin päästiin ja siellä vaari olikin meitä vastassa. Passatin huristellessa kohti Tamperetta, oli ajoviima ja moottorin hurina lähes ainoat havaittavat äänet. Pakkasta oli 15 astetta. Lämpötila siis tippui vuorokaudessa 45 astetta. Hurinan ja huminan katkaisi Aaronin kysymys hiukan ennen Riihimäkeä: "Iskä, Eiks oliski paljo hienompaa jos oltais vaan yks päivä täällä ja sit taas sata päivää reissussa?" -Meidän poika! <3